Advertisement
Published: August 29th 2008
Edit Blog Post
Tanaan juoksimme karkuun miliisia ja kiipesin st Basilin muurille.
Ajattelin tasta lahtien aloittaa blogini muutamalla raflaavalla lauseella lukijoiden mielenkiinnon herattamiseksi. Usein tulen liioittelemaan naissa lauseissa, joten alkaa nyt viela saikahtako.
Aamulla lahdimme jo 8.30 kulkeutumaan kohti Kremlia. Siella kiertelimme punaista toria ja yritimme ottaa kuvaa, joka nayttaisi silta kuin kalle astuisi Kremlin muurin paalle. Sitten ihailimme satukirjamaista Basilia ja kierteessamme sita keksin oivallisen kuvan paikan. Kiipesin vahan matkaa muuria ja Kalle rapsaisi kuvan. Loysimme myohemmin iltapaivalla hyvin mielenkiintoisen, goottilaista tyylia muistuttavan linnamaisen jykevan ja korkean rakennuksen. Kummatkin ihastuimme siihen niin, etta kiertelimme sita pitkaan. Yhdessa vaiheessa huomasin, etta eras ovi oli auki. Lahdin tietenkin uteliaana sita kohti, pyrkimyksena paasta mahdollisesti nousemaan korkean rakennuksen portaita ja muutenkin nakemaan sen sisaltakin pain. Ovessa oli kuitenkin kalterit edessa ja, mika arvattavaa niiden takana istui miliisi kadet puuskassa ja yhta pelottavan, totisen ja arvovaltaa uhkuvan nakoisena kuin he aina. Vetaydyin sitten akkia pois pain, mutta jaimme viela pihaan kuvaamaan. Sitten kuitenkin huomasin, etta miliisi lahti selvasti tulemaan meita kohden, onneksi meidan ja hanen valissaan oli kalterit ja hanella meni aikaa niiden avaamiseen. Han naytti niin uhkaavalta, kun han kalisutteli kaltereita, etta paatimme poistua pikaisesti paikalta. Tassa siis tarina miliisin karkuunjuoksusta. Toivottavasti ette pahasti
pettyneet! Kylla me lahes puoli juoksua poistuimme paikalta, silla taalla Moskovassa miliisitkin ovat arvaamattomia, vaikka heidan periaatteessa pitaisi olla lain paremmalla puolen.
Paikalliset tytot kysyivat meilta eilen elokuvateatterin luona, mita mielta olemme moskovalaisista ihmisista. Kalle sanoi heidan olevan kivoja ja auttavaisia. Siihen tytot reakoivat purskahtamalla nauruun. He sanoivat, etteivat moskovalaiset todellakaan ole kivoja, vaan taalla asuu taysin hulluja ihmisia. Omat havaintoni tukevat kylla osittain naiden paikallisten mielipidetta. Taalla kieltamatta nakee tosi paljon ihmisia liikenteessa kaljapullojen kanssa, mutta harvoin kukaan juo kirkkaita kaduilla. (myytti "kaikki juovat aina vodkaa" on kumoutunut) Jonkinverran nakee myos metrotunneleissa tai katujen varsilla kodittomia, huonokuntoisia, nukkuvia tai sammuneita ihmisia. Yleisesti kuitenkin kaljapullon kanssa vastaantulevat nayttavat aivan tavallisilta kansalaisilta, rauhallisilta, eivatka mitenkaan sekavanoloisilta. Kalja tuntuukin olevan taalla paljolti janojuoma. Ihminen, joka juo kadulla kaljaa ei ole valttamatta ryyppaamassa, kuten Suomessa. Oudoimmalta tuntui, etta elokuvateatterin tiskilta monet ostivat popkornejen kanssa olutpullon ja tiskilta sai kirkkaitakin juomia. Elokuvissa olutta!?
Kirjallisuudessa, taiteessa ja yleisestikin Venajan historiassa on aina vallinnut suuri jannite Pietarin ja Moskovan valilla. Tama nakyy yha tanakin paivana! Ksenya sanoi Moskovaa liian suureksi ja kiireiseksi paikaksi. Han piti kotipaikastaan eli Pietrista paljon enemman. Myos Igor tuntui olevan enemman Pietarin kannalla, kun han eilen puhui naista kaupungeista, vaikka
itse olikin jo 3 vuotta taalla Moskovassa asustellut. Minakin voisin siis suorittaa tassa pieta vertailua naiden kaupunkien valilla. Olen saanut naista paikoista niin pinnallisen kuvan, etta mikaan syvaluotaava analyysi ei ole mahdollinen. Kerron kuitenkin vertailemalla muutamia faktoja (siis kokemuksiini perustuvia) naista paikoista ja yritan selvittaa, missa mielessa toinen kaupunki on toistaan parempi. Kummassakin on mielestani yhta toimiva metro. Pietarin eduksi kuitenkin menee, etta siella on parempi ilmastointi. Pietarissa ei nakynyt niin paljon kodittomia tai sekaisin olevia jengeja kuin taalla, eli se tuntui turvallisemmalta. Moskova on vahemman eurooppalainen ja jotenkin tuntuu, etta taalla on enemman aitovenalaista henkea. Tasta esimerkkina uskomus, etta eraalla metroasemalla olevan patsaan koiran kuonon kosketus tuo onnea. Hyvin monet koskettivat koirankuonoa, kun seurasimme ihmismassojen liiketta. Tietty mystiikkahan kuuluu venalaisyyteen. Kirkkoja on taalla myos selvasti enemman, vaikka ei niita Pietrissakaan vahanlaisesti ollut. Jos ajattelee orttodoksisen uskon kertovan Venajasta paljon ja haluaa saada tasta maasta aidon kuvan, Moskova on varmasti parempi paikka matkustaa.(tai asua jos on itse syvasti uskonnollinen) Joku sanoi Pietarin olevan vahemman kiireinen kuin Moskovan, mutta itse en tata eroa huomannut. Kummassakaan kaupungissa ihmiset eivat paljon kaduilla hengaile lukuunottamatta satunnaisia nuoria tai kodittomia, kaikki ovat menossa johonkin. Kummassakin kaupungissa ihmiset ovat totisia, vieraille ei hymyilla. Silti Moskovassa olen
ehka saanut pari hymya enemman kuin Pietrissa ja turistialueidenkahviloissa tyontekijat ovat nahtavasti koulutettu palvelemaan hieman iloisemmin. Tupakanpoltossa kaupungit eroavat huomattavasti. Moskovassa kartsaillaan joka puolella, mutta Pietrissa se oli harvinaisempaa. Pietari olisi hyvalla kelilla varmasti lukuisten kanaviensa ansiosta kauniimpi kaupunki kuin Moskova. Moskovassa on mielestani valilla liiankin leveat tiet ja kaikki on hyvin suurta, se ei valttamatta ole kovinkaan esteettista. Moskovan turistialue on matkailijalle ehka ystvallisempi kuin Pietrin, silla ravintoloissa on myos englanniksi ruokalistat ja opastuksia on paljon englanniksi. Pietarissa on selvasti parempi ilmanlaatu kuin Moskovassa, silla siella ei missaan vaiheessa ahdistanut henkea toisin kuin taalla. Kremlin alue on uskomaton(kiertelimme siella pari tuntia. Paasimme taas opiskelijahintaan eli maksoimme vain 50 rub 300 rublan sijaan. Kasittamattoman hienoja kirkkoja!), mutta onhan Pietrissakin paljon nahtavaa. Kumman kaupungin kannalle siis paadyin tassa vertailussa? Hmm. Vaikea sanoa. Kummallakin on puolensa. Talla kertaa olen ehka saanut paremman kuvan Moskovasta, vaikka kaikkien huonojen puoliensa lisaksi se on myos kallis kaupunki. Kaupunkikuviini vaikutti varmaankin paljon myos saa, joka oli Pietarissa kohtalaisen huono!
Kavimme katsastaan myos Kristuksen syntymakirkon ja mina kavin kierteleen 1800-1900-luvun amerikkalaisen ja eurooppalaisen taiteen museossa. Monet ja Vingent Van Goch tekivat vaikutuksen. Myos Renoirilla oli jotenkin pysayttavia toita, niita oli pakko jaada vahaksi aikaa tutkiskelemaan, naytti
kuin eraskin muotokuvan tytto haluaisi sanoa minulle jotain tarkeaa. Kohta menen syomaan kazakstanilaista ruokaa, jota Igor ja Kalle ovat kokkailleet.
Advertisement
Tot: 0.13s; Tpl: 0.015s; cc: 5; qc: 44; dbt: 0.0916s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb