22.-24.8.2009 Guadeloupella, Ranskan sademetsässä

---

No, nythän minä pääsin oikeaan viidakkoon asumaan. Guadeloupen luonto on huomattavasti vehmaampaa ja maasto kumpuilevampaa kuin Kuuban, Puerto Ricon ja Antiguan. Täällä sataa joka yö kuten kuuluukin aidossa sademetsässä, joka yltää kaupungin keskustaan asti. Saint-Annen pikkukaupungissa (20 000 asukasta), perhosen muotoisen Guadeloupen Grand-Terre -siivellä voi hyvin kuvitella, miten nopeasti luonto valloittaisi takaisin sivilisaation kapean rantakaistaleen. (ks. kuva terassiltani)

Täällä on niin kuumaa ja kosteaa (30 C yöllä), että pyykki ei kuiva kuin päivällä suorassa auringonpaisteessa. Ilmeisesti elimistöni on tottunut kuuman kosteaan, kun se ei enää tunnu niin pahalta. Optimaalinen huoneilman lämpötila on tällä hetkellä minulle 27 C, koska 26 C on jo liian kylmä ja 25 asteessa palelen ja suljen ilmastointilaitteen. Näin ei voisi olla Suomessa. Onneksi kuitenkin ilmastointilaite pelaa, koska se karkottaa myös moskitot ja kuivattaa huoneilman.

Erikoista tässä sademetsässä on se, että täällä kuljeskelee villeinä Gallian kukkoja ja kanoja. Kukkojen kieunnan lisäksi vihaisen näköiset sarvipäälehmät ja -sonnit ammuvat iltaisin ja aamuisin niin kovalla äänellä, että sitä voisi luulla leijonien karjunnaksi.

Ketjussa polttanut kuski toi minut lentokentältä Staint-Anneen sellaista rallia mutkaista ja kapeaa vuoristotietä pitkin, että olisi tullut paha olo, jollen olisi istunut etupenkillä. Hyvä ettemme ajaneet parin kilpapyöräilijän päälle. Minäkin poltin taksissa tupakkaa ja heitin natsan ikkunasta, koska niin teki kuskikin eikä autossa ollut tuhkakuppia. Autoissa ei ole myöskään ilmastointia, mutta kuskit hidastavat kohteliaasti 50 metriä ennen suojatietä (ja usein vaikka suojatietäkään ei olisi), jotta jalankulkija tajuaisi ylittää kadun rauhallisin mielin, eikä heidän itsensä tarvitsisi pysäyttää autoa. Liikenne sujuu joustavammin (vrt. Puerto Rico ja Suomi).

Ja niin siinä sitten kävi, että kaikki Saint-Annen pyörät oli vuokrattu muille, vaikka nyt pitäisi olla meneillään hiljainen hurrikaaniaika. Huomenna käyn varaamassa jonkin kiertoajelun Grande-Terren ympäri tai päivämatkan Marie-Galantelle.

Guadeloupe on Ranskan yksi departementeista. Rahayksikkö on Euro; kaupoissa on samoja tuotteita kuin Suomessa. Leipä on juuri niin hyvää kuin ranskalainen leipä on Suomessakin. Outoa. Aivan kuin Guadeloupe olisi vähän niin kuin Suomen siirtomaa, tai kenties tilanne onkin toisinpäin: Suomikin on yksi Ranskan siirtomaista.

Ranskalaisen kaupungin nerokas tehokkuus näkyy keskustorilla. Sen ympärillä ovat posti, pankki, maistraatti, poliisi, kirkko, kahvilakapakka, ruokakauppa, apteekki, multimediakirjasto ja kauppa, josta saa ”livres, journaux, tabacs, cadeaux”. Vihreää kevyt-Marlboroakin oli myynnissä, joten se ei olekaan enää maailman ihme. Torin vastakkaisella puolella on lisäksi Épilation Beauté, jossa naiset - hoidettuaan muut päivittäiset askareensa - voivat käydä poistattamassa ihokarvansa, jotta olisivat kivenheiton päässä olevalla rannalla ”comme il faut”.

Lisäksi torin keskellä on ranskalaisen poliitikon Victor Schoelcherin muistomerkki - itse asiassa koko torin nimi on Schoelcherin tori. Hän taisteli pitkään orjuuden poistamisen puolesta. Guadeloupessa se onnistui Euroopan Hulluna vuotena 1848.

Guadeloupen kuuluisimmat kirjailijat ovat nobelisti St. John Perse ja Maryse Condé.

(Ja tärkeä korjaus edelliseen juttuuni. Oikea ääntäminen on tärkeää, kuin myös sen kuuleminen, millä tavulla paino on. Hyvin monet nykyiset antigualaiset ovat syntyneet alun perin Dominicalla (lausutaan Dominiika). He ovat ´dominiikans´. Sen lisäksi Antigualle on syntynyt espanjankielinen vähemmistö Dominikaanisesta tasavallasta tulleista työntekijöistä. He ovat ´dominikans, paino toisella tavulla. Eli Ismailin tyttöystävä kuuluu tähän väheksyttyyn kansanosaan ja puhuu äidinkielenään espanjaa. Väärinkäsitysten vuoksi Dominica puolestaan suunnittelee vaihtavansa nimensä, koska sen kansalaiset ovat kyllästyneet siihen, että heidät sekoitetaan dominikaaneihin.)

---