Kohtaamisia...

---

Eilen talkkarimme kertoi meille, että aivan kotitalomme lähellä eräs suomalainen kaunis vaalea nainen pitää kuntosalia nimeltä Espace Viking. Hänen nimensä on kuulemma Tuija. Päätimme lähteä katsastamaan kuntosalin heti aamusta. Sali tosiaan sijaitsee aivan kotimme läheisyydessä. Kuntosalin respassa näimme vaalean naisen ja kysyimme: ” Vous êtes bien Madame Tuija?” Hän nyökkäsi ja aloimme puhua hänelle suomea. Tuijan pasmat menivät sekaisin, hän ei meinannut saada sanaa suustaan, niin yllättynyt hän oli alkaessamme puhua hänelle hänen äidinkieltään. Tuija on asunut Ranskassa jo 30 vuotta. Hän on naimisissa ranskalaisen fysioterapeutin kanssa ja heillä on kaksi poikaa. Kuntosali vaikutti todella mukavalta pikku paikalta ja mikä parasta siellä voisi käydä Spinning ja Body Pump -tunneilla. Naureskelimme keskenämme, että tämä ei voinut olla muuta kuin johdatusta: Suomalainen kuntosali naapurissamme. : )

Iloisin mielin lähdimme koululle ensimmäistä kertaa. Rakennus on todella moderni ja se on osa Grenoblen World Trade Centeriä. Jätimme keltaiset fillarimme koulun eteen. Ne loistivat kuin kaksi majakkaa koulun mustaa seinää vasten. Sisällä koulussa tuoksui tinneri, kaikki oli uutta. Nousimme portaat ensimmäiseen kerrokseen ja kohtasimme uusia opiskelutovereitamme. Meksiko ja Intia olivat hyvin edustettuina, samoin USA. Kaikilla oli sama hätä: pitäisi löytää asunto. Nyt tajusimme vielä selvemmin, miten onnekkaita olimme saadessamme asunnon heti saapuessamme Grenobleen. Yritämme auttaa muita opiskelijoita mahdollisimman paljon asioiden järjestelyssä: ”What goes around comes around”.

Iltapäivällä Tiina löysi Numéricablen toimiston, jossa saimme kuulla ettemme tarvitse France Telecomin puhelinlinjaa, koska meillä on jo Numéricable. Se on siis se kummallisen näköinen pistoke Lauran huoneessa. Eli taas kerran…täällä ei tunnu olevan mitään yleistä totuutta vaan kaikki ajavat vain omaa asiaansa…ja jostain syystä emme tarvinneet shekkivihkoa emmekä edes luottokorttia. Lasku kuulemma tulisi sitten kotiin lokakuussa. Asennusmies saapuu ensi tiistaina. Sitten päästään surffailemaan netissä myös kotosalla. Lisäksi puhelut Ranskan sisällä kiinteisiin puhelinliittymiin ovat ilmaisia. Ja hinta alhaisempi kuin France Telecomilla. Hohhhoijaa…Mitä opimmekaan tästä? : ) Emme sitten yhtään mitään.

Olemme ihmetelleet omaa väsymystämme. Illalla nukkuu kuin tukki. Tosin väsymys voi johtua kuumuudesta. Grenoble sijaitsee vuorten ympäröimänä laaksossa ja lämpö jää lepäämään tänne. Tuulenvire on harvinaisuus. Ihmisillä on koko ajan pieni hiki päällä. Meidän väsymykseemme vaikuttaa varmasti myös asioiminen ranskan kielellä. Uusia asioita tulee koko ajan, emmekä taida osata näitä kaikkia tietotekniikkaan liittyviä juttuja edes suomeksi.

Hienointa täällä Grenoblessa ovat ehdottomasti paikalliset ihmiset ja maisema. Naureskelimme keskenämme että meidän parhaat ystävämme ovat taloyhtiömme yli seitsemänkymmenvuotiaat miehet. Alakerran naapuri Monsieur Marin kävi taas tänään kylässä. Kun näimme hänen tekohampaattoman hymynsä ovisilmästä, mietimme mitä asiaa hänellä tänään olisi. Edellisenä päivänä hän poikkesi kertomaan lainaavansa työkaluja, jos tarvitsemme niitä huonekalujen kasaamiseen. Tarjous tosin tuli hieman myöhään. Olimme siihen mennessä rikkoneet jo kaksi Nicon isän ruuvimeisseliä ja vihdoin saaneet vuodesohvan kasaan. No, tänään taas Monsieur Marin oli luonamme ja tällä kertaa hän huolehti olimmeko saaneet pyörävajan avaimen. Talkkari ilmeisesti oli kertonut hänelle, että meillä oli ollut hieman taistoa vajan lukon kanssa. Isämme Suomessa voivat siis olla huolettomin mielin, pienet remontit hoitelevat täällä talkkari ja alakerran leskimies Monsieur Marin. Herra Marinin lämpimästä hymystä huomaa, että hän on mielissään saadessaan meidät naapureikseen. Taidamme tuoda tuulahduksen eksotiikkaa hänen elämäänsä. Mietimme leipovamme hänelle kakun joku päivä piristykseksi.

---