Mummulareissu

---

16.1. Stuttgart-Tukholma

Viime viikonloppuna lähdimme mummulaan. Se nykyään onkin vähän pidemmällä. Siispä lentokoneella Tukholmaan ja sieltä laivalla Turkuun!

AirBerlinin siivillä Berliinin kautta Arlandaan matka sujui ihan hyvin. Henkka ei oikein ymmärrä miksi juuri opittuja kävelytaitoja ei saa harrastaa lentokoneessa. Onneksi sille löytyi tätejä, joille kuikuilla, ettei koko reissu mennyt rimpuiluksi. Lentokentiltä löytyi taas isoja lattioita joilla tepsuttaa. Lare sen sijaan, jahka pääsi käyntiin, matkusti kuin olisi sitä aina tehnyt.

Tukholmassa kävimme syömässä nachoja, pitkästä aikaa jotain muuta kuin saksalaista! (Ruotsalaisia lihapullia saa Singelfindenin Ikeasta, joten niitä ei tule Saksassakaan ikävä.) Sitten käveltiin katselemassa, vertailtiin ruotsalaista suurkaupunkia saksalaiseen pikkukaupunkiimme.

Vaikka Tukholmassa on käyty useinkin, niin Livrustkammariin mentiin ekaa kertaa. Siellä oli haarniskoja, kuninkaiden asuja ja vaunuja. Museo oli kuninkaanlinnan alakerrassa. Ihmettelimme Kustaa Aadolfin takkeja, Kustaa oli todella iso ja vatsakas mies. Lauri huolehti että uskaltaako toiseen kerrokseen mennä, "jos se kuningas on kotona".

Mummu tuli meitä vastaan satamaan. Turun laivalla ilta ei ole pitkä, mutta Lare ehti ottaa ilon irti pallomeressä, syömällä kananmunat mummun katkarapuleivästä ja uittamalla uutta ammelaivaansa hytin suihkussa.

17.-19.1. Turussa

Aamulla Mummu ja Lare jatkoivat Kokemäelle, muut jäivät Turkuun toiseen mummulaan. Vietettiin muutama rauhallinen päivä siellä. Eero-pappa oli kipeänä, joten oltiin lähinnä kotioloissa. Henkka laittoi astianpesukoneen säädöt uusiksi, töpsötti pitkin ja poikin keittiötä. Kokeiltiin tuliaisiksi vietyä webbikameraa ottamalla skype-yhteyksiä huoneesta toiseen. Käytiin keskustassa kävelyllä katsomassa, että jos muutettais sinne, niin miltä mikäkin katu näyttäis. Lare palasi sunnuntaiaamulla. Juha näytti äidilleen miten martti tekee lihapullia!

Maantaina vietiin Henkka neuvolaan. Poika oli hiukan vajaa 80 senttiä, tasan 12 kiloa, eikä itke rokotettaessa! Juhlittiin Henkan nimipäivää, lahjomalla sekä sankari että sen isoveli.

Illalla lähdettiin laivalla takaisin päin. Tällä kertaa seuraksi tuli "Kuikaisten" pappa. Lare pallomereili ja osallistui jopa "lasteitten" bingoon. Syötiin laivatraditioiden mukaiset katkarapuleivät. Pojat nukahtivat hytissä samaan sänkyyn.

20.-21.1. Takaisin saksakotiin, Tukohlma-Stuttgart

Terminaalissa ennen seitsemää aamulla tämä matkareitti tuntui hiukan huonolta valinnalta. Mutta juotuamme muutamat kupilliset kahvia ja teetä aika kului ja pojat vain leikkivät omia aikojaan. Arlandassa sekoilimme hiukan terminaalien kanssa. Kotimatkalla pohdimme, että vaikka oli tosi kiva käydä katsomassa mummuja ja pappoja, jotenkin Suomessa tuli olo kuin ei ikinä oltais missään oltukaan. Jo lentokoneessa viimeinen vuosi "tuli takaisin" ja tuntui siltä että nyt mennään kotiin. Larekaan ei valitellut yhtään.

Kotipihalta oli lumet sulaneet, kaikki naapureiden roskanvientireissulla pudonneet roskat näkyivät pitkin pihaa. Että ei niin kamalan idyllistä kuitenkaan. Mutta meidän "omat" hienot maisemat olivat tallella. Pojat tutkivat tyytyväisinä omia lelulaatikoitaan. Seuraavana päivänä oli jo taas koulua ja työpäivä. Tupu jopa pysyi luennolla hereillä, vaikka vierustoverina ollut setä nukahtikin.

---