Advertisement
Published: December 11th 2007
Suomi kuva
Tällä lailla sitä siis muun muassa välitetään Thunder Bayn mini Suomessa, huumori kuvittajalla ollut kohdillaan!Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Totta. Kaikki loppuu aikanaan; sekä hyvä että pahakin plus tämän blogin pitäminen. Niin ja valitettavasti myös vaihto... Tätä viimeistellessä on jo koti sauna oluen kera testattu, ulkoiltu päivä puistonpuolella, nähty Tony Almeida Jack Bauerin tositoimissa, kuultu kavereita Nokialaisen välityksellä, todettu suomalaisen asiakaspalvelun karuus ja sitä rataa. Tällä kertaa tätä entryäkään ei ole perinteisesti paahdettu yhtä höyryä yön hämärinä tunteina, vaan olen täräyttänyt palan silloin ja toisen tällöin.
Jalkojeni ollessa jo tukevasti 90-vuotiaan isänmaamme kamaralla, mutta aivojen jossain välillä, on ehkä vielä liian aikaista lähteä tekemään viiltävää analyysia käänteisestä kulttuurishokista, mitä jäi kenties kaipaamaan eniten jne. Sen sijaan on ehkä syytä keskittyä tylsästi viimeisiin hetkiin uudella mantereella. Matkustaminen kotiin sujui suunnitelmien mukaan Toronton, Münchenin ja Helsingin kautta tänne joulun pääkaupunkiin Rovaniemelle. Katkeruuskin nosti jossain kohti päätään tuossa noin 34 tuntisessa valveilla olossa, jota häiritsi vain muutama epämääräinen torkahdus; mieti itse kun muut noin 300 kanssa matkustajaasi tuhisevat ja sinä vain haaveilet siitä... Onneksi univaikeuteni koskevat vain liikkuvia kapistuksia asioiden kääntyessä tukevasti maankamaralla olevassa sängyssä aivan päälaelleen!
Nyt teitä kiinnostaa epäilemättä kuitenkin jo tietää miltä tuntui lähteä pois ja miltä on tuntunut palata, kerta olet eksynyt tänne asti?!? Vuoristorata hyvässä mielessä pitäisin aika kuvaavana terminä! Parin
Hoito talvimaisemissa
Puhdaus kiveys minimissään -5 asteen pakkasessa sen kertoo, käytettävän suolan määrän! Ei, eikä todellakaan ole sitten lämmitetty jalkakäytävä viimeisen viikon ja etenkin parin viimeisen päivän aikana oli todella paljon amerikkalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvia pintaliito ”velvollisuuksien” hoitamisia. Niin kivalta kun se tuntuukin kuunnella sinua ylistäviä vuodatuksia juuri kuulemasta päästyäsi, niin toisaalta se juuri yliampuvuutensa vuoksi tekee sinut myös omalla tavallaan huvittuneeksi... Yksi asia on kuitenkin varma, en koskaan ennen eläissäni ole kahden päivän aikana halannut yhtä montaa ihmistä ja tuskin tulen ihan heti tekemäänkään. Siihen kun eivät riittäisi edes peräkkäisinä päivinä olevat isän ja äidin puolen sukujuhlat, vaan se vaatisi todellakin jonkinlaisen Äiti Ammanin viran hoitamista nuo kaksi päivää:D
”Sitsit” Heittomerkeillä vedän kuningas alkoholin pois kuvioista ja sitten kaikki loppu onkin sitä itseään, sitsejä. Mutta jääkö siitä tässä kohti enää juurikaan mitään jäljelle?!? Niin, ehkä se muuttaa sitten sen kaiken muunkin aivan muuksi... Anyways, kyseessä oli Spanish night toissa lauantaina. Nämä olivat koko campuksen yhteiset kekkerit. Tilaisuudessa mehu virtasi ja laulu raikasi, jonka ymmärsin kuulijoiden onneksi jättää tälläkin kertaa kuitenkin muiden vastuulle, kun heillä ei olisi edes ollut sitä perinteistä suojaa korviensa välissä! Kyllähän siellä suomalainen olisi kieltämättä tuntenut olonsa edes hieman kotoisammaksi, jos olisi tajunnut ottaa meidän kaikkien hyvän ystävämme, Matin mukaan... Pitäkäämme me siis jatkossakin sitsit sitseinä ilman heittomerkkejä, ne on nähty!
SWOT Vitiä
Pari vuorokautta siihen meni ennen kuin nämä pääsivät nietosten keskeltä liikkeelle! Taannoinhan tuli sellainenkin väännettyä. Jotta hommasta saadaan kaikki ilo irti, niin pitäähän sitä oppikirjojen mukaan vielä näin jälkikäteen sitten hieman puraista. Suuressa mittakaavassa sitä voisi pitää aika onnistuneena. Kertoi kupletin juonen. Kunpa pystyisin lottonumeroitakin ennustamaan samalla tarkkuudella...
