Mantelipuita ja viinikoynnoksia

---

Nyt se on vihdoin takana!!! Siis tyonteko.... tai ainakin siihen asti kun palataan Suomeen ja normaaliin elamaan...

Eli kolme viikkoa tuli vietettya Kingston on Murraylla mantelipuiden ja viinirypaleiden parissa. Nomads on Murray niminen hostelli oli kirjaimellisesti sanottuna keskella ei mitaan. Lahimpaan kauppaan oli matkaa kymmenisen kilometria ja hostellin laheisyydessa ei ollut kun muutama muu talo ja maisemaksi avautui Murray joki ja kilometrikaupalla peltoja. Hostelli oli kuitenkin mukava uima-altaineen ja varsinkin kun onnistuimme saamaan muutaman paivan karsimyksen jalkeen kehdenhengen huoneen ja tutustuimme muihin "tyoleirilaisiin" aloimme viihtya hostellissa oikein mukavasti. Ensimmaiset pari paivaa olivat kuitenkin aika kamalat, silla asuimme 8 hengen TODELLA pienessa dormissa jossa ei ollut lainkaan tilaa edes rinkoille ja lampotila oli yollakin yli +40 astetta. Kaiken kukkuraksi ilmastoinnista ei ollut tietoakaan.



No karsimys loppui aikanaan ja muutaman paivan paasta yolla jo paleltiin ja huomasimme kaytannossa etta olemme todella keskella aavikkoa. Vaikka paivisin lampotila oli jokapaiva yli +35 astetta oisin ja aamuisin oli todella viilea ja yolla peitot olivat tarpeen. seutu oli siis todella karua ja ilman joesta pumpattua vetta maastossa ei kasvannut lahes mikaan. Joesta pumpataankin vetta joka paiva uskomattomia maaria ja pahimmat ennustukset ovat etta 5 vuoden sisalla Myrray joki kuivuu ja viljelys joudutaan lopettamaan...

Muutaman paivan oleskelun jalkeen paasimme kasiksi toihin. Pari paivaa olimme molemmat pomimassa viinirypaleita. Viinirypaleiden poimiminen ei ollut niin kamalaa kuin kaikki meita hostellilla pelottelivat. Ja palkkakaan ei ollut hullumpi jos vain teki ahkersti toita ja oli valmis tekemaan pitkaa paivaa. Parin paivan jalkeen Kari alkoi poimimisen ohella myos lastata viinirypaleita. Lastaaminen oli siinamielessa hyvaa puhaa etta siita sai urakkapalkan sijasta tuntipalkkaa. Milka siirtyi parin paivan poimimisen jalkeen yhdeksi paivaksi perunatilalle ottamaan naytteita jarjettoman suurista perunapelloista ja sen jalkeen sai "vakihomman"mantelipuiden parista. Kari jatkoi koko kolme viikkoa rypaleiden parissa ja teki toita keskimaarin viisi paivaa viikossa. Milka sai tehda toita seitseman paivaa viikossa 8.5 tuntia paivassa, joten kolmen viikon jalkeen alkoi tyo tuntua jo vahan raskaalta. Milka karsi ja teippaili pienia mantelipuita oikean mallisiksi, siirteli ja teippaili isojen puiden kasteluputkia seka haravoi karanneita manteleita.



Niin mantelipuu- kuin viinikoynnospellot olivat ihan kasittamattoman suuria ja kastelujarjestelmat melkoiset. Pellolla onnistuttiin tai jouduttiin nakemaan monenlaisia elamia. Kari tormasi viinikoynnoksissa muutaman kerran myrkyllisiin hamahakkeikin ja Milka bongaili hamisten lisaksi mm. emuja, kaarmeita ja kenguruita. Kaikista kiusallisimpia olivat kuitenkin karpaset. Australialaiset karpaset ovat MILJOONA kertaa arsyttavampia kuin suomalaiset. Ne eivat vain porraa korvan juuressa vaan kirjaimellisesti tunkeutuvat korviin, silmiin, suuhun ja nenaan. Varsinkin mantelipuiden parissa olo kavi valilla sietamattomaksi ja Milkalle olikin pakko parin paivan karsimyksen jalkeen hommata karpasverkko paahan.

Toiden jalkeen ohjelmaan kuului ruuanlaitto, altaalla lohoily, kavereiden kanssa jutustelu ja tv:n katselu. Joka perjantai paikan isanta Warwick jarjesti BBQ illaliset jossa sai syoda mahansa tayteen muutamalla dollarilla. Tavattiin hostellilla paljon ihania ihmisia ja kun kolme viikkoa oli ohi oli vahan haikea mieli lahtea pois. Varsinkin kuin tietaa etta niita ihmisia ei todennakoisesti naa enaan ikina. Ollaan kuitenkin saatu kymmenittain sahkopostiosoitteita ja puhelinnumeroita ja monia kutsuja kylailemaan ympari maailmaa, joten ei muuta kuin suunnittelemaan seuraavaa matkaa. 😉

Lauantaina saavuttiin bussilla takaisin tanne Adelaideen ja onnistuttiin saamaan huone samasta hostellista kuin edellisellakin kerralla. Lauantaina vietettiin iltapaiva kaupungilla kaveleskellen ja jouduttiin/paastiin auttamaan erasta katutaitelijaa. Kari piteli kiinni koydesta jonka avulla korkea metallitanko pysyi pystyssa. Mies keikkui tangon nokassa ja Milka heitteli miehelle palloja ja ojenteli miekkoja ylos korkeuksiin. Hauskaa oli ja esitys oli hieno. 😊



Sunnuitana sitten vietettiin koko paiva akkuja lataillen silla molemmilla oli vahan vasy tyourakan jalkeen. Maanantaina kaytiin tutustumassa Etela-Australian museoon ja ihasteltiin mm. maailman laajinta aboriginaaleista kertovaa nayttelya. Abojen lisaksi tutustuttiin myos muihin tyynenvaltameren alkuasukkaiden kulttuureihin ja mm Fijin kannibalismi perinteeseen. Pitaakohan tassa miettia uudemman kerran Fijille menoa. 😊
Tiistaina kaytiin tutustumassa australiaiseen Haigh's suklaatehtaaseen ja osallistuttiin siella jarjestettavaan ilmaiseen esittelykierrokseen. Esitys oli mielenkiintoinen, mutta parasta oli tietenkin runsaat ja ilmaiset maistiaiset. Tehtaasta lahtiessa ostettiin sitten vahan lisaa maistiaisia mukaan otettavaksi.....

Keskiviikkona Milka lahti hostellin pitajien jarjestamalle patikkareissulle Adelaide kukkuloille. Aamulla luultiin etta kyseessa on parin tunnin kavely joten Kari jai hostellille leputtamaan jalkaa. Todellisuudessa kyseessa oli kuitenkin kokopaivan vaellus todella hienoissa maisemissa. Ja Karia harmitti hostellilla silla onnistuimme nakemaan lahes 20 villia koalaa, kenguruita ja Kookaburra lintuja. Nyt torstaina lennamme iltapaivalla taalta Adelaidesta Cairnsiin ja siella olisi tarkoitus aloittaa sukelluskurssi loppuviikosta. Toivotaan etta matkatavaroiden paino ei ylita sallittua rajaa..



Nyt on edessa yli kaksi kuukautta matkustelua ja elamasta nauttimista. Voisko mikaan olla paremmin!! Tilinsaldo? 😉

Rakkaat terveiset kaikille sinne kotiin!!

<3:lla M&K

---

Comments

[Jenni ja Tumppi]

Eläintarhassa
Tää on NIIIIN kateellinen noista kaikista mielenkiintoisista öttimönkiäisistä, jota oottee nähneet. Lahden motarin varressa eksoottisimmat ovat olleet susi ja mäyrä, ei kenguruita :( Mitäpä jos pakkaatte muutaman ekson laukkuunne, Käläviän kotieläinpuisto kaipaisikin jo hieman uudistamista eläinlajien osalta ;o) Milka, viinirypäleet ja mantelit täydentävät taatusti CV:n uusiin sfääreihin taimitarhan kaverina =D Helsingissä on ainakin hetkellinen kevät, mittari pyörii yli kympin lukemissa ja aurinko hymyilee niin, että hiihtokelit (jotka viimein tulivat tammikuun lopulla) ovat ajat sitten jo menneet. Tumppi kaivoi jo lenkkarit odottamaan puolimaratonia, me Auliksen kanssa huolehditaan henkisestä valmennuksesta ja oikeaoppisesta kannustuksesta =) Pehmeät pajunkissat enteilevät pääsiäisloman lähestymistä... ne eivät taida tietää punaposkikista trulleista siellä mitään! Älyttömän mukavaa loppureissua ja muistakaa kuvata kaikki 4-8- jalkaiset karvaiset kulkijat!!! -Jenni ja Tumppi-