Lopun alun tunnelmissa

---

Jostain syystä oli kovin sellainen olo, että Pian Tämä Loppuu. Toisaalta tuntui, että onhan tässä vielä viikkoja, normaalin ihmisen pitkän kesäloman verran. Ja tekemistä vaikka mitä, muuttokin juu, mutta sen päälle Tupulla viisi suullista koetta ja poistuminen yliopistosta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sääntöjen joiden voisi päätellä olevan melko työläitä.

Tulevat suulliset kokeet, luentojen perusteella, tulevat kattamaan historiaa vuodesta 284 vuoteen 1648. Melkoinen siivu. Niiden lisäksi nyt on tullut hieman myöhäisherännäinen kiire saada Tübingenin Yliopiston kirjastosta kaikki irti, gradua ajatellen.

Välillä sitä ajattelee, että johan sitä on aika jatkaa elämää, astua seuraava askel, nähdä muutakin. Sitten katsoo ulos ikkunasta ja näkee tuon laakson, vuoret ja illalla vaikka täysikuun... ja tuntuu että puppua koko homma, että muualla olis yhtä mukavaa. Nyt ei sitten kun nauttimaan loppuajasta! Kun vaan osaisi hakea päivittäistavaroita hyllyiltä ja kaapeista miettimättä kokoajan että tuo-mukaan, tuo-pois, tuo-veneelle...

30.6.- 3.7. Ukkosta

Viikolla oli hurjan kuuma päivisin, ikkunat eli meidän ovemme saksalaisranskalaisille parvekkeillemme olivat auki koko ajan. Illaksi tuli ukkonen. Yhtenä iltana pääsimme seuraamaan kuinka elosalamat iskivät pilvestä toiseen kauempana toisessa laaksossa. Välähdyksien aikana muutaman sekunnin ajan näki oikeasti niitä pilviä, joita yleensä näkee joissain barokkikirkkomaalauksissa. Taivaallinen valo ja pastellisävyjä.

Henkka harjoitteli puhumista jos sitä huvitti, mutta ei sitä kovasti kiinnostanut, henkankielelläkin tulee toimeen. Lauri puhui edelleen paljon silkalla suomella, ja kyseli. Ei sitä ole aiemmin kaikkia näitä tullut mietittyäkään ennen kuin on joutunut vastailemaan kysymyksiin "mitä tarkoittaa TAVALLINEN?", "missä etanoilla on pesä?", "millä lohikäärme päättää mihin se tekee luolansa?". Laren päällimmäinen harrastus on piirtää - se piirtää oravia "kas kuusenlatvassa oksien alla" (tuskin tiesitte, että kurrella on siellä jääkaappi?) ja ritareita hurjissa turnajaisissa.

Waldhäuser Ostin alueen remontti eteni siihen, että ikkunastamme näkyvä pyramidi (ilmeinen suihkulähde, tosin ei varmaan toiminnassa muutamaan vuoteen) purettiin. Kauhea meteli! Pisti tornitalojen rakennustelineprojektit omaan kategoriaansa. Kolinasta huolimatta, ne ovat ihan hiljaisia.

Remonttiin meni myös Neckarin sillasta seuraava katu keskustassa, bussit ajavat nyt kiertoreittiä kaupungilta. Kun nyt olemme mekin kaikki taantumahehkutukset kuulleet, pohdimme onko tämä tapa puuttua laskukauteen, laittaa rahaa tällaisiin korjauksiin? Vai onko täällä niin paljon ihmisiä ja niin paljon teitä, että korjattavaa on aina?

4.-5.7. Kotiviikonloppu

Viikonlopuksi meillä oli jotain hienoja suunnitelmia, mutta tuli jotenkin känkkäaamu ja harmitti. Ei lähdetty mihinkään. Iltapäiväksi piristyttiin, ja mentiin omalle kaupungille. Oli kivaa, paitsi että Lare menetti liian lennokkaan heiton tuloksena hiekkalapionsa Neckariin. Sinne meni, virran mukana, koitettiin stockerkahn-kuskeilta pyytää että olisivat napanneet, mutta eivätpä olleet kovin avuliaita. Onneksi Lare oli ihan tyytyväinen saadessaan kotimatkalla uuden lapion.

Sunnuntai hemppuloitiin, paitsi että mentiin jo aiemmin tutuksi tulleeseen urheilupaikkaan, lähikoulun taakse. Siellä Lare sai taas harjoitella fillarointia, ja siihen kyllästyttyään, koripalloa ja ratajuoksua. Henkka harjoitteli pallonheittoa hurjilla vauvakarjaisuilla säestettynä ja muuten kiipeili ja töpsötti ympäriinsä. Välillä se innostui hiukan yllytettynä hihkumaan "jee!" kun isoveli pyöräili ohitse. Taputti käsiään vielä tarmokkaasti perään.

6.-9.7. Kylmää kesää

Seuraava viikko alkoikin kylmempänä. Aamulla lämpöä oli alle 15. Ei toimerruttu paikallisille Sommerfesteille, mutta tiistaina lähdettiin illan hämärtyessä kävelylle rinteitä alas lähiöihin, hakemaan hyvää kohtaa nähdä juhlien loppuilotulitus rinteiltä. Aikamme harhailtuamme - poikien onneksi suhtautuessa ihan myönteisesti iltakävelyyn - löydettiin näköalapaikka. Laaksossa raketit poksuivat, ja Henkkakin osasi sanoa "OOOO" oikeassa kohtaa.

---