Que tranquilo...

---

Pieni epailys taas paassa etta ei hirvean nopeasti onnistu paikanvaihto, olinpaikkana talla hetkella El Remate (yep, imagine), Lago Peten Itzan rannalla, muutaman sadan asukkaan raaauhallinen paikka, lampotila cerca 27, mukava pikku tuulenvire ymparilla ja kaikki ihmiset mukavia ja ystavallisia. Ja taalta poispaaseminen, 8-10h:n, 500km:n bussimatka Guatemala Cityyn (2milj as) huonoilla teilla huonolla kalustolla eei nyt pahemmin kiinnostaisi. Guatemalaan saapuminen on tahan mennessa ollut pelkkaa ylamakea, ihmiset taalla tuntuvat olevan viela meksikoakin ystavallisempia, joka tuntuu erikoiselta, ottaen huomioon maan surullisen ja vakivaltaisen historian.

Talla hetkella seurana toimii Nate ja Rachel, kanadalainen pari, jotka tulivat samalla veneella Cruzaro Fronterasta Betheliin. Rajavartiolaitosta ei taalla pain ole erikoisemmin nakynyt, oficinas de imigracionit saa aika omatoimisesti etsia, eika Guatemalan puolella ollut minkaannakoista vartiota, Meksikonkin puolella vain kaksi sotilasta istuskelemassa savukkeella. Bethelista alkoi melkein neljan tunnin bussimatka ei-niin-hyvakuntoisella tiella, matkaa taisi olla noin 150 kilometria. Ensimmaisena iltana ei muuta ehtinyt tekemaan kun hakemaan Floresista rahaa ja ottaa bussi El Remateen, etsia majoitus ja syoda hyva naudan ulkofilepihvi 2,5 eurolla. Eilen ohjelmassa oli heratys 5.30, auringonnousu Tikalin maya-raunioilla, kiipeilya ja viidakossa leikkimista, loydettiin esim ihan taydellinen liaani, jossa keinuskeltiin, hah. Ensi viikolla tekisi mieli taas menna opiskelemaan espanjaa viikoksi, nyt taytyisi etsia joku mukava koulu, mutta aurinko taitaa vieda taas voiton..

---

Comments

[deleted_12831]

...
Niin, notta heruta sitä Rachelin persettä. Ja tu pois sieltä Hotelli Maakunnasta leikkimästä jotain maailman matkaajaa. Rauhaaa...