Advertisement
Published: June 10th 2007
Edit Blog Post
Liberty
Patsaspuiston tunnetuinta antia, mainoksissa esiintynyt vapaustaistelija Nama pari paivaa Budapestissa on kieltamatta olleet pieni floppi. En ole saanut aikaseksi oikein mitaan, kavellyt lahinna muutamaa katua edestakaisin, mutta tutustunut sentaan muihin travellereihin. Mika tosin lienee koko homman juju loppujen lopuksi. Lisaksi olen vaihdellut hostelleja ja raahannut aivan liian painavaa rinkkaani pitkin helteisia Budan katuja. Tama sekoilu ei kuitenkaan (kerrankin) ole minun syytani vaan omituisten vaarinkasitysten summa.
Taman saamattomuuden syy piilee viikonlopun myohaan venyneissa, mutta kerrassaan antoisissa illoissa joissa olen tutustunut seka Slovakian, etta Budapestin mainioihin juomatuotteisiin seka viihtyisiin kuppiloihin. Samalla myos lukuisiin yhdysvaltalaiskanssamatkustajiin. Kerrassaan hauskoja ja mielenkiintoisia iltoja 😊
Tanaan sentaan raahauduin House of Terroriin, kauhukartanoon nain vapaasti kaannettyna. Kaksi kerrosta erittain hyvin tehtya nayttelya ja mielenkiintoisia tarinoita Unkarin elamasta ensin Natsi-Saksan alla ja sitten Neuvostoliiton talutushihnassa. Kylla siina muutama kyynelkin vierahti ja sydanalassa tutisi niita kuvia ja videopatkia katsellessa. Samalla hyrisin kiitollisuudesta etta Suomi paasi livahtamaan kuin koita verajasta aikoinaan ja toisaalta kummastelin miten kenenkaan omatunto voi olla niin musta etta joukkomurha paasee tapahtumaan. Miten tilanne voi lahtea hanskasta niin pahasti, etta kansa ei enaa voi luottaa no, sanotaan nyt johtajiinsa, johto ei luota kansaan eika hallinto luota enaa toisiinsakaan. Pieninkin epaily petokseksesta johtaa saman tien murhaan. Kamala sanoa nain, mutta valilla tuntui lahinna
koomiselta se epailyn maara, tuntui etta koko kansa istui vankilassa. Taalla oli sanonta etta "maailmassa on kolme tapaa elaa; olla ollut vankilassa, olla vankilassa tai tulla olemaan vankilassa". Kasittamatonta miten kukaan johtavassa asemassa oleva ei nae miten haitallista tama on koko kansalle ja loppupeleissa myos hanelle itselleen. Tai ehka nakee, mutta ei voi/halua tehda mitaan. Kertakaikkiaan kasittamatonta luotettavassa maassa ikansa kasvaneelle ja elaneelle.
Vankila ja kidutusmenetelmat ei olleet pahimpia mita olen nahnyt, tosin.
Budapest kaupunkina ei saa minulta varauksetonta ihailua. En viihdy kaupungissa jonka kadut ja rakennukset on nain isoja, tuntuu etta tanne hukkuu eika kaupunki ole ollenkaan inhimillinen kokonsa puolesta. Kaupunki ei ole ollenkaan zen...😊 Budapest muistuttaa kovasti Wienia ja tanaan keksin ilmiselvan syynkin tahan alkuun minua niin kovin kummastuttaneeseen seikkaan: Itavalta-Unkarin aikaanhan nama kaupungit oli samaa valtiota! Ei kai ihme, jos niissa on tiettya samankaltaisuutta... Ainakin keskustan on vallanneet erinaiset maailmanlaajuiset ketjut ja saman globaalin konseptin mukaan tehdyt ravintolat ja kaupat. Kovin katevaa, kovin ikavaa. En tosin voi syyttaa unkarilaisia halusta liittya tendenssiin, kyllahan minakin Suomessa viihdyn parhaiten naissa pehmeasti valaistuissa suklaanruskeissa kahviloissa ja ruokahalua herattavan punaoransseissa ravintoloissa. Mutta harmillisen yhdenmukainen tama maailma jo on...
Sen sijaan sisaansa nama valtavat rakennukset katkevat mita kiinnostavampia paikkoja! Hostellit
Paivi ja Liberty Man
Jos patsaiden perusteella mitataan aatteen arvo, kommunismi on jotain suurta. on olleet ehdottomasti parhaita missa olen ikina elamani aikana kaynyt ja vertailukohtaa kuitenkin on ihan kohtalaisesti. Todella toimivia, persoonallisia ja laatuunsa nahden hammastyttavan halpoja. Noin 10 eurolla saa jo tosi kivan hostellin. Myos se kuppila missa kavimme eilisiltana, oli aivan mahtava! Kun astuimme epamaaraiseen, rahjaiseen eteiseen, kaikkien mielessa kavi sama ajatus: ei tanne, paikka on kamala, kuka tata suositteli? Mutta kun astuimme mahtavaan ulkoilmabaariin, isojen rakennusten keskella olevien raunioden keskelle, epaily vaihtui varauksettomaan ihastukseen ja kun viela saimme kurkunkostuketta helteiseen iltaan, muodostui illasta jotakuinkin taydellinen.
