soolaloosa

---

Helou ja terveiset maanpaallisesta taivaasta Perhentian islandsilta Malesiasta! Ja jalleen palaamme ajassa hieman taaksepain…

Miellyttavan 20 tunnin bussimatkan jalkeen saavuimme Bangkokiin. Vasymys ja vitutus olivat korkealla tasolla 5 aamulla +35 asteessa, mutta onneksi loysimme sen mika on meille sama kuin temppali buddhalaisille ja moskeija muslimeille, palvonnankohde oli patonki ja paratiisi ilmastoitu Subway. Loputtoman riisin mattamisen jalkeen olimme jaksaneet haaveille pikaruuasta jo useamman viikon ajan, joten Subin jalkeen olimme kuin uudesti syntyneita. Yksi kana-teriyaki ja yksi tonnikala, kop khun kaa! Vatsat taynna majoituimme Khao San Roadin karmeimpaan loukkoon, o-luokan motelliin nukkumaan mukavat paivaunet. Illalla onnistuimme loytamaan paremman hotskan viereiselta kadulta ja saman tien muutimme huomattavasti viihtyisampaan kotiin.

DonDhetin maalaismaiseman jalkeen Bangkok oli meille kuin Ihmemaa Liisalle. Pelkastaan auton nakeminen sai meidat varuillemme, puhumattakaan vasemmanpuoleisesta liikenteesta. Aloitimme tutustumisen thaikulttuuriin Museum of Illegal medicinen merkeissa LINKKI. Kuten nakyy, saimme tutustua ruumiinosiin lasipurkeissa ym. Mukavaa. Tapaamamme kanadalainen herrasmies oli suositellut erittain lampimasti tuota museota, jonka jalkeen Nooran oli valttamatta paastava katsomaan sita (infonurkkaus: myos Nooran hymy hyytyi museokierroksen aikana). Vaikka Elli ei aluksi halunnutkaan museoon, oppi han paljon uutta thaimaalaisesta “laaketieteesta”..

Tutustuminen kulttuuriin jatkui kulinaristisissa merkeissa, tapaus MaiThai sai hymyn huulille useampaan otteesseen. Every Monday is MaiThai Monday (viikonpaivilla ei juurikaan ole ollut merkitysta, maanantaita voidaan siis viettaa useampaan otteeseen paivassa tai viikossa). Terassilla MaiThaita nauttiessa tunsimme olomme erittain kotoisaksi, kun kuulimme jo Laosissa tutuksi tulleen kurnutuksen. Taman aiheuttivat aantelevia puusammakoita myyvat naiset, aani muistutti hyvin paljon DonDhetin sammakoiden sinfoniaa, jota kolme viikkoa olimme erheellisesti luulleet ankkoijen kaakatukseksi. Useana yona olimme ankkoja olemaan hiljaa, ihmekos eivat totelleet.

Tapamme reissata on siina mielessa uniikki, etta olemme viettaneet monenlaisia teemapaivia (esim. Edella mainittu MaiThai-maanantai). Bangkokissa erittain miellyttavaksi osottautui kahden teemapaivan -shoppailupaivan ja roskaruokapaivan- yhdistaminen. Paivaretkeen sisaltyi useampi kauppakeskus ja monikansallisen pikaruokaketjun toimipiste. Vihdoin saimme heittaa jo reissussa rahjaantyneet vaatteemmee pois ja tayttaa rinkkamme thaimaalaisilla muotiluomuksilla. Saamme kiittaa hintatasoa siita, ettei matkabudjetti tasta karsinyt.

Vaikka olisimme voineet jatkaa huoletonta kaupunkilaiselamaa loputtomiin, oli meidan liian kalliin Visa Extensionin takia varattava henkiselle (myos konkreettiselle) suunnannayttajallemme Colinille. (Infonurkkaus: rajalta saa Thaimaahan vain 15pv oleskeluoikeuden, joka pakotti meidat kiiruhtamaan kohti Malesiaa). Colin myi meille liput ettepai, ja matka KhaoLakiin alkoi viikon snobbailun jalkeen.

Bussimatka olisi voinut olla jo vahan liikaa ilman niin kauniisti kukkivaa huumorinkukkaa. Kaikki alkoi kun bussissa edessamme istuva saksalaispariskunta halusi kayda nukkumaan. Koska takanamme istui viisi salskeaa ruotsalaista nuortamiesta, emme kohteliaisuussyista viitsineet kallistaa selkanojaamme makuuasentoon, joka olisi tehnyt heidan tuskaisesta matkastaan viela tuskaisemman. Saksalaiset eivat olleet yhta kohtliaita, joten saimme istua iloisina lotus-asennossa koko yon. Kyyneleet eivat kuitenkaan johtuneet tuskasta vaan pelkasta riemusta. Pidimme pienen, mutta tiiviin ryhmamme yhteishenkea korkealla mm. yhteislaulujen ja vitsinurkkauksen voimin. Maantiella sattunut auto-onnettomuus olisi voinut laskea tunnelmaa, mutta me naimme siina mahdollisuuden tutustua paikalliseen bussikuskiin parin tunnin huoltsikalla odottelun aikana. Muutaman bussinvaihdon ja 20 tunnin matkustamisen jalkeen saavuimme Khao Lakiin.

Hotellin metsastys paattyi taysosumaan. Tahan mennessa hienoin htellimme piti sisallaan useamman ilmastointilaitteen, oman parvekkeen, mailman pehmeimman sangyn ja pisteena i:n paalle (myos syy miksi halusimme tanne asettua) joutsenten muotoon taitellut kylpypyyhkeet. Tata voisi kutsua luksukseksi! Viikon ajan saimme nauttia hienon hotellimme lisaksi uskomattomasta rannasta. Vaikka paikka oli pullollaan keski-ikaisia saksalaisia ja ruotsalaisia viihdyimme mainiosta, kun rusketuskin alkoin ihollamme nakya. Teimme pienimuotoisen pyhiinvaelluksen rannan etelapaatyyn, jossa vanhat maisemat oli viela taysin tunnistettavissa. Kaiken taman lisaksi koimme myos erittain miellyttavan yon, kiitos Thaimaassa laajalle levittaytyneen 7-eleven kauppaketjun. Yo piti sisallaan joka naisen unelman: vuoren suklaata ja huonoja australialaisia saippuasarjoja. Vuori suklaata palautti Ellin mieleen kauniit muistot Kansainvalisesta Suklaapaivasta, toivottavasti se ei mene sivusuun reissun takia.

Lakista matka jatkui Malesiaan, sinne mine paasimme halvimmalla (ensimmaisen kerran reissulla jouduimme katsomaan kalenteria ja kiiruhtamaan koska viisumimme oli loppumaisillaan). Paadyimme Penangin osavaltion paakaupunkiin Georgetowniin, jonka oletimme olevan kylapahanen. Olimme taysin vaarassa bussin jattaessa meidat keskelle kaupungin hulinaa. Olimme hieman hukassa kun kanadalainen jaba halusi hypata Chinatownissa ulos ja kylman viileasti bussikuski kehotti meita muitakin poistumaan kulkuneuvosta. Onni onnettomuudessa oli, etta tapasimme Malesian kavelevan matkaoppaan Jimin. Kuten Jim’s placesin slogan kuuluu “Anything you need, Jim will fix it”. Jim oli sanansa mittainen mies, kun jarjesti meille viisumin Thaimaahan, asumuksen, ilmaisen nettiyhteyden, turvallisuudentunteen ja matkaliput paratiisiin, jonne emme ikina olisi paatyneet ilman tuon intialaisen rastafarin viisaita neuvoja. Toisin sanoen ilman matkaopasta parjaa, kun tuntee oikeat ihmiset.

Chinatownin vieressa sijaitsi LittleIndia, ja Georgetown oli sekoitus kaikkea mita ihminen voi kuvitella. Saman kadun varrella saattoi olla moskeija, kirkko, seka niin buddhalaisten kuin hindulaistenkin temppalit, ja ihmisia oli kaikista mahdollisista etnisista taustoista. Paikka osoitti, etta erilaiset ihmiset voivat elaa taysin sovussa keskenaan. Se oli ihailtavaa ja muutti kasityksemme muslimimaasta. Bangkokissa alkanut kulttuuri-innostus jatkui Geosrgetownissa, joskin perinteisemmissa merkeissa. Kavimme ihmettelemassa moskeijaa ja kiertelimme vanhoja rakennuksia, seka toteutimme Nooran toiveen paastamalla onnenlintuja vapauteen. Seuraavana paivana palasimme meille tyypillisempiin tekemisiin kaymalla elokuvissa, josta olemme jo kauan haaveilleet, ja ostamalla naistenlehtia ja kynsilakkaa rantapaivia varten. Sitten aloitimmekin matkan tata paikkaa kohti.

Sanotaan etta

---