Äiti kokeilee, pojat painivat

---

9.2.-17.2.2009

Rankkaa oli kokeisiin luku. Aiheet olivat mukavia, mutta se jännitys -mitä siellä kysytään? Loppuuko saksankielen taito jo kynnyksellä? Kuullessaan, että äiti lähtee taas pariksi tunniksi kirjastoon lukemaan kokeisiin, Lare sanoi "Äiti, sitten kun sinä olet kokeillut..." - niinpä, kokeissa tietty kokeillaan. Henkka kannusti oppimalla sanomaan vauvamaisen epäselvästi, mutta kuitenkin "heiheiäiti". Mukavampi oli lähteä kouluun heiluttamalla ahkerasti vilkuttavalle vauvelille, kuin jättää peräänsä kiljuva lapsi.

Mutta hyvin ne menivät, kokeet! Olihan se hienoa saada kaksi professoria kuluttamaan aikaansa tähänkin Rouva Suomalaiseen Vaihto-opiskelijaan puolituntia. Tönkkösaksalla vastauksiakin löytyi jopa koko vaadituksi ajaksi. JA arvosanaksikin tuli HYVÄ!

Kokeiden jälkeen tuntui siltä, että onkohan sitä tullut laiminlyötyä poikia. Onhan se oikeasti niin, että itsekseen leikkimisen pitää lähteä pojista, ei siitä, että me haluamme niiden leikkivän itsekseen. Eniten ne tykkäävät leikkiä omia aikojaan sen jälkeen, kun ovat osallistuneet johonkin yhteiseen. Palattiin normaaliin - jompi kumpi tai molemmat tulivat kauppareissuille, Lare kävi äidin kanssa kaupungilla kirjastossa. Nuhaisia ja pärskiväisiä vain olivat molemmat, jäi uimahallit ja vastaavat harrasteet vähemmälle.

Maisema on taas ollut luminen. Toisina päivinä auringossa loistavan näköinen, toisina päivinä sateessa ankea. Sunnuntaina käytiin lähiseutukävelyllä. Mukavia metsiä on ihan heti Waldhauserin liepeillä. Kunhan ei vaan luule saavansa luonnon rauhaa, vaan hyväksyy tasaiseen tahtiin puiden välistä ilmestyvät trikooasuiset germaanikuntoilijat.

Henkilökohtaiset, Suomessa asustavat ja tänne tietysti ulottuvat ikävät asiat ovat kyllä surettaneet meitä viime ajat. Monia suuria suruja ja isoja ajatuksia niistä. Pienet pojat pitävät onneksi positiivista rytmiä yllä, koitetaan sitten vaan olla sotkematta sitä rytmiä meidän murheillamme.

Poikien hupia nykyään on paini. "Tässä on sellainen kilpailu menossa, että otetaan kiinni, kaadetaan, ja painetaan", selostaa Lare ja kippaa Henkan nurin. Yleensä viihtyvät kohtalaisen ajan molemmat tämän urheilumuodon parissa. Sitten ne kuitenkin keksivät (tai siis Lare keksii, ja Henkka säestää minkä ymmärtää), että rytyssä oleva matto (asunnon ainoa) on kivi, jonka takana Lare on Arka Eläin ja Henkka on Aran Eläimen Pentu (joka ei yleensä käyttäydy kovin arkuutta kuvaavasti). Tai jotain muuta vastaavaa.

---