Paljon taalla on turisteja myoskin. Ensimmaisena iltana istuin ulkona syomassa niin eiko viereen hurauttanut bussilastillinen suomalaisia bisnes/lomamatkalaisia! Bussin kyljessa kenotti OK matkat ja opas lastasi "Finnish blockia" oikeaan bussiin. Hetken tunsin kiusausta ruinata kyytia hostelliin ja saastaa littaan ja rakoille kaveltyja jalkojani, mutta sitten kuitenkin vain nauroin itsekseni ja kavelin kiltisti hostellille. Tanaan sanoin pari sanaa suomea, kun terrorissa oli sattumoisin pari suomalaista. Nopeasti vaihdoin muutaman sanan suomea ja kirmasin akkia pois, onhan teita ihania suomalaisia koko Suomi taynna! Kylla tata kielta ehtii puhua, nyt on englannin (ja ranskan) vuoro. Vielakin olen kayttanyt ranskaa, eilen baarissa oli ranskalainen nainen jonka kanssa vaihdoimme muutaman hyvin mielenkiintoisen kommentin ja tanaan nettikahvilassa ilmennyt pulma ei englanniksi ratkennut,
mutta ranskalla parjasimme mainiosti! Hyva etta tuli sekin kieli loppujen lopuksi opeteltua, ulkoranskalaisten kanssa palvelu paranee aina monella asteella kun loytyy yhteinen kieli, heidan rakas frrrrranseensa.
Kielesta, vaikka sukukieli onkin, en ota mitaan selkoa. Joskus tulee vastaan muutama tuttu ilmaus, tyyliin valutavalde. Olisi vain valuuttaa mita vaihtaa, mutta eurovarasto jai pienehkoksi ja luotan kortteihin...Monessa paikassa hyvaksyttaisiin eurotkin. Jaa, no on unkarin kielessa paljon öötüä ja äätä, kas ö muuten löytyi nappaimistoltakin! Taytyy myontaa, etta ei se kovin kauniilta nayta. Ei varmaan nayta suomikaan vierasmaalaisten silmissa... Gulassia en ole maistanut (viela) vaan ratkesin intialaiseen, ja pakko hapeakseni myontaa vaikka olinkin luvannut itselleni valtella naita paikkoja, kavin syomassa patongin subwayssa...No, aina ei vaan jaksa kulttuurielamyksia, ei edes ruokakulttuuri.
Maanantai: Aktivoiduin tanaan ja kavin kahdella nahtavyydella. Aamusta, tai no oikeastaan puoliltapaivin ostin kasan lippuja ja lahdin hakeutumaan patsaspuistoon tutustumaan kommunismin aikaisiin jattipatsaisiin. Budapestin joukkoliikenteesta on sanottava, etta se toimii ihan tehokkaasti, mutta lipuissa on parantamisen varaa. Ne eivat salli mitaan vaihtoja, ei edes tunnin sisaan ja ottaen huomioon pitkat matkat, vaihto-oikeus olisi aika muikea juttu. Metro oli vahan huvittava, olen niin tottunut siihen etta kaikki on paallystetty muovilla, joten saikahdin vahan rautametroa ja sen rautaisia, jykevia penkkeja. No, ainakin kestaa...Nain myos
Linna
Budan puolella sijaitseva linna, Budapestin paanahtavyys. En tieda onko tama nyt se "oikea" linna (niita oli kaksi), mutta tama oli ainakin kauniimpi. elamani hassuimmat liukuportaat, raot portaissa oli sentin levyiset ja portaat, no, hyvin jykevat. Patsaat puistossa oli isoja ja omalla laillaan aika hassuja. Trabanttikin oli sinne muistojen joukkoon istutettu. Kuulemma sen katto on tehty paperin ja muovin sekoituksesta ja tekniikka niin yksinkertainen, etta oppaan aitikin osasi auton korjata. Jos silla ajelee hiljakseen, eika kolaroi niin auto on loistava! Kuulemma.
Puisto ei ollut niin iso kuin kuvittelin, joten iltapaivalla tallustin viela linnalle. Ei se linna suoraan sanoen nyt niin hirveasti kiinnostanut, mutta jos se kerran on kaupungin paanahtavyys, niin olihan se kaytava katsomassa. Ja olin sitten oikein tyytyvainen etta menin, se oli oikein kaunis linna. Myos nukkumapaikka jarjestyi onnellisesti siten, etta huoneeseen pistettiin ekstrasanky ja nain minun ei tarvitse muuttaa uuteen hostelliin.
Advertisement
Tot: 0.09s; Tpl: 0.012s; cc: 8; qc: 51; dbt: 0.0495s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb