Advertisement
Published: April 6th 2010
Viimeksi olimme siis matkalla kultaiselle kolmiolle eli Sop Ruakiin. Siella on nakoalapaikka josta nakee yhdella kertaa kolme maata kerrallaan: Thaimaan, Myanmarin ja Laosin. Ja siella on tietysti Golden triangle-kyltti, jonka alla on pakko ottaa pakolliset poseerauskuvat. Tosin S:lla ja minulla on viela paljon oppimista poseerauksesta, jos vertaa naapurimaamme venajan naisiin. Ne tytot osaavat ottaa poseerausasennot. 😊 Sunnuntai-iltainen ja oinen (huomaattekos, taas nama hassut pisteet puuttuu kirjainten paalta, olen taas paikallisilla koneilla) sade oli puhdistanut ilmaa savusta niin etta jopa naimme kaikki kolme maata. Jermsak sanoi etta pari paivaa aiemmin savu oli ollut todella sankkaa.
Hetken maisemia ihasteltuamme ja yhta temppelia katsottuamme jatkoimme matkaa oopiummuseoon, jossa opin mm sen etta vuoristoheimojen mielesta paras oopiumin polttoasento on kyljellaan kantapaat takapuolta koskettaen seka sen, etta vesipiipussa ei polteta oopiumia vaan maria tai tupakkaa. Ja myos sen, etta oopiumin polttajat kayttivat niskan alla "tyynya" joka oli tehty kai puusta tai posliinista, ja piti paan viileana, ja etta vaikka se oli kova, alkoi hetken polttelun jalkeen tuntua kuin olisi maannut pilven paalla. Suurin osa vuoristoheimoista tosiaan on aikanaan kasvattanut oopiumia.
Paiva alkoi olla aika pitkalla, mutta museon jalkeen lahdimme kuitenkin viela Mekong-joen risteilylle. Vuokrasimme oman pitkahantaveneen, ja lahdimme matkaan. Ajelimme ensin joen ylajuoksua kohden
Kolme maata
Vasemmalla taaempana nakyy kasinon katto Myanmarin puolella, vastarannalla Laosihmettelemaan Myanmarin puolella olevaa isoa kasinoa. Thaimaalaiset kuulemma tykkaavat pelaamisesta, mutta Thaimaassa kasinot ovat kiellettyja. Niinpa niita on Myanmarin ja Laosin puolella. Kaannyimme takaisin kohti alajuoksua, ja naimme Thaimaan puolella kalastajamajoja joissa kalastajat viettavat iltaa ja yota odotellen etta liikenne joella hiljenee niin etta paasee kalastamaan. TV-uutisissa ja lehdissa on ollut kovasti juttua Mekong-joen kuivumisesta joka aiheuttaa kalastajille seka turistiveneille ongelmia. Thaimaa ja muut maat syyttavat ongelmien pahentamisesta Kiinaa, joka on rakentanut ylajuoksulle lukuisia patoja. Asiasta pidettiin viikonloppuna - taitaa viela jatkuakin - huippukokousta Mekong-joen varren maiden valilla.
Laosin puolella jokea naimme naisia kylpemassa joessa (thaimaalaiset miehet kuulemma tykkaavat ajella iltaisin joella juurikin tasta syysta), seka nuoria miehia holkkaamassa joen rantaa pitkin. Hetken ajeltuamme pysahdyimme saarelle, joka on Laosin puolella, mutta johon ei tarvita viisumeja eika passeja. Saarella ei ole juuri muuta kuin pienet markkinat, jossa myydaan alkoholia (pulloissa pakolliset kaarmeet ja skorpionit), tupakkaa seka t-paitoja ja matkamuistoja. Saarelta voi myos lahettaa postikortin Laosin leimalla, seka juoda laosilaista olutta: nama molemmat ehdimme Sirjan kanssa tehda. Hetken kuluttua Jermsak tuli kysymaan haluammeko nahda "todellista Laosia". Menimme kavelylle markkinoiden taakse, jossa asuivat kauppiaat perheineen. Osa miehista kuulemma oli kalastajia, mutta naiset tyoskentelivat kaikki markkinoilla. On vaikea sanoa miten todellista Laosia tama oli,
vertailukohtaa kun ei ole. Perheilla oli illallisvalmistelut meneillaan: yhden talon pihalla mies paloitteli kanaa, toisen talon keittokatoksessa hoyrytettiin riisia. Hetken kierreltyamme palasimme takaisin veneelle ja ajoimme kovaa vauhtia takaisin lahtolaiturille. Sielta autoon ja takaisin Chiang Raihin hotellille. Kavimme pikaisesti syomassa ja sitten nukkumaan, paiva oli ollut pitka.
Tiistaiaamuna istuimme hotellin aulassa surffailemassa patkivan nettiyhteyden aarella suunnittelemassa mita teemme loppuaikana kun Sirja on Thaimaassa. Paatimme lahtea keskiviikkona Chiang Maista Ko Samuille, jotta S paasee viettamaan myos vahan rantalomaa. Tsekkasimme ulos Chiang Rain hotellista ja lahdimme bussiasemalle ostamaan bussiliput Chiang Maihin. Ostimme liput vanhalta bussiasemalta ja otimme songtaewn uudelle bussiasemalle. Meilla oli aikaa ennen bussin lahtoa joten kysyimme missa voimme syoda lounasta. Meidat ohjattiin bussiaseman vieressa olevaan pieneen ravintolaan. Mitaan ruokalistoja ei ollut englanniksi, mutta kokki kysyi haluammeko kanaa ja nuudeleita ("chicken noodle?") ja kohta poytaan kannettiin hoyryava kulhollinen kow soyta, nuudelikeittoa jonka pitaisi olla nimenomaan pohjois-Thaimaan erikoisuus. Ruoka oli todella hyvaa.
Paasimme onnellisesti Chiang Maihin ja otimme tuk-tukin hotellille, jonka olimme varanneet night bazar'in lahelta. Kavimme illalla syomassa joen rannalla sijaitsevassa Riverside-ravintolassa: seafood curry, joka tarjoiltiin kookospahkinassa. Illallisen jalkeen kavelimme night bazaarille, joka oli yllattavan hiljainen. Liikkeista ehka vain puolet oli auki ja kaytavilla ei todellakaan ollut tungosta.
Aamulla ennen koneen lahtoa ehdimme viela kayda paikallisella torilla, seka yhdessa temppelissa. Sitten kuljetus kentalle, ja Ko Samuin koneeseen.
Advertisement
Tot: 0.067s; Tpl: 0.011s; cc: 7; qc: 44; dbt: 0.0388s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
