Advertisement
- 9.5.2010
Ostimme sitten toisen veneen. Meillähän on jo vene, sen nimi on Merilokki ja se asuu Sardiniassa. Katsokaa vaikka www.travelblog.org/bloggers/Merilokki. Vaan kun on miehistön sinne niin pitkä matka lentää, ja asumme nykyään Turussa kauniin saariston lähellä, niin pitihän tännekin saada vene. Tällä kertaa moottorivene. Päätös mallista oli Juhan, Tupu tykkäsi tästä yksilöstä heti nähdessään. Isompi oli, mitä olis kuvitellut. Lare kyseli olisko meillä varaa huvijahtiin, mutta Henkka väänteli heti ratista silmät kiiluen, ja uhosi "menee julaa!".
Kun kerran tähtäimessä oli veneily keväällä ja syksyllä, hinguimme Vapuksi Veteen. Uusi vene ristittiin Narskuksi. Vesilintulinjalla kun ollaan. 2003 asuimme kolme kuukautta Nürnbergissä, ja siellä joessa oli paljonkin punapäänarskuja. Ne olivat kivannäköisiä, muistuttivat mukavasta ajasta, ja sitä paitsi meidän Narsku joskus narskui kunnostettaessa.
Vielä kun kevätlomamme Merilokilla typistyi varsin ankeaksi laivareissuksi Tukholmaan ja takaisin, kiitos islantilaisten tuhkapilvien, tuntui että täytyyhän sitä päästä veneilemään, ja äkkiä. Joten olimme innoissamme kun Narsku laskettiin 29.4.2010 Raisiossa.
Oli se nätti. Ja se kellui. Tosin, kun muisti että pohjassa ei ole läpivientejä, niin toki se kellui. Se toinen olennainen, moottori, ei sitten ollutkaan ihan niin hienossa kunnossa. Ensin se ei startannut, sitten se aiheutti ikävän hälytysulinan, joka ei ottanut loppuakseen. Ulina tahtoi kertoilla, että
moottori oli ylikuumentunut, korjaantui sitten myöhemmin vesipumpun siipipyörän vaihdolla. Mutta se oli sitten myöhemmin se, me silloin tihkusateessa toivoimme vielä että joku sais meidän uuden hienon veneemme toimimaan.
Kun kävi selväksi, että vapuksi emme olisi vesillä, piti enää siirtää Narsku toiseen laituriin odottamaan korjailua. Siirtoreissulla kokeiltiin hiukan moottoria Raisionlahdella. Aluksi saatiin hieman moottoriveneilyn huumaa, ja sitten sitä toista puolta, kun moottori yskäisi viimeisen kerran ennen kun ennätimme takaisin.
Vapun jälkeen uusi yritys. Koko perhe menimme Raisioon, ja poikien kanssa ajettiin Narsku kotilaituriin Uittamoon. Pojat olivat 6 solmun merilokkivauhdin jälkeen kovasti otettuja yli 20 solmun ajelusta. Rannoillakin näkyi vaikka mitä veneitä ja hanhiakin. Pojat söivät nakkeja ja onnistuivat näyttämään siltä kuin tämä moottorivenereissun eväiden syönti olisi heille täysin tuttua puuhaa.
Kunnosteltiin Narskua kotilaiturissa. Lare oli polleaa, kun osasi itse hypätä veneeseen ja sieltä pois. Henkka taas oli otettu keulakaiteen mallista - ilmiselvä mopo. Uittamolla oli kivaa maastoa, jossa pojat kyllästyttyään heilumaan veneessä metsäretkeilivät innokkaasti. Pongailivat muurahaispesää, leikkivät olevansa apinoita viidakossa tai kiskoivat perässä vanhaa köyden pätkää joka oli Käärme.
Pirkko-mummu kävi äitienpäivän varaslähdöllä katsomassa Narskua. Koleasta säästä ja töitten häiriköimästä ajolenkistä huolimatta onnistunut vierailu. Me olimme jo varustelemassa venettä viikonlopun yön-yli-retkeä varten.
Oltiin ajateltu kahden yön
reissua - eka yö kotilaiturissa (varmuuden vuoksi), toinen vaikka Rymättylässä ja sitten sunnuntaiksi Naantaliin. Perjantaina meillä oli kasseja kauhea kasa pakattuna -astioita, ruokaa, vuodevaatteita, leluja, vaihtovaatteita yms. Pakkauduimme niiden ja iltavieras Riikan kanssa autoon ja hurautimme Uittamolle.
Satoi, Riikka, Henkka ja Tupu odottelivat lastauslaiturilla. Juha ja Lare tulivat Narskulla kertomaan ikävän tosiasian - pressun läpi ja etuikkunoiden tiivisteistä tuli vettä sisäänkin. Hitsit sentään. Siellä me oltiin kimpsuinemme menossa veneeseen viikonlopuks - kylmään ja märkään veneeseen.
Flipper ei ole turhaan HT, hardtop, löytyi sieltä tilaa jossa ei tihkunut vettä niskaan. Tavarat saatiin sijoiteltua. Uusi keittimemme toimi hienosti, saatiin lämpimiä nakkeja. Juotiin kuohuviiniä korvallisista muovimukeista. Riikan jo 2005 Maarianhaminasta kuuluisat sateenkarkoitus-taidot tehosivat - iltaa istuessa alkoi iltarusko punertaa pivien välistä.
Kun Tupu tuli saattamasta vierasta bussipysäkille, pojat nukkuivat jo. Lare makuupussissa, Henkka fliishupparissaan peiton alla. Lämmitin, josta oltiin valmiiksi iloittu, ei sen sijaan halunnut antaa omaa lisäänsä tunnelmaan. Mutta mikäs siinä oli kasassa koko perheen ollessa, kun ikkunan aluset oli viritelty kuminauhoilla ja räteillä, ettei kenenkään niskaan pisaroisi.
Aamulla kylmän ja kostean kevätveneilyn todellisuus mietitytti. Onneks nukuttiin pitkään. Aikamme pähkäiltyämme päätimme lähteä edes pienelle kierrokselle - ja nälkäkin oli. Ajelimme siis Paraisille. Meno oli mukavaa, katsella varhaiskeväisiä mökkirantoja,
kunnes alkoi sataa. Pressun alla oli varsin huuruista. Pitkin kanavaa saavuttiin keskustaan, laitettiin köydet kiinni ja kömmittiin pressun suojista rannan Hesburgeriin syömään.
Illaksi mentiin katon alle kotiin Yliopistonkadulle. Kaikki punotettiin kuin ravut, hehkuttiin koko ilta.
Äitienpäivänä lähdettiin uudella innolla kohti Naantalia. Matkalla nähtiin valkoposkihanhia, sinisorsia, tukkasotkia, telkkiä keväisellä tuulella ja haahkoja. Rantauduttin keskelle vanhan kaupungin puutaloja. Siellä tavattiin Mummu ja Pekka-pappa, äitienpäivälounaan merkeissä. Lounas oli hieno, erinomaista ruokaa, hyvää seuraa ja jopa naantalilaista mieslaulua. Sen päälle käveltiin katsomaan satamaa ja kirkkoa.
Jälkiruuanjälkiruuaksi vietiin Mummu ja Pekka kierrokselle Narskulla. Kotimatkalla, Henkan vetäessä päiväuniaan, kiepattiin Aurajoessa katsomassa sitä isoa vesilintua, Suomen Joutsenta.
Advertisement
Tot: 0.061s; Tpl: 0.016s; cc: 8; qc: 44; dbt: 0.031s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb