Kohtaamisia Byrokratian kanssa...

---

Maanantai on taas toivoa täynnä. Sovimme Nicolasin kanssa treffit aamulla kello 10:ksi. Tarkoituksenamme oli avata vihdoin se nettiliittymä ja saada ranskalaiset matkapuhelinliittymät. Ranskalaisille epätavalliseen tapaan Nicon Twingo kaartoi pihaamme tasan kello kymmenen. Hän taitaakin olla ainoa täsmällinen ranskalainen tässä maassa. Lähdimme kävellen kohti France Telecomin toimistoa, jota loppujen lopuksi emme koskaan löytäneet. Meidän harmiksemme edellinen vuokralainen oli katkaissut puhelinliittymän asuntoon. Joudumme avaamaan uuden puhelinlinjan asuntoomme France Telecomin välityksellä (yksinoikeus). Ja kuten saatatte arvata, se maksaa 55 euroa ja asennus kestää…

Emme siis löytäneet France Telecomin toimistoa, mutta löysimme MetroVelon, josta vuokrasimme itsellemme polkupyörät vuodeksi. Fillarin sai itselleen 100 eurolla. Lisäksi piti maksaa 50 euron takuumaksu, jos pyörä vaikka varastetaan. Kolme taitaa olla pyhä luku lukoista puhuttaessa. Usko tai älä, pyörissämme on kolme lukkoa. Yksi takarenkaassa, yksi satulassa ja yksi valtava irtolukko, jolla saa pyörän kiinni vaikka puistonpenkkiin. Lisävarusteiksi saimme myös kypärät ja korit. Ja huomioitavaa on myös se että MetroVelo huoltaa pyörämme ilmaiseksi. Paluumatkalla poikkesimme Gym Europole’iin ja vaikuttaa siltä että olemme löytäneet mukavan kuntosalin, jonka opiskelijahinta 10 kuukaudeksi on noin 250 euroa, jonka saa maksaa useammassa erässä. Saamme mennä testaamaan salia muutaman kerran ilmaiseksi. Ihanaa päästä taas treenaamaan.

Palattuamme fillareinemme kotiin, emme ehtineet syödä lounasta, vaan lähdimme Nicolasin autolla Grande Placen ostoskeskukseen, jossa on France Telecomin toimisto. Toimistossa meitä palveli Madame Muriel, joka ei mielestämme oikein osannut hommaansa. Hänen edessään istui kaksi nälkäistä ja sen myötä kiukkuista suomalaista. Puhelinliittymän avaukseen tarvitaan monia dokumentteja, jotka meillä oli kaikki mukana (vuokrasopimus, vastuuhenkilön yhteystiedot, passit). Kuitenkaan tämä ei olisi Ranska, jos olisimme näillä dokumenteilla saaneet haluamamme. Hän tarvitsi vakuudeksi shekin tai sitten luottokortin tiedot. Totesimme että saisimme shekkivihot vasta myöhemmin tällä viikolla, luottokortti kyllä on. Niinpä niin, suomalainen Visa ei käy vaan meillä olisi kuulemma oltava ranskalainen luottokortti. USKOMATONTA! Kaikissa hotelleissakin luottokortin numero on riittänyt takuuksi, mutta ei Frace Telecomilla. Emme saa nettiä ennen puhelinliittymää ja puhelinliittymää on turha anoa ennen kuin meillä on oma ranskalainen shekkivihko kädessämme. Ja silloinkin linjan avaus kestää kaksi viikkoa. Poistuimme toimistosta allapäin. Emme pääsisi Skypeen tai Messengeriin vielä pitkään aikaan. Iltapäivä meni byrokratiaa manaillessa. Täällä ei business ole niinkään tärkeää vaan itse paperisota. Kaikki pitää kyseenalaistaa. Kuulemma ranskalaiset eivät luota keneenkään, mistä johtuu koneiston takkuisuus.

Illalla Bruno ja Francoise tulivat tarkistamaan Etat de Lieux’mme. Etat de Lieux on suomeksi luultavimmin asunnon kuntokartoitus. Se oli tehty asuntoomme edellisen vuokralaisen lähdettyä. Meidän tulee tarkistaa asunnon kunto vuokrasopimuksen alkaessa ja ilmoittaa vuokranvälittäjälle kaikki epäkohdat, joita edellisessä kuntokartoituksessa ei mainita. Menemme huomenna tapaamaan vuokranvälittäjää ja Tiina lupasi yllättää tämän upealla epäkohta- ja korjausehdotuslistallaan (kiitos alan asiantuntijoiden Brunon ja Francoisen): ”Täältä pesee ja linkoaa…”

---

Photos

Olohuoneen vuodesohva
Huomioittehan että meillä meni kauan aikaa löytää saman värinen sohva kuin Anderssonin Railin taidolla kutomat sukat. Kiitos Raili!