Advertisement
Published: June 15th 2007
Edit Blog Post
Saavuin tanne kuuluisaan Transylvaniaan pari paivaa sitten jahtaamaan Draculan haamua. Ensimmaisena paivana taisin muistuttaa itse haamua unenpuutteen vuoksi. Budapestissa kavimme Miken (asuimme samassa hostellissa) kanssa drinksuilla siina kivassa baarissa ja tapasin samalla Miken entisen huonekaverin Yhdysvalloissa. Kun palasimme hostellille, hostellin pitaja ihmetteli ettei ollut ollenkaan huomannut meidan poistuvan hostellilta eika osannut odottaa meidan palaavan. Han sitten "komensi" meidat keittioon ja vilkaisimme kohta toisiimme ihmeissamme. Kohta isanta palasikin tonkan kanssa ja kertoi, etta koska olemme olleen tuopillisella, taytyy meidan ehdottomasti nyt maistaa paikallista-tai oikeastaan Transylvanialaista- erikoisuutta, postulaa tms. suomalaisittain siis pontikkaa! No, ei siina mitaan, maistoimme shotit tata erikoisuutta. Mausta en osaa niin sanoa mitaan, vahvaa oli ja poltteli hetken. Ystavallista porukkaa tuolla Unkarissa.
Seuraavanakaan yona en nukkunut kun huristin tanne yojunalla maailman pahanhajuisimmassa junassa yhdessa yhdysvaltalaisten kanssa. Ensimmainen hetki Romaniassa oli kieltamatta vahan omituinen ja vahan pelottikin, vaikka mitaan syyta ei ollut. Tunnelma oli ihan rauhallinen, mutta kai se aseman rahjaisyys oli budapestin loiston jalkeen vahan pelottavaa. Hienosti kuitenkin paasin hostellille ja yritin nukkua hetken. Ei siita kuitenkaan mitaan tullut joten lahdin katsomaan sita kuuluisaa Branin= Draculan linnaa. Sain myos mahtavan muistutuksen siita miten typeraa on retkeilla itsekseen aarettoman vasyneena. Onnistuneesti loysin kylla bussin sinne Braniin ja noin 40
Dracula castle
Ei mitenkaan kovin pelottava, sanoisin minuutin matkailun jalkeen kysyin edessaistujalta, etta joko ollaan Brasovissa. Mies katsoi vahan omituisesti ja osoitti taaksepain, etta ollaan ohitettu kaupunki jo. Hyppasin pois bussista ja kysyin ohjeet huoltoasemalta. Kohta huristikin bussi takaisinpain ja hyppasin kyytiin-kirjaimellisesti, bussi ei edes malttanut pysahtya vaan otti kyytiin lennosta. Kohta huomasin virheeni. Ei ihme etta mies katsoi niin omituisesti-minahan olin matkalla Braniin ja olin lahtenyt Brasovista! Ja sitten kyselin etta joko ollaan kohta Brasovissa! :D No, taas hyppasin pois bussista ja etsin bussia takaisin Braniin pain. Kysyin lahella seisovalta miehelta etta pysahtyyko bussi Braniin tassa; keskustelu meni jotakuinkin nain:
Paivi: Excuse me, bus? (osoitan alaspain) Bran? (viiton hurjasti Branin suuntaan)
Mies: Bran?
P: Si. mmm, da! Bran!
M: Huutaa jotain romaniaksi kaverereilleen jotka killuu tolpan nokassa ja viittoo minut mukaansa
M: El castel?
P: Da, castel.
M: Osoittaa tolpalle missa seisoo pari ihmista ja romaniaksi sanoo, etta mene noitten luokse, siella pysahtyy bussi. (luulisin, tunnistin muutaman sanan ranskan ansiosta)
P: Thanks, thanks a lot ja juoksen tolpalle niin lujaa kuin jaksan koska bussi huristaa jo paikalle.
Paasin kuin paasinkin vihdoin sinne hemmetin Braniin ja kiipesin linnalle. Mika pettymys! Linna ei ollut tippaakaan draculamainen, siella ei kerrottu sanaakaan Vlad seivastajasta vaan sisalla esiteltiin vanhoja maljakkoja,
The evil palace
Ceausescun "Kansan palatsi", maailman toiseksi suurin rakennus ja rakennettu alunperin pelkästään hallinnon käyttöön. Nykyisin konferenssi- ja juhlakeskus. lusikoita yms. Ja joo, kyllahan mina tiedan etta koko Dracula-tarina on vaan legenda ja Stokerin kirjoittama tarina, mutta sita varten turistit tanne saapuu, joten olisi ihan kiva jos Vladista kerrottaisiin edes jotain. Pettyneena sitten kiipesin laheiselle vuorelle katsomaan maisemia. Oli se linna ihan hieno, mutta ei tippaakaan sellainen kuin odotin.
Eilen kavin paivaretkella Bukarestissa. Harmillisesti juna oli tunnin myohassa ja paasin Bukarestiin vasta kolmen aikaan iltapaivalla. Matkalla juttelin romanialaisen kanssa heidan maastaan, oikein mukava hetki vaikka olinkin nalkainen kuin ihmissusi. Bukarestissa menin samantien evil castlelle, kuten taalla paikalliset tuota Causescun jattipalatsia nimittavat. Ennatin juuri ja juuri paivan viimeiselle kierrokselle ja paasin kavelemaan valtavissa saleissa, kaikki marmorilla paallystettya ja valtavan suurta. Sanottakoon se Causescun puolustukseksi, etta kaikki on sentaan Romanialaista alkuperaam joka ikinen ovennuppi ja pylvas on tehty paikallisesta materiaalista. Mutta on tama maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jalkeen kylla oikeasti todella suuri. Suorastaan koomisen suuri. Ja kaikki huoneet tyhjia, pelkastaan hallintoa varten rakennettua. Ei yhta ainutta asuntoa, ei oikeastaan mitaan "jarkevaa". Onhan se kaikin puolin aivan mahtava rakennus, mutta silti ei voi olla ajattelematta etta voi itku naita megalomaanisia diktaattoreita, tallaiseenko ne valtion rahat nyt piti hassata. Nyt sita kaytetaan konferenssi-ja konserttikeskuksena.
Bukarest kaupunkina ei ole yleisesti ottaen
kovin suosittu eika taatusti turismilla pilattu. Kaupungin karttaa on mahdoton saada mistaan, onneksi lounarilla on edes jonkinlainen kartta piirrettyna. Talla hetkella kaupunkia ei voi missaan nimessa pitaa kovin kauniina, mutta ennustan, etta vuosien paasta ja lukuisien julkisivuremonttien jalkeen kaupunki voi hyvinkin olla lempinimensa; idan Pariisin, veroinen. Harmillisen pian aika kavi vahiin ja oli pakko lahtea takaisin asemalle. Olisin halunnut kavella, mutta matkan ensimmainen sadekuuro yllatti ja oli niin voimakas, etta kastuin lapimaraksi jo 25 metrin matkalla, joten otin metron. Jotenkin kavi kylla hyvin kuvaan, etta valtava ukkosmyrsky puhkesi juuri kun valitsin kirjaa Draculasta 😊 Matkalla takaisin juttelin taas romanialaisten ja yhden amerikkalaisen kanssa. Sain vielapa kyydin takaisin hostellille matkakumppaneideni ansiosta!
Millainen maa tama Romania nyt sitten on? Kaunis, Transylvanian vuoristo vetaa taysin vertoja Sveitsin Alpeille. Ja tannekin voi tulla laskettelemaan, mikali maailman ilmasto ei taysin sekoa. Hyvin maatalousvaltainen. Lahes jokaisella pihalla on heinaseivas tai useampia ja kuten paikallinen junatuttavani kertoi, lahes jokaisella todella on oma lehma, hevonen tai molemmat. Aamulla heraan kanojen kotkotukseen ja olen nahnyt oikeita, vanhanaikaisia lehmapaimenia, jotka paimentaa karjaa tuolla niityilla. Tama maa on luomuviljelyn kehto 😊 Taalla ensin kaikki maa oli valtion hallussa, sitten tuli vallankumous ja maa palautettiin entisille omistajilleen ja pirstottiin samalla pikku
Bukarest
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain romuna tilkuiksi. Ja nyt vanhat "jaarat" ei halua luopua tiloistaan, vaan elaa sen oman lehmansa varassa, eika tilaa ole isoille, kannattaville tehotiloille. Tama siis junatuttavani mukaan. Mustalaisia ei ole niin paljon kuin moni odottaa. joskus kieltamatta nakee niin mielenkiintoisia ihmsia, etta tekisi mieli kaivaa samantien kamera esiin ja kuvata, mutta ei sita oikein kehtaa tehda. On tama maa sen verran koyha, etta kieltamatta tuli sellainen olo, etta Romania on EU:ssa puhtaasti geostrategisista syista, mutta toisaalta, nyt kun tottuu, niin oikeastaan on oikein mukavaa etta Romania on EU:ssa. Moni romani ihmettelee, etta mita ihmetta me matkailijat oikein tehdaan taalla Romaniassa, he haluaa itse pois niin pian kuin mahdollista ja jonnekin missa oikeasti voi tienata rahaa. Ja onhan se totta, keskipalkka on nyt kohonnut kovasti, nyt se on jo 200 euroa kuussa! Mutta eihan se mihinkaan riita, ei edes taalla. Joten moni todella kay toissa Lannessa ja tulee sitten tanne ostamaan talon ja auton, ja elaa mukavasti. Mutta sen muutoksen aistii jo nyt, ja mita enemman juttelen paikallisten kanssa, sita enemman hammastyn siita miten pessimistia he ovat. Ja kuitenkin, muutoksen nopeus on jotain uskomatonta kunhan se lahtee kayntiin.
Brasovin ensimmaine ostari on juuri valmistunut aseman viereen. Taysin samalla konseptilla rakennettu kuin jokaikinen ostari kaikkialla maailmassa. The world truly is flat...
Muodista ei voi sanoa, kuin etta kovin on omalaatuista. Tai ei omalaatuista, mutta sita mita meilla oli reilut kymmenen vuotta sitten. Ja osa ihmisista on suoraan 70-luvulta, laseineen paivineen. Ja autoilijat kaahailee aivan paattomasti. Liikenne ei ole samalla lailla kaoottista kuin Lahi-Idassa tai Intiassa, mutta stressaavaa kylla. Kylla, tanne kannattaa tulla nyt, eika kymmenen vuoden paasta kun maa on kuin mika tahansa maa maailmassa.
Suomeen oli tarkoitus palata juhannukseksi, mutta siella vaikuttaa olevan niin kylma, etta jaankin tanne. Lampotila on jatkuvasti vahintaan 26, useimmiten ylikin. Katsoin saatiedotusta ja ensi viikoksi luvattiin 16! Hui, sinnehan paleltuu! Taalla on sitapaitsi edullista, suorastaan halpaa 😊
Advertisement
Tot: 0.203s; Tpl: 0.01s; cc: 11; qc: 57; dbt: 0.1638s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb