Kotiseutua ja saksalainen lääkäri


Advertisement
Germany's flag
Europe » Germany » Baden-Württemberg » Tübingen
April 2nd 2009
Published: April 3rd 2009
Edit Blog Post

21.3. Reutlingen ja Lichtenstein

Reutlingenissakin oli suunnaton määrä vaatekauppoja, jotka myivät vaatteita joita ei olisi tullut mieleenkään laittaa päälle. Mutta onneksi siellä oli myös se yksi, joka kelpasi. Siellä shoppaillessa käytiin kirkossakin, siinä joka viimeksi oli kiinni. Uusgoottinen esitys, muutama vanha yksityiskohta ja kuoroharjoitukset tekivät visiitistä mukavan.

Shoppauksen jälkeen jatkettiin kumpuilevan maiseman solia pitkin Lichtensteinin linnan luo, siellä ylös serpentiiniteitä linnalle. Ylhäällä oli vielä lumikinoksia. Ne sulivat kovaa vauhtia kevätauringossa ja vetivät magneetinomaisesti Henkkaa puoleensa.

Lichtenstein näytti laaksosta tosi kuvaukselliselta. Ylhäältäkin se oli ritarilinnan perikuva. Niin eheää linnaa aidolta ritariajalta ei tietenkään ole. 1800-luvun romanttisen ritariajattelun innoittamana kunnostetun linnan vanhin osa oli pohjakerros 1300-luvulta. Käytiin linnassa enempi viihteellisellä kuin informatiivisella kierroksella. Ihailtiin huimia maisemia ympäriinsä, Schwäbische Alb näytti huisilta laaksoineen ja vuorineen.


22.3. Tübingenin kaupunginmuseo ja alkava kevät

Sunnuntaina käveltiin mäkeä alas kaupunkiin, äitin-koulu-tietä pitkin. Matkalla ihailtiin omakotialueen krookukset. Keväinen ja aurinkoinen sää, välillä jopa hyvinkin lämmin.

Kaupungilla käytiin syömässä samassa paikassa, jossa syksyllä olimme ensi kertaa ulkona syömässä uudessa kotikaupunkissamme. Lapsiystävällisessä perinneravintolassa Henkallekin tuotiin oma värityskuva. Se tökötti kynällä paperiin tietäväisen oloisena. Onpahan se huomattu kotipihallakin, että Henkka vastaa paikallista kolmevuotiasta kooltaan.

Tutustuttiin oman kaupungin museoon, Stadtmuseumiin. Vanha talo, jonka rakenteet oli jätetty näkyviin, oli lähes yhtä kiinnostava kuin museo. Museo oli kovin suppea. Kuvat 1900-luvun alun radikaalista opiskelijanuorisosta olivat tietty hauskoja.

Raatihuoneen aukiolla suihkulähde oli vielä talviteloilla. Uudenvuoden raketeista syttynyt torinreunan rakennuskin oli vielä remontissa. Raatihuone oli kuitenkin entisellään ja turismikausi aluillaan. TUristiryhmiä - kongressimatkalaisen näköisiä suurin osa - kuvasi raatihuonetta, toisiaan ja itseään. Me olimme terassilla ja katselimme heidän kuvaamisiaan.


23.-24.3. Takapakkia

Maanantaiaamuna Lare yski kun keuhkotautinen. Hetken harkinnan jälkeen Tupu lähti paikallisen ostoskeskuksen lääkärin luo. Melko umpimähkäinen yritys, mutta kannatti. Siellä päästiin puolen tunnin sisällä lääkärille. Suomessa sillä köhäsaundilla oltais saatu antibioottia taatusti, täällä ei. Ei valittamista sinänsä, annetuilla lääkkeillä yskä alkoi taittua tiistain aikana. Lare oli tosi reipas.

Ostettiin uusi kuumemittari apteekista lääkkeitä haettaessa. Kun äiti luki Larelle pakkauksesta että "dermomether", Lare kysyi ai että HERROJEN. Johon äiti että juu, kun on herrat sinä, Hernik ja isi. Lare mietti hetken ja katsoi sitten äitiä hieman alentuvasti ja sanoi "sinä voit varmaan sitten käyttää sitä vanhaa kuumemittaria".

Henkkakin sai osansa taudista, sillä silmä rähmi ja koko poika muuttui töpsöttelevästä kannettavaksi.

Hurjan kova tuuli maanantaina toi lumisateen illaksi ja tiistaiaamuksi valkeat maisemat. Onneksi sulivat pois. Myrskyinen ilma kyllä jatkui.

Tiistaina valmistauduttiin lähtemään Suomeen.


25.-29.3. Suomessa

Käytiin sanomassa papalle hei-hei. Pojat sananmukaisesti, Henkkakin. Nähtiin "isoliskoja", muita sukulaisia ja yksi kummitäti. Turussa oli paljon lunta. Oli haikeaa, mutta mukavaa.


30.3.-2.4. Tuhto ja muut kotona taas

Henkan uusi lempinimi on Tuhto. Se kävelee ympyrää ja uhoaa "Tuh-TO!".

Tuhto ja kaikki muut olivat aivan sippejä kun päästiin kotiin. Kotona alkoi puissa olla jo hiirenkorviakin. Kevätolo, kevätväsymys? Joka tapauksessa, Lare nukkui ensimmäisenä yönä 14 tuntia! Kun käytiin seuraavana aamuna pihalla, pojat olivat kuin vasikat kevätlaitumella, rynnivät leikkimään kotipihan keinulla ja hiekalaatikolla. Lare oli selvinnyt kauheasta yskästään, mutta Henkka-Tuhdolla oli vähintään yhtä kamala nuha.

Tupu väänsi seminaarityötään. Kaikki alaviitteitä sisältävän laajan työn stressi ja saksankielisyys vielä päälle. Onneksi aihe on mukava, ja uusien asioiden löytäminen aina muistuttaa siitä, miksi tämä ala on niin hieno.

Torstaina saimme sitten varsinaisen kevään helle-aallon, ilma oli lämmintä jo aamulla ja iltapäivällä lämpö nousi 20 asteeseen. Pihalla olisi tarjennut paitahihasillaan. Vielä illan kääntyessä yöhön lämpöä oli edelleen 16 astetta.

Jottei elämä kävisi tylsäksi, seuraavaksi ollaan lähdössä veneelle. Se tuntuu kaiken tämän jälkeen aika kaukaiselta, mutta lauantaina se on jo täyttä totta.





Additional photos below
Photos: 24, Displayed: 24


Advertisement



Tot: 0.107s; Tpl: 0.013s; cc: 12; qc: 48; dbt: 0.0644s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.2mb