Reissatessa tuli nähtyä aina kulloisistakin kohteista niitä turistipaikkoja ja nähtävyyksiä; reissuja luonnehtisin reissun parhaaksi anniksi! Thunder Bayssa näki sitten puolestaan sitä todellista pohjoisamerikkalaista arkea ja ne vähätkin nähtävyydet jäivät todella vähälle. Vastavuoroisesti uskallan väittää päässeeni niin syvälle pohjoisamerikkalaiseen elämänmenoon kuin tuossa ajassa vain voi päästä Thunder Bayn hehkuttamisen kustannuksella... Elit joka hetki kanukkien ympäröimänä ja olit lähes jatkuvasti ainoa ulkomaalainen, kyllä tuossa kohti heltyy pinnallisimmaltakin kanukilta kova kiille jossain kohti paljastaen totuuttakin!
Kokemuksieni mukaan lyhyt oppimäärä pohjoisamerikkalaisten kanssa toimimisesta menee jotenkin näin:
*Hymyile aina *Kerro aina sinulla menevän hyvin*Thanks, Thank you, You are welcome, How are you?, How is it going? Jos et ole minuuttiin käyttänyt jotain näistä on syytä huolestua*Kohteliaisuuksiin vastataan kohteliaisuuksilla. Näin keskustelu eteneekin helposti sen 5min. Äläkä huolestu, parin oluen voimin vahvistin todellisen etikettivirheen tehden uskotulta mieheltäni, että kukaan ei todellakaan luule enää 2min jälkeen sinun tarkoittaneeni niillä oikeasti yhtään mitään! Joten anna palaa niiden 95+ kerholaistenkin kanssa, jos voit kuvitella joutuvasi vielä joskus olemaan missään tekemisissä
Jäätävää
Noin kuvailisin keliä. Tuulikertoimen kanssa liikuttiin jatkuvasti noin -20 - -40 lukemissa! Tämä ei ole minun asuntoni, vaan naapuri, mutta lähes identtinen julkisivu kumminkin... heidän kanssaan. Muuten olet kaikkien silmissä hyvin outo, myös juuri sen viehättävän 95+ kaverinkin silmissä, jolle muistit olla se todellinen gentleman...*Kysy jokaiselta aina viimeisimmät kuulumiset ensin ennen kuin menet oikeaan asiaan*Jos haluat tietää voiko jotain tehdä jollain tavalla usko aikaisintaan vasta kolmannen kerran jälkeen -> lue elekieltä*Tavatessasi uuden ihmisen kehu aina vuolaasti kuinka kiva tutustua*Hyvästellessäsi tämän henkilön 5min säästä puhumisen jälkeen kehu vuolaasti kuinka kiva oli tutustua*Älä ikinä kehu kanadalaiselle jenkkejä, jenkkien kanssa normaalisti toisinpäin. Eihän mekään kehuta ruotsalaisia...*Unohda kaikki nämä ja ole oma itsesi! Etenkin kouluja käyneet ovat todella suvaitsevaisia:D
Luontoäiti Paljon jaksetaan meuhkata ilmaston lämpenemisestä. Täkäläinen elämäntapakin tukee sitä vielä suhteellisen vahvasti, mutta silti käytäntö näytti kaikkea muuta! Ensin pääsin ihmettelemään historian kylmimpiä lukemia marraskuussa. Vanha ennätys oli -17C ja nyt pamahti viralliseen -28C!!! Sitten kun tuohon ottaa vielä tuulikertoimen mukaan, niin mamiksilla olisi todellakin ollut käyttöä jo 100m siirtymisellä autoon...
Pakkasessa ei kuitenkaan vielä ollut luontoäidin mielestä tällä kertaa tarpeeksi Thunder Baylaisille. Seuraavaksi heitettiin hieman vitiä, kuten teilläkin uutisoitiin Amerikan lumimyrskyistä. Alle vuorokaudessa pakkaslunta kertyi reilu 40cm. Tämä tiesi täällä suolan luvatussa valtakunnassa, jossa edes nastat eivät ole sallittujen ystävien listalla suolalle, reilun vuorokauden mittaista jumia. Edes pickupeilla ei päässyt parkkipaikaltamme mihinkään vielä sunnuntai-iltana,
kun sade oli kuitenkin tauonnut jo sunnuntai aamunkoitteessa! MA olikin sitten ylimääräinen vapaapäivä, yliopisto ja muutkin koulut olivat suljettu, bussit eivät kulkeneet ja sitä rataa. Kyllähän sitä toki tuli, mutta ei tuollainen pakkaslumi nyt ihan samanlaista ketjureaktiota suomessa aiheuttaisi! Luulisi aura-autoilijoita ja traktoriyrittäjiä sopivan enemmänkin markkinataloudessa elävään yhteiskuntaan, kun nämä muutamat ovat sitten puskeneet tauotta lumimyräkästä asti ja vasta nyt alkoivat olemaan nelikaistaiset tiet jälleen nelikaistaisia ja sitä rataa! Riittipä australialaisille, joista osa näki lunta ensimmäistä kertaa eläissään, ihmeteltävää koko rahan edestä. Heillä oli tuuri kohdillaan, sillä esimerkiksi vuotta aikaisemmin he olisivat jääneet paitsi kaikista näistä ”herkuista”, lumi tuli perinteisesti joululta ja eivätpä pakkasetkaan olleet aivan yhtä napakasti paukkuneet!
Uudet maisemat, uudet kujeet Noin kait se on parasta nähdä positiivisessa valossa pilkesilmäkulmassa edessä oleva totaalinen elämäntavan muutos. Onneksi tässä ehtii vielä tovin hengähtää ja opetella uudestaan tavoille, toivottavasti hieman paremmille tällä kertaa😊 Nyt teillä on mahdollisuus muokata minua parhaan kykynne mukaan, kun voitte vedota joka käänteessä käänteiseen kulttuurishokkiin ja opastaa vihdoin ja viimein minuakin ihmisten tavoille...
En ole oikeastaan koskaan osannut liiemmin murehtia tulevia, enkä ole huomannut tätä oikeastaan nytkään. Thunder Bayssakin haikeus iski ensimmäistä kertaa vasta perjantaiaamuna aamu-uinnilla, tämähän on viimeinen kerta kun ihmettelen näitä kaakeleita!
"Sitseilijä"
Niin, siellähän ne olisivat paistaneet Matin sisällöt, mutta maassa maan tavalla! Sen jälkeen oli edessä pakkauksen aloittelua, sillä vahvasti tukevoitunut vaatehyllyni hieman alkoi pelottamaan, joten ei uskaltanut jättää aivan kaikkea sunnuntai aamuun... Tunnissa kävi selväksi, että tila ei riitä, tavaroita ei missään nimessä ollut liikaa:D Tähän oli kuitenkin helppo ratkaisu, miehinen ratkaisu, käydä ostamassa 29$ hintainen hieman isommankin miehen vetävä halpis lätkä kassi ja jättää pakkaaminen siltä erää sunnuntaihin! Nyt tämä todellinen Big Boy on syönyt sisäänsä sitten muun muassa pari reppua, yhden täyteen pakatun tavallisen kassin ja erittäin runsaasti vielä irtotavaraa. Painorajankaan kanssa ei liiemmin ollut ongelmia, kun täti ei vaa´alla huomannut, että kassin painavampi pää oli vielä tukevasti hihnalla puntarin sijaan, joten vaaka näytti siedettäviä 22kg lukemia ja puolet kevyemmältä tuntunut matkalaukkuni heilautti mittariin 19kg😉
Mutta back to business. Lähdön helpottamiseksi lähtö ruokailujakin oli kaksin kappalein! Ensin oli ennalta sovittu LA illallistaminen kämppiksieni kanssa. Yöllä baarissa sitten hieman isompi porukka keksi, että aamulla paikillisittain perinteiselle sunnuntaipäivän aamiaiselle Hoitoon ihmisten kuullessa, että lentoni lähtisi vasta 3:10pm. Vääntäydyimme kyllä porukalla Hoitoon, mutta siellä oli kaikkien yllätykseksi jopa jonoa. Vaihdoimme toiseen paikkaan ja nautimme jokseenkin rasvaisen pohjoisamerikkalaisen seisovan pöydän antimia aamiaiseksi/lounaaksi/päivälliseksi, ihan miten vain, kaikki käy! Pääasia oli, että raastavaa matkustamisurakkaa ei tarvinnut aloittaa tyhjällä vatsalla. Vatsani täytettiin siis useampaan kertaan
"Tupa 203"
Hellyyttävä potretti. Vasemmalta Matt, Will ja Tyler. ja pääni lukuisilla lupauksilla ihmisiltä heidän aikomuksistaan tulla Suomeen jne. Niin olisin kyllä aidosti, mutta samalla positiivisesti yllättänyt, jos näkisin esimerkiksi ehdottomasti parhaaksi kaverikseni muodostunutta Tyleriä vielä joku päivä Suomessa, tokihan me jenkeissä nähdään😉
Henki siis vielä pihisee ja sielukaan ei ole tuntunut aivan täysin hyljänneen kehoani! Aamulla kuitenkin herätessäni ensimmäiset ajatukset huomasin olevan lontoonkielisiä, mutta se oli vain tilapäinen häiriö... Kyllä tässä suomalainen vielä halutaan olla henkeen ja vereen jatkossakin! Matkailu avartaa, allekirjoitan. Toinen sanonta, jonka haluan nostaa esiin; ”Saamme olla etuoikeutettuja, kun olemme syntyneet Suomeen” ei myöskään todellakaan tunnu minusta tässä kohti miltään tuulesta temmatulta sanahelinältä, siinä on sanomaa! Näihin sanoihin, näihin kuviin, näihin tunnelmiin on aika lopettaa tämä harrastus tältä erää. Kiitos ja anteeksi.
Näkemisiin!
- Janne
Advertisement
Tot: 0.102s; Tpl: 0.012s; cc: 11; qc: 61; dbt: 0.04s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
