Advertisement
Published: October 25th 2009
Edit Blog Post
Viimeiset kolme viikkoa paivat ovat keinahdelleet eteenpain kuin kamelikaravaani - ei niin etta olisi jatkuvasti huonovointinen siita heilumisesta, tai etta eramaan laiva kieltaytyisi yhteistyosta tai etta keitaita ei nakyisi missaan tai etta aurinko korventaisi ihon kuplivaksi kudokseksi. Jotenkin vain paivat ovat menneet ja paljon on tapahtunut, paitsi etta valilla on tapahtunut tosi vahan, mika on ollut tarkoituskin, ja ainakin silloin talloin on tuntunut hiekkaa varpaiden alla, etta edes joku asia muistuttaa sita kamelikaravaanijuttua mika tuossa tuli heti alussa mainittua.
Matkustaminen on aika raskasta puuhaa, mutta jonkun sekin homma on tehtava ja onneksi lomalla ollessa kertyy lakisaateisia lomapaivia 2,5 paivaa kuukautta kohti, joten Saigonin jalkeen olimme ansainneet omien laskujemme mukaan ainakin viikon lepoloman Mui Ne -nimisessa rantakohteessa, mista emme kerro sen enempaa, koska Suomessa on juuri siirrytty talviaikaan ja se talviaika nakertaa ihmista muutenkin, joten pidamme palmut ja riippumatot ja baywatch-juoksut rannalla ihan vaan omana tietonamme.
Mui Nen jalkeen korvienvalisena soundtrackina soivat CCR-yhtyeen toinen ja kolmas levy kun suuntasimme mahtavan Mekong-joen (Mekong-joesta puhuttaessa kaytetaan aina kliseenomaisesti tuota mahtava-etuliitetta, joten mainitaan se nyt tassakin ja eihan sita kay kiistaminen, mahtava vesialuehan se onkin) suistoalueelle. iPodia ei tarvittu kun pitkulainen veneemme lipui ja luovi vihreanruskeiden jokien ja kanavien kautta kohti Kambodzaa -
Bayou Country -levyn juurevat kappaleet kaikuivat paassa, etenkin loistava avausraita Born on the Bayou, mika voi tietysti tuntua hieman liioittelulta, koska olimme vasta ensimmaista kertaa kaymassa tallaisella suistoalueella, mutta ei ollut John Fogertykaan kaynyt Louisianassa kun savelsi kyseisen klassikon.
Mekongilla kaikki kelluu: todistimme kelluvaa kaupankayntia kelluvilla markkinoilla, soimme kelluvassa ravintolassa ja asuimme kelluvassa hotellissa. Paikallisten talot tietysti kelluvat myos, elleivat ole rakennettu veden paalle tolppien varaan, mitka tietysti estavat kellumisen tulva-aikaan ja se on huonompi juttu se. Toisena paivana vene vaihtui nopeampaan ja aanekkaampaan ja paassa kaikuva musiikki Green River -levyn keveampiin vihreisiin tunnelmiin, mitka seikat siivittivat meidat Kambodzan rajalle yllattavan sujuvasti ja hyvavointisena. Kambodzan viranomaiset rikkoivat reissumme tahanastisen ennatyksen byrokratian maarassa; maahan paasi kun oli tayttanyt viisi erilaista lomaketta, mutta paastiin kuitenkin, silla onhan sita kayty kouluja ja mustettakin riitti kynissa. Kaiken kaikkiaan oltiin varsin tyytyvaisia kun paastiin Kambodzaan, ensin siita etta saatiin kuivaa maata jalkojen alle, silla kaikesta siita kellumisesta oli jo saanut tarpeekseen ja sen jalkeen siita, etta Pnomh Penh ei ollut ollenkaan niin kuumottava paikka kuin etukateen oli saanut kasityksen. Painvastoin, PP osoittautui oikein vastaanottavaiseksi ja turistiystavalliseksi kaupungiksi, jossa mopotaksikuski tunsi jopa suomalaisia jalkapalloseuroja, ainakin MyPan ja Turun Interin, muista en saanut selvaa kun aantaminen
ei ollut ihan kohdallaan, mutta kuitenkin, etta siitas sait Lenita ja Marimekko ja Sipalius Kekkola.
Paakohteemme Kambodzassa ja epailematta yksi koko reissun kohokohdista oli Angkor Watin temppelialue. Tunnelma alueella on mykistava, myyttinen ja majesteettinen, sita on turha kuvata sanoin tai edes kuvin, se on koettava paikan paalla. Tosin paikallisille kaikkia tuhatvuotisia temppeleita suurempi ihmetys oli nahda kaksi vaaleata ihmista kiertelemassa aluetta tandem-pyoralla, suhtautuminen oli joko tai. Toiset tuijottivat kuin olisivat nahneet kolmikulmaisen hevosen pelaamassa korttia faarao Ramses II:n kanssa, toiset nauroivat kuin olisivat ensimmaista kertaa nahneet Monty Pythonin hassun kavelyn ministerio -sketsin.
Temppeleilta lennahdimme Kuala Lumpuriin, jossa seurasimme kulutusjuhlia seinaruusuina, soimme sushia ja suunnittelimme seuraavaa siirtoa, silla niita lakisaateisia lomapaivia oli taas kertynyt sen verran, etta tiedossa oli ranta-aikaa. Ja koska kuitenkin teille jai paahan huojumaan ne palmut tuolta Vietnam-kappaleesta, niin lisataan sinne jotain Tiomanilta. Veden ylapuolella: isoja varaaneja, kuningaskalastajia, mangopuita, oransseja auringonlaskuja, rantaravintoloita, ei autoja, ei isoja hotelleja, ei kiiretta. Veden alla: kaloja ja koralleja kaikissa vareissa, sohvapoydan kokoinen rausku, valtava kilpikonna. Vesi lapinakyvaa kuin vodkassa uisi.
Paluu maanpinnalle. Tekstia naputetaan Singaporessa ja odotellaan lentoa Oseaniaan. Kannattaa pysytella valppaana siella koneen aarella, silla suuri Aasian kooste- ja testinumero on tulossa lahipaivina. Siihen asti, ei muuta kuin
hei hei!
Advertisement
Tot: 0.041s; Tpl: 0.01s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.0227s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb