Tylsa aloitus

---

Mutta ei tassa muuta, kuin etta hengissa ollaan. Lennot meni ihan bueno, taksien kanssa oli sahlaysta, maksoin etukateen aluks taksin (kallista, mutta helppoa), ja maksulappu ei sitten kelvannutkaan seuraavassa taksissa, vaan virkailijat kaski menna toiseen autoon, mutta sinne ei paassytkaan ja kaskettiin menna jonottamaan, mutta sitten kaskettiinkin taas samaan taksiin, mista asken lahdin ulos. Liikkeelle paastiin ja perillekin, vaikka Mexico Cityn liikenteesta kuulisi juttua etukateen, niin kylla ensimmainen taksikyyti on aina elamys. Nopeusrajoitukset on vain rollaattoreille, tiemerkinnat vain nakovammaisille. Viisi minuuttia ja toks, ensimmainen peltikolari vieressa, kymmenen minuuttia ja toks, edessa ajava auto ajaa toisen auton peraan. Mutta omalla kuskilla oli ilmeisesti hieman ajotaitojakin ja itse paasin sujuvasti hostellille. Olin jo ihan varma koko illan, etta lompakko jai ensimmaisen taksin penkille, surkuttelin siina hieman aikaa, kauhea maara puhelinsoittoja edessa, toivottavasti visa electron ei toimi taalla (hahah, mika pelko), tarvii kaikki kortit uusia. Noh, se suru ei onneksi kovin pitkaikainen ollut, lompakko loytyi tanaan niinkin yllattavasta paikasta, kuin olkalaukun etutaskusta. Hmm, eilen oli kylla hieman vasymyspohnaa jaljella, ei lentokoneessa huvittanut nukkua.

Mexico Citya en ole viela kaynyt katsomassa nain paivanvalossa, mutta vaikutti aikas pilviselta ja kylmalta paivalta; ei viela voi oikein juhlia mahtavalla kesalla. Lahto Cuernavacaan houkuttelis, mutta ensin taytyy menna parin ruotsalaistyton kanssa katsomaan Mexico Cityn antropologista museota. Espanjaa ei kylla puhuttuna viela oikein ymmarra mithaan, mutta toivottavasti tosta cuernavacan viikosta olisi edes pienta apua. Nyt taytyy lopettaa, muut hengittaa niskan takana tassa koneella, matka jatkuu.

---