Phantastic Philippines, victim of advertising

---

Noin puolentoista kilometrin päässä Santa Barbarasta on sali, jolla monet kollegat käyvät säännöllisesti. Itsellänikin oli ollut mahdollisuus liittyä seuraan aiemmin jo useampia kertoja, mutta ennen tätä päivää en ollut joko ehtinyt tai muuten kiinnostunut. Yläkroppa oli kuitenkin jäänyt niin vähälle huomiolle ja hartiat muutenkin edellisen viikon jäljiltä sen verran rangaistuksen tarpeessa, että nyt päätin skarpata ja sovittaa iltalenkin yhteyteen hiukan (joku takarivissä saattaa jo arvata) penkkipunnerrusta.

Käytin tietysti taas hautausmaata lenkkeilyyn niin paljon kun pystyin. Paikan ainoa huono puoli on se, että se menee kiinni kahdeksalta, mutta se puoli onkin arkipäivinä sitten todella huono - käytännössä töistä lähdetään vasta joskus seitsemän nurkilla, joten sujuvankin taksimatkan (jota iltaliikenteessä harvemmin kokee) jälkeen on todella kiire vaihtaa varusteet ja singahtaa lenkille, jos aikoo ehtiä pariakaan kierrosta ennen kuin portit suljetaan. Nyt ehdin heittää vain kierroksen ennen kuin jatkoin jo puoliksi suljettujen porttien läpi ja edelleen kymmenen minuutin juoksumatkan päähän salille. Paikka oli joiltain osin jopa yllättävän hyvä - itse olisin ollut ainakin valmis vaihtamaan suurimman osan laitteista omaan kellarisaliimme ihan koska tahansa. Malmi kyllä toisaalta painaa täällä päiväntasaajalla ihmeen paljon, johtuisiko se noista mittayksiköistä vai mikä vikana...?

Salin seinältä bongasin mainoksen jonkin sortin juoksutapahtumasta, joka sattui sopivasti seuraavalle viikonlopulle. Testosteronipäissäni ja vastoin parempaa tietoa aloin suunnitella vakavissani osallistumista - pisin matka oli 16 kilometriä, ja eihän se mulla kotona ollut kuin semmoinen peruspitkä treeni. Olin joka tapauksessa suunnitellut juoksevani täällä ainakin yhden yli 15-kilometrisen, ja tuollainen kisa tarjosi ainoan mahdollisuuden hoitaa se yhtenä isona lenkkinä eikä seitsemänä tai kahdeksana pienenä.

Salilta kämpille palatessa totesin, että päivän kilometrit olivat jääneet vähän vajaiksi ja päätin ottaa tuntumaa Montebellon takana risteileviin katuihin (ne toki saattoivat olla samoja, joilla Terolle oli vihjattu, että saattaa tulla turpaan jos ei äkkiä keksi jotain muuta reittiä, mutta pitihän siitä ottaa selvää). Tein tietenkin sen perusvirheen, että en tarkistanut katuja ennalta kartalta, ja lähdin tarpeeksi pitkälle päästyäni oikomaan takaisin suuntavaiston enkä tiekartan tuntemuksen mukaan. Täällähän ei sillä strategialla pääse ikinä perille, koska maastoa hallitsevat loputtomat umpikujiin päättyvät labyrintit. Suomessa oikeaan suuntaan menevää katua etenemällä pääsee melkein aina lähemmäs kohdetta, täällä oikea suunta ei sen sijaan takaa yhtään mitään. Alun perin noin kilometrin lisälenkiksi suunniteltu tiedustelu repesi yli kahden ja puolen kilometrin mittaiseksi, ja vaikka se kuulostaakin vielä suhteellisen pieneltä poikkeamalta, niin illan pimeydessä puolieksyneenä ilman vettä kyllä oli hetken aikaa jopa hieman jännittävää, vaikka tiesinkin koko ajan noin suurin piirtein missä mennään.

---

Photos

View From Santa Barbara
Satunnainen maisemaotos Santa Barbaran katolta.

Local Cuisine
Katugrilli käryää.

It's a Trap!
Nyt kyllä hiukan epäilen tätä.