Lisää vieraita, uusia putouksia

---

3.6. -5.6. Seuraava vieras - Joonas

Kiukaisten Papan jälkeen seuraavaa vierasta ei tarvinnut odotella kauaa. Joonas tuli keskiviikkoiltana. Ensimmäiseksi tietysti piti sekin tutustuttaa Neckarin rannalla olemiseen. Kotona pojat hoitivat jälleen oman hemppulointinsa esittelyn, kippasivat duplot lattialle, ja pistivät hulinaksi. Henkan mielestä Joonas oli ilmeisen hauska, se kipitti kädet ylhäällä perään ja halusi syliin. Sitten se virnisteli muille Joonaksen olan yli tyytyväisenä kun "isolisko" kanniskeli "pienintä liskoa". Torstaina itsenäinen vieras katseli Tübingeniä ja perjantaina Stuttgartia. Kuviaan se ei halunnut nettiin, joten eipä niitä tunnistettavia nyt sitten ole.

6.6.-7.6. Viikonloppu sightseeing

Lauantaina lähdimme katsomaan vihdoin Hohenzollerin linnaa. Se kun näkyy Tupun "koulumatkalla" kävellessä alas kaupunkiin, siintää kaukana vuorilla sinisenä silhuettina, niin sitä on kaavailtu jo pitkään. Nyt mentiin. Komea kaukaa, hienot näköalat linnalta, mutta kovin oli lyhyt ja suppea kierros sisällä. 1800-luvun romanttiseen sävyyn oli laitettu muutama huone, sitten oli viimeisten Hohenzoller-keisareiden makuuhuoneita. Tupua ilahdutti kellarissa Fredrik Suuren vaatteet ja huilu, muita viimeistään linnan ravintolan ruoka. Linnan sisäpihaa dominoivat kirkossa pidetyt häät.

Sunnuntaina sitten suunnattiin jo aiemmin hienoksi todetulle karhuluolalle, Bärehölelle. Hieno se oli edelleen, jos jonkinlaiset tippukivimuodostelmat olivat metkoja. Henkka taputteli kosteita seiniä ja Lare kertoi tarinoita siitä, miten hän ritarina ollessaan asui lohikäärmeen kanssa tässä luolassa. Juha kuvasi. Joonaksesta oli hiukan vaikea sanoa viihtyikö, mutta eipä se ainakaan valittanutkaan!

Välillä satoi vettä kuin saavista, mutta onnistuneesti oltiin katon alla syömässä tai autossa aina kun isompi sade osui kohdalle.

Luolan jälkeen ajeltiin Bad Urachiin, yrittäen osua joko linnanraunioiden tai vesiputouksen lähelle. Kun oltiin menetetty sinänsä mielenkiintoisten maastoreittien jälkeen toivo kummastakin, löydettiin parkkipaikka josta lähtivät polut molemmille. Valittiin vesiputous, lähinnä tasaisemman maaston takia. Mukava polku kulki ensin puron vartta, ja lähti sitten kiipeämään kohti yksittäistä komeaa vesiputousta. Tupu oli hiukan näreä henkka-lastissa kiipeämisestä, mutta kyllä kannatti. Vesi putosi kuulemma 37 metriä. Ainankin se kasteli tehokkaasti, jos uskalsi yhtään lähemmäs.

Illalla vaihtelevan sään kruunasi iso täysi sateenkaari, joka ulottui koko laakson yli meidän ikkunastamme katsottuna.

8.6. Takaisin arkeen

Maanantaina Joonas lähti. Tupu sai vihdon seminaarityön toisen kierroksen valmiiksi. Alunalkaen olisi pitänyt jossain oikoluettaa koko homma, nytpähän senkin tietää. Into sisällön muokkaukseen tai arvosanan odotteluun tietty oli nyt aika nollissa. Onneksi ei tullut otettua seminaaria kesälukukaudelle.

---