Naapurikaupunki ja etelän reissu

---

18.-26.2. Kiipeilyä ja junaratoja

Henkka oppi kiipeämään tuolille. Nojatuoliin se pungersi samana iltana kun oppi kävelemään, mutta nyt sitten olivat muutkin tuolit ihan pässinlihaa sen tekniikalla. Tuolille kun pääsi, ulottui vaikka mihin. Henkka haki äitin tietsikasta tiedostoja nimeltä "dddddnnnn´´´´" ja käpälöi muutenkin näppäimistöä asiantuntijan elkein.

Laskiainen meni meiltä vähän ohi. Kaikenmaailman narrikulkueita täällä olisi ollut. Narrit olivat melko groteskeilla naamioilla varustettuja, mainoksista päätellen ainakin. Yhden kuulemma ihan mukavan näköisen narrin Lare näki paikallisessa ruokakaupassa!

Muutama juhlaporukka osui samaan junaan, kun lauanataina menimme Reutlingeniin, naapurikaupunkiin. Reutlingen oli sateinen ja kirkkokin oli kiinni. Onneksi löytyi mukava vietnamilainen ravintola. Hyvän ruuan voimalla jaksoimme Heimatmuseumiin, kotiseutumuseoon, Kirkollisen ja kiltatoiminnallisen historian esittelyn jälkeen odotti yläkerrassa erikoisnäyttely: Märklinin pienoismallijunia. Lare tuijotti niitä tarkkaan.

27.2.- 1.3. Konstanz

Oli hienoa lähteä viikonlopuksi reissuun, kun yli vuoden kestäneen ei-lähdetä-kauden jälkeen Lare oli ihan innoissaan lähdössä. Se lueskeli Konstanzin SeaLifen mainosta, tiesi missä kohtaa siellä on ravut ja missä rauskut. Mietti, miksi siinä ei sanota missä kohti se meidän hotelli sitten on.

Matkaa oli vähemmän kuin Helsingistä Turkuun. Moottoritie meni komeiden ylänköjen halki. Perjantai-illalla Konstanz näytti vilkkaalta paikalta. Hotellihuone oli iso ja siisti, ikkunasta näkyi rautatieasema, sen takana Bodensee, jonka takana vielä Sveitsin Alpit.

Käytiin kävelyllä ja pizzalla. Lare kokeili Kaiserbrunnen-suihkulähteen hevosta. Henkka taapersi määrätietoisen oloisesti pitkin kävelykatuja. Se onkin kova poika kävelemään.

Lauantaina suunnattiin akvaarioon, sinne SeaLifeen. Sen hauskinta antia oli allas, jossa esiteltiin Reinin sulkujen kaloja. Lare oli otettu rauskuista, haista ja kilpikonnista. Ehdittiin ulos ennen pahinta ruuhkaa. Käveltiin järven rantaa. Ihmisiä oli paljon, ilma oli hieno. Pysähdyttiin terassille, oli sellainen vapuntienoon tunnelma. Illalla käytiin kreikkalaisessa ravintolassa.

Sunnuntaiaamuna Konstanz oli ihan yhtä hiljainen kuin meidän oman käpykylämme keskusta on sunnuntaisin. Me ja muutamat muut turistit kävelimme tyhjiä katuja ihmetellen vanhoja taloja. Konstanzissa muistettiin kaikista sanoa että olivatko ne kirkolliskokouksen ajoilta, sieltä 1414 alkaen, jolloin päätettiin kumpi paavi on se oikea, Avignonin vai Rooman. Käytiin tuomiokirkossa ja ihailtiin Reiniä siltä kohtaa, jossa se lähtee Bodenseestä. Iltapäivän vietimme Reichenaun saarella. Siellä oli lukuisten ulkoilevien turistien ja vielä lukuisempien kasvihuoneiden seassa kolme yli 1000 vuotta vanhaa kirkkoa.

---