Advertisement
Published: September 21st 2008
Edit Blog Post
Tallainen reissaaminen on paljolti luopumista. Juuri kun on loytanyt hienoja paikkoja ja ihmisia, joutuu jattamaan ne taakseen. Toisaalta saa koko ajan niin paljon uutta tilalle, ettei kauan jaksa harmitella menettamaansa.
Tanaan hyvastelimme lastenkodin lapset. Onneksi pienimmat eivat ymmartaneet, etteivat nakisi meita enaa. Isommat taas olivat kuka missakin askereissaan, joten lahdimme hieman huomaamattomasti. Ainoastaan eras 10-vuotias poika tuli saatteleen meita ja sanoi ''see you to morrow". Han naytti hyvin pettyneelta, kun sanoimme, ettemme tulisi enaa huomenna ja toisteli vain lausettaan, kuin se saisi meidat muuttamaan mielemme. Haluaisin kylla Intiassa olla pitempaan tallaisella lastenkodilla tai koululla, vaikkakin lahteminen voisi sitten olla viela vaikeampaa, kun lapsiin olisi ehtinyt oikeasti kiintya. Nyt ehdimme vasta vahan tutustua lapsiin ja he meihin. Yksi pulloposkinen poika otti meidat vastaan joka paiva iloisemmalla hymylla. Tanaan monet jo juoksivat meita iloisesti vastaan ja selvasti muistivat meidat.
Eilen ja tanain olimme varsinaisella lastenkodilla, edellisina paivina olimme olleet koulun tiloissa. Eilisesta paivasta: Kavelimme muutaman kerran harhaan, kun yritimme loytaa oikeaa taloa. Kalle oli jutellut Benin (toisen vapaaehtoisen) kanssa, kun he olivat edellisena paivana menneet talolle, joten han ei ollut painanut reittia mieleen. Kallenkaan suuntavaisto ei siis ole erehtymaton. Kavimme katsastaan pari hiekkaista tien patkaa ja saikahdimme yhta poikkeuksellisen akaista koiraa,
ennen kuin loysimme talolle. Se oli hyvin lahella koulurakennusta, mutta taas korkeat joka taloa kiinteasti ymparoivat aidat haittasivat nakyvyytta. Paiva oli lammin ja olimme paljon ulkona. Piha-alue oli hiekkainen kentta, jossa oli muutamia jurttia, rakennuksia jokaisella reunustalla ja muutama leikkipuistovaline, seka paljon koiria. Kiikuimme keinussa, jonne mahtui paljon kyytiin, potkimme jalkapalloa ja kavelimme vain ympariinsa lasten vetaessa meita kasista milloin mihinkin. Yhdessa vaiheessa eras poika (se sama veijari-poika, joka saatti meita tanaan) otti minua kadesta ja hoki "come, come". Lahdin sitten hanen mukaansa. Ymmarsin, etta han haluaa nauyttaa jotain. Ensin han vei minut katsomaan aivan pienia koiran pentuja. Han otti pennun pesastaan ja ojensi sen minulle, jolloin emo alkoi huolestuneena vinkumaan ja tuli pyorimaan pennun ymparille. Annoin sitten pennun heti takaisin ja emo rauhoittui. Osa lapsista hoiti koiria hellasti tai antoi niiden olla, mutta osa pojista kiusasivat niita valilla. Hauska leikki heille tuntui olevan vieda pieni pentu pesasta ja juosta se kadessa emo kirtereilla ympariinsa ja sitten luovuttaa pentu emolle, joka otti sen suuhunsa ja kantoi taas pesaan. Seuraavaksi veijari-poika nyki minua jalleen kadesta ja veti perassaan tielle. Yritin kysya onko paikka kaukana mita han haluaa nayttaa, mutta han ei osannut sanoa kuin ''one'', jolla tarkoitti varmaan, etta lahella. Kavelimme sitten aika kauaksi, poika lauleskeli minulle erilaisia laulujaan ja selitti koko ajan jotain. Han vaitti olevansa 16-vuotta,vaikka oli selvasti 10, ja kysyi minka ikainen mina olen. Sitten han olisi halunnut vieda minut syomaan jaateloa, mutta jouduin pahoitellen kieltaytymaan ja sanomaan, etta meidan on palattava. Han yritti sitten vahan aikaa vetaa minua toiseen suuntaan ja siina sitten mittelimme voimiaan. Onneksi han antoi pian periksi. Paluumatkalla han lahjoitti minulle koiran. Han osasi jopa sanoa ''your pet''. Han loysi maasta narun ja sitoi sen meita seuranneen koiran kaulaan. Koira alistuio kiltisti toimenpiteeseen ja pian minulla oli narun toinen paa kadessani.
Poika oli lahjonut eraan pikku tyton, joka oli roikkunut kadessani, jattamaan minut yksin pojan kanssa, ottamalla omasta suustaan purkan ja tyontamalla sen tyton suuhun. Tielta poika loysi uuden purkan ja laittoi sen suuhunsa. Hygienia ei selvastikaan ollut niin justiinsa lastenkodissa! Kylla siella siivottiin joka paiva ja kadet pestiin aamulla ja ennen ruokailua, mutta muuten lasten naamat olivat usein hieman likaiset, vaatteissa saattoi olla tahroja ja lapset tosiaan soivat mita loysivat milloin mistakin. Heilla kylla varmasti oli tarpeeksi ruokaa, joten ei se nalasta johtunut, heille ei vain tullut mieleenkaan, etta esimerkiksi lattialla pyorinyt leipa voisi olla likainen. Lastenkodissa oli ehdottomasti Mongolian parhaimmat ruuat! Missaan perusmongolialaisessa ravintolassa emme syoneet niin hyvin kain lastenkodissa. Tanaankin soimme kasvispiirakoita ja jalkiruuaksi jaateloa. (mika tietty laktoosin takia sai mahani vahan levottomaksi)
Tytot innostuivat letittamaan hiuksiani. Kolme eri pikku tyttoa oli hiusteni kimpussa ja, kun he saivat letin valmiiksi, he purkivat sen ja aloittivat uuden entista paremman. He olivat noin kolme vuotiaita ja osasivat jo letittaa hiuksia. Se paikassa oli hienointa, miten vahan isommat lapset auttoivat pienempia. Jos joku pienempi esimerkiksi itki, hanelle loytyi heti lohduttaja ja 6-vuotiaat kantoivat kaksi vuotiaita sylissa yms. Nuo kolmevuotiaatkin olivat varmasti oppineet laittamaan hiuksia kaytannon kautta. Ei se nyt kaikilla kovin loistavasti sujunut, mutta innokkaina he puuhailivat hiusteni kimpussa. Pakon kautta jo pienetkin lapset olivat oppineet itsenaisiksi. 2-vuotiaat kavivat omia aikojaan pissalla potilla, jotka olivat koulussa kaytavan varrella, he osasivat pukea paalleen ja ruokailun lahestyessa kaikilla vahankin isommilla lapsilla oli omat tehtavansa. Isommat eli reilu 8-vuotiaat lapset nayttivat osallistuvan myos pyykkaykseeen ja siivoukseen. Se minusta oli hieman huolestuttavaa, etta teinitytot nayttivat paimentavan paaosin itsekseen 2-3 vuotiaita lapsia. Kavi paikalla valilla tatejakin, mutta vain valilla ja talla kertaa mekin tietty olimme paikalla, mutta mehan olimme poikkeus. He olivat valilla hyvin akaisia lapsille. Eras tytto nosti tuolin aanekkaasti paiskaten poydalle ja nosti kovakouraisesti lattialle pojan, joka oli yrittanyt ruokailun aikana kiiveta poydalle. Pojan ruoka pantiin sitten vahaksi ajaksi pois. Mutta toinen tytto otti sittemmin pojan syliinsa ja syotti hanta hieman. Tietty tuollaisessa paikassa taytyykin olla kova kuri, mutta valilla naytti etta isommat lapset valilla komentivat vahan liiankin lujasti pienempiaan, valilla he lapsivat toisiaan. No, tuollaisessa paikassa kun kasvaa varmasti tulee parjaamaan maailmassa. Oppii tulemaan toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, oppii diblomatiaa (neuvottelemaan toisen kanssa, esim lahjomalla hanet purkalla) ja oppii kaikkea muutakin, silla kaikesta paatellen heilla oli ihan hyva koululaitos.
Tasta paivasta: Olimme paljon sisalla, silla ilma oli viilentynyt. Nyt on kylla hyva aika lahtea kohti etelaa. Lapset olivat aluksi hyvin mustasukkaisia meista toisilleen. Kun otin yhden lapsen syliin, pian siihen pyrki toinenkin ja jos otin hanet, ensiksi tullut tarttui toisen hiuksiin. Yritin sitten huomioida vahan kaikkia yhta aikaa, mutta se oli aika vaikeaa. Useimmat lapset olivat tanaan hyvin hyvantuulisia. Eraskin poika hymyili minulle jopa kerran, vaikka han oli ollut tahan asti koko ajan hyvin myrtsina. Pulloposkinen, Kallen ja minun suosikki poika taas oli yhta hymya, paitsi silloin, kun muut lapset yrittivat ottaa hanelta muovipulloa pois. Han oli myos hyvin kiintynyt kaikenlaisiin reppuihin ja taas han juoksenteli ympariinsa pieni reppu selassaan. Yhdessa vaiheessa hanelta tuli myos pikkutappelun tuoksinnassa verta nenasta. Kaivettiin sitten akkia Kallen repusta vessapaperit esiin ja ehdimme pelastaa tilanteen ennen kuin verta olisi kaikkialla. Olimme kylla varmasti sikali hyodyksi naitten pikkulapsien hoidossa, etta vahdimme heidan tappeluitaan. Jos tuli pahasti riitaa, puutuimme siihen ja kaansimme lasten huomion toisaalle. Usein sieppasin lapset syliin ja lennatin heita kuin lentokonetta tai kiuputin karusellimaisesti ympari, jolloin he unohtivat riitansa. Toisaalta saatoimme myos sikali olla haitaksi, etta usein me olimme riidanaiheita. Kun tartuin johonkin leluun ja esittelin sita yhdelle, toinen usein halusi sen itselleen ja riita oli valmis. Toisaalta nain oli vain vahan aikaa aamusta. Kun he olivat vahan taas tottuneet lasnaoloomme, he malttoivat puuhailla yksinkin, leikkia rauhassa yhdessa ja tulla aina valilla vuorotellen moikkaileen meita: Juosta aina valilla innoissaan syliimme saamaan huomiota. Ehka tosiaan eniten olimme hyodyksi siina, etta annoimme hoivaa naille pienemmille lapsille. Ainoa varsinainen muu hyodyllinen tekoni tanaa oli, etta autoin kantamaan pyykkivadin vedet likakaivolle.
Nyt pitaa lahtea guesthousiimme hakemaan rinkat, silla junamme lahteekin jo 16.30 toisin kuin eilen muistelin sen lahtevan myohemmin. Kiinasta lisaa!! Tosin sinne saavumme vasta ylihuomenna.
Advertisement
Tot: 0.087s; Tpl: 0.014s; cc: 12; qc: 29; dbt: 0.03s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb