Ei mitään erikoista...


Advertisement
Germany's flag
Europe » Germany » Baden-Württemberg » Tübingen
January 31st 2009
Published: February 1st 2009
Edit Blog Post

22.-25.1. Wilhelma

Alkaa olla olo, että jos joku soittais ja kysyis miten menee, mitä ootte tehneet, me sanottais "eipä paljon mitään". Että ei mitään räväyttävää. Se on kuulemma ihan normaalia, eikä aina tartte mitään ihmeellistä tehdäkään. Sanovat vaan...

Viime sunnuntaina ajateltiin, että JOHONKIN pitää lähteä. Oltiin harkittua luostariraunioita ja linnaa omalla vuorellaan, mutta kun huomattiin että on hieno ilma, niin mennään eläintarhaan! Näin ajatteli Stuttgartin seudulla moni muukin. Onneksi Wilhelma on niin iso puisto, että kyllä sinne mahtui. Liikuntaakin tuli, kun taivalsimme eläimiä ihmettelemässä. Lare oli otetuin siitä, että eläintarhassa ovat ne Eläintarhan Miehet, jotka yrittävät pyydystää Muumeja eläintarhaan, kun luulevat niitä virtahevoiksi. Virtahevot, elefantit ja apinat olivatkin kiinnostavampia. Henkka olisi kannattunut ottaa rinkkaan eikä rattaisiin, se piti aina nostaa katsomaan eläimiä. Aikuisille ajomatkasta läpi Stuttgartin keskustankin oli hupia. Ensin piti laskeutua rinteitä alas meiltä saksakotoa tulevaa tietä, hienot maisemat. Kun oltiin lasketeltu lähiöiden läpi ihmetellen alhaalla olevaa kaupunkia ja sen ympärillä olevaa näkymää - viinipeltoja ja tehtaan piippuja vuorotellen- päädyttiin ajelemaan suoraan Stuttgartin vanhan linnan takaa keskustan kautta Neckarin rantaan Wilhelmaan.

Lumethan olivat täältä jo kadonneet. Nyt on ollut harmaita päiviä ja aurinkoisia päiviä. Aurinkoisena päivänä näyttää ruoho vihreämmältä kuin ruskealta, tintit laulaa ja alkaa tuntua siltä, että voisi vaikka tulla kevät!

26.-31.1. "Ei mitään erikoista..."

Henkka on oppinut uusia taitoja. Se osaa viedä tavaroita. Esimerkiksi kassista jääkaappin. Tai keittiöstä äidiltä isille olohuoneeseen. Se osaa taputtaa pyydettäessä käsiään yhteen, tai tömistää, tai näyttää miten kirjoitetaan tietsikalla etusormilla! Aina se ei tietenkään muista mistä puhutaan, mutta kun se muistaa, se kannustaa itseään taputtamalla ja hihittää onnellisena. Kävelyssä Henkka on jo niin hyvä, että se kävelee lähikauppareissusta osan ihan reippaasti.

Lare on ollut muuten omien leikkiensä lumoissa ja hyväntuulinen, mutta lievä nuha saa sen sisäisen dramaatikon aina liikkeelle. Ulkopuolinen voisi luulla sitä pahoinpidellyksi, traumaattiseksi tai molempia, kun se parkuu sitä että sen nenä on tukossa. Eläintarhan innoittamana se leikki leopardia, joka "on tarkoitettu naiseille". Siis sille piti löytyä naishoitaja. Onneksi äiti kelpasi! Suomikoulussakin on keritty käymään kaksi kertaa sitten viimekirjoittaman. Mukavia reissuja!

Jälkimmäiselle reissulle Henksu ei tullut mukaan, koska Tupu yritti lukea kokeisiinsa. Ne lähestyvät uhkaavasti! Kolme kertaa puolen tunnin suullinen koe, ja yksi kirjallinen työ ovat edessä ennen kuin tästä lukukaudesta on selvitty kunnialla.

Lukemisten ja lievien flunssien lisäksi rauhallisempaa otetta ovat tuoneet Juhan varallaolo ja Juhan polvi. Varallaolo on siis hommia ympäri vuorokauden, jos joskus joku asiakkaan järjestelmässä menee vikaan - ja ainahan se joskus menee. Polvi on turvotuksen ja veden häätämistä "terveestä" eli ei-leikatusta polvesta eri keinoin. Hupaisin oli kaalikokeilu - kaalilehtiä ja elmukelmua polven ympärille yöksi. Se kokeilu on jäissä, koska loput kaalista oli niin pieni että söimme sen salaatissa eikä polvihoitoon jäänyt mitään... Henkka on osallistunut polvenparannukseen kävelemällä portaat itse ylös, ettei isin tartte kantaa - auttaa pitää, mutta kantaa ei!

Nyt lauantaina hankittiin elämään hupia käymällä paikallisissa automarketeissa ensimmäistä kertaa. Ostostemme määrä kalpeni täyskärryllisiä ostavien paikallisten haalimien ruokakasojen rinnalla, mutta meillä oli ihan hauskaa.



Additional photos below
Photos: 8, Displayed: 8


Advertisement



Tot: 0.13s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 52; dbt: 0.0921s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.1mb