Kaikki loppuu aikanaan

---

---

Ei tasta blogin vasaamisesta talla reissulla sitten oikein mitaan tullut, mutta laitetaan nyt kuitenkin muutamat loppusaikeet, etta tiedatte missa mennaan. Eli Irlannissa tassa jo ollaan menossa, lennot Suomeen 10.5. Ostettiin menopaluu Buenos Aires-Lontoo, kun oli melkein samanhintainen kuin yhdensuuntainen lento. Eli jos silta tuntuu, niin syyskuun lopulla olis lento takaisin, katsotaan miten asiat kehittyvat.

Suunnitelmissa on yks punaisen ristin kurssii, joka saattaa poikia jotain jatkoa, Veruska aloittaa heti kesayliopistolla suomen kielen kurssit, 4 tuntia paivassa.

Hienoa palata taas Suomeen. En tieda tayttiko matka kaikki odotukset, mutta kylla tunnen saaneeni paljon oppia seuraaviin haasteisiin. Ja sen verran hidas oli matkavauhti, etta pari paikkaa jai viela odottamaan seuraavaa kertaa. Tosin onhan noita muitakin maanosia olemassa..

Hauska nahda miten nopeasti sita sopeutuu, toistaiseksi viela loydan itseni etsimassa roskista paskapapereille ja ihmisten elokin nayttaa vahan erilaiselta taalla kuin mihin juuri ehti tottua. Yksi suurimmista matkan anneista olikin just toi, etta nakee miten elamaa voi elaa aivan eritavalla ja silti paasta samaan lopputulokseen. Kaikkihan me kuollaan ajallaan😊

Budjettihan oli se 20 euroa, joka vahan ylittyi, johtuen lahinna Euroopan kalleudesta ja omasta laiskuudesta etsia aina se halvin mahdollisuus. Eli nyt on varsin kevyt olo, ei paina rahahuolet kun ei ole mita huolehtia. Sen naki, etta ikina ei paase lahellekkaan sita koyhyytta missa monet ihmiset elaa, ei vaikka miten yrittaisi, aina loytyy kaveri, sukulainen tai yhteiskunta, joka jelppaa. Ei kannata siis stressata!

Toivottavasti tapaan kaikki teidat pian!!

Halein,

-Juha😊

---