Kaakkois-Aasiassa 2018 alkuvuodesta

---

Dublinissa oli kerrassaan kaunis ilma kun otin 747 bussin lentokentälle ja hyvä niin koska tarkenin ilman takkia joka olisi vain turhaa painolastia kohteessani. Selässäni oli perinteinen 28 litran reppu käsimatkatavarana kuljetettavaksi ja päässäni hattu joka oli pääsemässä ensi kertaa tositoimiin suojaamaan minua auringolta päiväntasaajan tuntumassa. ​Etihadin lento lähti ajallaan ykkösterminaalista ja kun kyseessä oli tämä yhtiö, matkalla toki oli pysähdys ja koneenvaihto Abu Dhabissa, Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. En saanut valitettavasti unen päästä kiinni yrityksestä huolimatta joten aika kului TV-sarjoja ja elokuvia katsellessa tuon noin seitsemän tunnin lennon ajan. Abu Dhabin kenttä näytti olevan keskellä aavikkoa, sillä hiekkaerämaata näkyi silmän kantamattomiin. Kone rullasi todella kauan pysäköintipaikalleen ja sitten oli vielä lähes puolituntinen bussikuljetus terminaalille. Transfer turvatarkastukseen oli varsin massivinen jono myös mutta se eteni sentään vauhdikkaasti vaikka jouduinkin poikkeuksellisesti ottamaan kenkänikin pois. Minulla oli onneksi sopivan paljon vaihtoaikaa joten aivan ikuisuuksia ei tarvinnut onneksi odotella. Sitten astuin jälleen suunnilleen samanlaiseen A330 koneeseen ja tällä kertaa se ei ollut edes puoliksi täynnä joten tilaa oli ruhtinaallisesti ja niin jatkui matkani kohti Kuala Lumpuria. Vaivuin nyt uneen heti kun kone lähti rullaamaan ja heräsin sitten yläilmoissa juuri ennen kuin juomatarjoilu alkoi joten nousukiidosta ei ollut minkäänlaista havaintoa. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta kun juuri noin käy. Torkut olivat varsin lyhyet mutta tunsin itseni virkeäksi joka oli optimaalista sen suhteen että kohteessani oli iltapäivä jo. Nyt lento kesti hiukan alle 7 tuntia ja nytkin rullaus pysäköintiin oli kohtalaisen pitkä mutta sentään suoraan terminaalin luo ilman bussikuljetusta. Tosin satelliittiterminaalista piti ottaa juna ennen kuin pääterminaali ja passintarkastus löytyivät. Leima passiin nopeasti ja sitten Express juna KL sentral asemalle ja onneksi ymmärsin olla ottamatta ensimmäistä joka asemalla pysähtyvää junaa vaan vasta expressin 3 minuuttia myöhemmin. Perillä KL sentralilla etsin sitten KL monorail asemaa aika tovin koska opasteet olivat varsin puutteelliset, jatkoin vain edellisen opasteen suuntaan koska parempaakaan tietoa ei ollut. Muistin kyllä että asema oli hyvinkin etäällä itse rautatieasemasta mutta en sitä millä puolella kun en viitsinyt kompassiinkaan vilkaista vaikka minulla moinen oli repussani. Vihdoin siis sain tarpeekseni summamutikassa etsimisestä ja kaivoin puhelinnavigaattorini esiin. Nyt reitti vihdoin löytyi ja en kyllä ilman navigointia olisi asemaa aivan äkkiä löytänytkään koska siinä suunnassa oli edellisen käyntini jälkeen noussut vaikka miten monta korkeaa taloa ja aivan uudet liikennejärjestelyt. Otin siis monorailin pari pysäkinväliä joskin matkana se oli kohtalaisen pitkä ja kaiken maailman kanaaleista, joista ja moottoriteistä johtuen todella mutkitteleva reitti jos olisin päättänyt kävellä koko matkan. Olin hotellillani kello 22:30 paikallista aikaa ja tuossa vaiheessa harva ravintolakaan oli enää auki joten hain vain hiukan perunalastuja ja pari Tiger olutta läheisestä 7-11 kaupasta, hinnoittelupolitiikan ollessa varsin kallis, eli olut oli odotuksieni mukaan hyvinkin paljon kalliimpaa kuin Dublinilaisessa marketissa joskin oston kellonajassa ei ollut mitään rajoitteita joten siinä mielessä ok. Hotellilla sitten nautin ostamani antimet kun tv:stä tuli Mission Impossible Ghost Protocols -elokuva. Uni onneksi tuli hetken pyöriskelyn jälkeen kohtalaisen äkkiä joten ehkä sain jetlagin lähes jo selätettyä. Aikaero Dubliniin oli kuitenkin 8 tuntia, eli tunnin vähemmän kuin Japaniin näin talviajassa jonka soisin olevan voimassa vuoden ympäri.



Aamulla herätyskelloni yhdeksän pintaan katkaisi kohtalaisen syvät unet mutta arvioin että tuo lähes kahdeksantuntinen riitti kyllä ja raastoin itseni peiton alta kytkemään ilmastoinnin kokonaan pois päältä. En liikahtanut kuitenkaan aivan välittömästi vaan katselin hetken BBC World News kanavaa joten en ainakaan vielä ollut täysin uutispimennossa. Lähdin sitten liikkeelle ulkoilmaan +30 asteen lämpötilaan ja ensin etsin lounasta joten kävelin paikalliseen Chinatowniin valikoiden Nam Heong Chicen Rice paikan. Annos kanaa ja riisiä oli oikein maistuva ja kohtuuhintainen joten jatkoin etsimällä jos löytäisin sopivasti hinnoitellut ja mielellään polarisoidut aurinkolasit koska en ollut ottanut mukaani yhtäkään paria neljästä joita minulla on. Keli oli tosiaan kirkas ajoittain joten lasit olisivat olleet tarpeen mutta katselmukseni kertoi että Polaroid merkkiset lasit jotka ovat edullisemmasta päästä kohtalaisen laadukkaita laseja maksoivat Eurooppaan verrattuna lähes tuplahinnan. Myös muut merkkilasit olivat selvästi kalliimpia kuin Euroopassa. Aikomus siis oli pärjätä ilman laseja joten hetken ilmastoiduissa ostoskeskuksissa pyörittyäni harkitsin ensin jos kävelisin butterfly parkia katsomaan mutta matkaa vaikutti olevan kuumuudessa turhan paljon joten lähdin etsimään baaria Chinatownin ja hotellini suunnalta. Otin monorail junan mutta ensin jouduin käymään rikkomassa rahaa että sain lipun ostettua mutta eipä minulla näin lomalla ollut onneksi edes kiire mihinkään. Monorail tosin vei minut hiukan epäoptimaalisesti lähemmäs Brickfieldsiä kuin Chinatownia mutta pieni kävely ohjelmassani loppujen lopuksi sopi minulle kuitenkin erinomaisesti. Chinatownista etsin baari-kahvilan joka oli suunnilleen vastapäätä vanhaa tuttua monkey inn hostellia joskin sen nimi näytti vaihtuneen vain muotoon "backpacker hostel" enemmän paikallisissa väreissä. Nyt kuitenkin oli juuri sopiva hetki aloittaa blogini kirjoittaminen ja tekstiä syntyikin hyvään tahtiin. Ulkona ukkonen jyrisi ja sadekuurokin osui kohdalle joten tilasin kolmannenkin oluen ja niin sade loppui ja pääsin kastumatta kävelemään hotellilleni kello neljän jälkeen. Hotellilla nukuin kolmen varttitunnin päiväunet sitten tutkien Tripadvisorin nettisivuilta säällistä ruokapaikkaa kohtalaisen lähellä. Valikoin viime aikoina suhteellisen ristiriitaisia arvioita kyseisellä palstalla saaneen Old China Cafe ravintolan rohkeasti koska se oli suhteellisen lähellä hotelliani. Itse asiassa paikka olikin oikein hyvä ja ainut valituksen aiheeni oli pakastetun juomalasin seurauksena lainehtinut pöytä joskin se loppuvaiheessa ateriaani vihdoin kuivattiin. Olisin arvostanut tuopin/pullon alusta eli beer mattia (tai coasteria) enemmän. Jätin siis Tripadvisor sivustolle suhteellisen positiivisen arvion jossa mainitsin kyseisen loppujen lopuksi varsin pienen epäkohdan mutta muuten ravintola oli varsin erinomainen koska tilaamani kana oli juuri sopivan mausteista kastikkeineen ja kookosriisin kera. Aiemmin lukemissani arvioissa sadateltiin annosten pienuutta mutta minulle tämä oli juuri sopiva annoksen koko, eikä sekään haitannut että laskuttivat minulta vain kaksi olutta kolmen sijasta jotka aterian yhteydessä olin nauttinut. Kävelin aterioituani hetken katsellessa löytäisinkö baaria Chinatownista mutta kohdalle ei osunut mitään sopivaa joten tyydyin hotellini baariin jossa Carlsberg oli sopivan hintaista joskin vieläkin kalliimpaa kuin Irlannissa, mutta sentään 5 prosenttia alkoholia sisältävää.



Nukuin sikeästi kellon soittoon asti aamu kahdeksan maissa ja nyt oli aika jatkaa matkaa. Liikahdin tavaroineni hiukan ennen aamu kymmentä ja otin monorailin KL sentral asemalle. Nyt saapuessani löysin suorimman reitin monorailin ja rautatieaseman välillä joka kulki ostoskeskuksen läpi jota ei ollut olemassa edellisellä visiitilläni. Ei siis ihme että toiseen suuntaan koin lieviä ongelmia. Express juna lentokentälle lähti juuri sopivasti kun sen saavutin lipun oston jälkeen ja puolen tunnin kuluttua olin KLIA terminal 2 asemalla. Kyseessä on halpisterminaali juuri Air Asiaa varten ja yritin ensin checkata lennolle automaatilla mutta se kieltäytyi kunniasta joten jonotin hetken tiskille joka ei kestänyt liian kauaa vaikka toki muutenkin olin hiukan ajoissa paikalla. Boarding pass lennolle Kambodžan Siem Reapiin kourassani kävelin sitten security checkin kautta sujuvasti kohti lähtöporttia ja juuri sen kohdalla oli melkoinen ryysis jollekin toiselle lennolle lähtijöitä joten suosiolla kävelin etäämmälle sen ohi odottelemaan ja istumapaikka löytyi helposti. Boarding lennolle tapahtui myös ajallaan ja Airbus A320 taittoi matkan hiukan yli kahdessa tunnissa. Nukuin jossakin vaiheessa pienet torkut kuutosrivin ikkunapaikalla ja Air Asiasta on sanottava sen verran että seat pitch on juuri tarkalleen niin suuri tai pieni että mahdun penkkiin istumaan juuri ja juuri mukavasti, ja lentoemännät ovat varsinainen silmänilo kuten yhtiön imago on vuosien mittaan kertonut. Aikaero Malesiaan oli yhden tunnin, joskin päinvastaiseen suuntaan joten sain ikään kuin tunnin takaisin, vain 7 tunnin erolla Dublinin aikaan. Perillä ohjelmassani oli ensin viisumin hankinta joka onneksi oli hyvin järjestetty saapuessa kentälle ennen passintarkastusta. Täytin kaavakkeen ja lyhyen jonotuksen jälkeen pääsin ojentamaan sen tiskille kera passini, yhden passikuvan sekä 30 dollaria maksuksi viisumista. Rivi ukkoja käsitteli hakemuksia kuin liukuhihnalta ja pienen odotuksen jälkeen sain passini viisumin kera takaisin toisesta päästä. Sitten jonotin hetken immigraatiotiskille ja siinä passiin tuli leima, eikä nyt edes pyydetty yhden dollarin lahjusta josta toki olisi ollut mahdollisuus myös kohteliaasti kieltäytyä vaikka olin moiseen henkisesti valmistautunut pieniä seteleitä lompakossani. Kuljetus kaupunkiin ostettiin tiskiltä ja kyselin ensin jos Moottoripyörän tarakalla pääsisi mutta niitä ei ollut saatavilla joten samaan 9 dollarin listahintaan tarjottiin paikallista tuk-tukia eli 125-150 kuutioisen moottoripyörän vetämä kärry jossa on istuimet ainakin neljälle matkustajalle. Kuljettajani oli sitten heti valmiina terminaalin ulko-ovella ja ajoneuvo oli pysäköity läheiselle parkkipaikalle. Ajelimme sitten matkan hostellilleni ja perillä kuski kyseli suunnittelinko ehkä Angkor Wat touria joka kohdallani tosiaan piti paikkansa. Harkitsin mielessäni vielä tekisikö tourin polkupyörällä kuten edellisellä kerralla - nyt minulla oli hattu jonka puute edellisellä kerralla lopetti tutkimusmatkan kohtalaisen lyhyeen. Tarjolla oli aamupäivän touri 20 dollarilla tai sitten koko päivän touri 40 taalalla. Tiesin toki että hostellinikin tarjosi kierroksia kohteeseen mutta muita tourilla olevia turisteja odotellessa vain hermoni olisivat koetuksella joten oma järjestely oli ehdottomasti tarpeen. Tartuin kuljettajan tarjoukseen koko päivän tourista ja sovimme noudon aamu kahdeksaksi. Kirjauduin sitten hostelliini ja lähdin etsiskelemään ruokapaikkaa koska en ollut syönyt päivän mittaan juurikaan mitään tuohon mennessä. Baaria ja ravintolaa kylällä oli tätä nykyä vaikka miten paljon joten ei kestänyt kauaa kun valitsin Khmer Idea nimisen ravintolan. Tilasin Nasi Goreng riisin joka toki on suhteellisen Indonesialainen konsepti mutta saapunut annos oli oikein kelvollinen joskin kello neljän myöhäinen lounas olisi voinut olla lähes mitä hyvänsä ja olisin syönyt silti ainakin puolet. Nyt kuitenkin lautanen tyhjeni. Ruokailtuani kävin parilla oluella läheisen Red Piano baarin terassilla iltapäivän auringossa ja nyt mukilliset maksoivat hyvin kohtuullisen yhden dollarin kappaleelta. Kävin sitten hostellilla nukkumassa hiukan päiväunia ja yhdeksän maissa oli sopiva hetki etsiä illallista. Valitsin nyt hyvin lähellä hostelliani sijainneen ravintola Karon joka näytti hyvinkin olevan perheyritys. Seafood fried rice jonka tilasin ei ollut täysin optimaalinen annos koska siinä oli massiivinen määrä porkkanaa ja suhteellisen vähän meren antimia mutta kyllä silläkin nälkä lähti vaikka nyt ei suurempaa hätää myöhäisestä lounaasta johtuen ollutkaan. Kävin sitten vielä parilla oluella jonkin pubikadulla olevan baarin terassilla ja katselin kadun ihmisvilinää kunnes lähdin hostellileni yöunille..



Aamulla ennen kahdeksaa lähdin katsomaan jos löytäisin aamiaista mutta mikään ravintola lähistöllä ei näyttänyt olevan noin ajoissa avoinna. 24H supermarketti kyllä löytyi joten ostin sitten pari varsin kallista Amerikasta asti tuotua omenaa (pari dollaria kappale) ja yhden jäätelön. Omena ja jäätelö olivat ihan kelvollinen aamiainen ja kuljettajani saapui minua noutamaan tasan kahdeksalta, kuten olimme sopineet. Ajoimme ensin lipunmyyntipaikalle joka tätä nykyä oli suurissa rakennuksissa kohtalaisen kaukana itse temppelialueesta ja kyllä ihmisten määräkin oli melkoinen. Löysin lyhyen jonon tiskille ja yhden päivän lippu maksoi 37 dollaria joten ei aivan edullista, mutta olipa lippuun printattu myös kuva joka naamataulustani tiskillä otettiin. Sitten ajelimme alueelle ja vastaan näytti tulevan muutama turisti polkupyörillä, tietenkin matkalla lippua ostamaan kun ovat ensin tehneet useiden kilometrien hukkareissun alueelle. Arvioin että juuri noin minullekin olisi polkupyörän kanssa käynyt. Muistin myös matkalla kohdan jossa viimeksi matkatoverini polkupyörästä hajosi rengas mutta juuri kohdalla sattui hyvin onnekkaasti olemaan korjaamo joka sai silloin kumin nopeasti korjattua. Päätemppeli Angkor Wat on ensimmäinen alueella vastaan tuleva joten pysähdyimme siinä vaikka olin toki juuri sen ehtinytkin edellisellä kerralla nähdä. Nyt kyllä ihmismassa joka sinne tallusti oli niin massiivinen joten ei olisi tullut mieleenikään liittyä seuraan, vaan tyydyin ottamaan pari kuvaa etäämmältä. Jatkoimme pian matkaa seuraavalle temppelille ja nyt suoritin katselmuksen myös rakennuksen sisällä joskin tämänkin olin nähnyt aikaisemmalla kerralla. Jatkoimme matkaa ja kolmas pysähdys oli sen verran etäällä että sinne asti en ollut edellisellä kerralla kuumuudessa ilman hattua polkupyöräilleissäni ehtinyt. Pysähdyksiä oli vielä tuonkin jälkeen useita ja puoli kahdentoista maissa lounastauko yhdessä alueella olleista kohtalaisen useista ravintoloista. Annos kanaa ja riisiä oli erinomainen mukana olevan chilikastikkeen ansiosta joten se oli hyvin maistuva ruoka-annos. Ruokailun jälkeen oli vielä kolme temppelipysähdystä ja viimeistä edellisen kohdalla mietin jo että joko nämä riittäisivät mutta niin vaan halusin vielä viimeiselläkin pysähdyksellä kävellä ympäri ämpäri raunioita. Nyt näin paikan omalla tahdillani ja suunnilleen kaiken joten olin touriin erittäin tyytyväinen. Suosikkejani kohteista olivat Neak Pean jossa rakenne heijastui mukavasti ympäröivän lammikon pinnasta sekä Pre Rup jossa pääsin kapuamaan jyrkät portaat ylös. Matkalla kaupunkiin kuljettajani sai puhelun ja hän kysyi huvittaisiko minua liittyä seuraan kun hänen ystävänsä olivat ottamassa hiukan olutta läheisellä maaseudulla. Tuo sopi minulle erinomaisesti joten ajoimme sitten tietyn järven rantaan joka itse asiassa ei ollut järvi vaan vesivarasto riisinviljelijöiden tarpeisiin mutta näytti hyvinkin paljon järveltä. Paikalliset puhuivat varsin paljon myös englantia koska olivat töissä lentokentällä, joskin nyt heillä oli (ilmeisesti viikottainen) vapaapäivä. Pääsin myös toimimaan DJ:nä bluetooth kaiuttimen kautta. Viimeinen biisi jonka soitin ennen lähtöä oli tietenkin Holiday in Cambodia ja sessio oli oikein mukava. Kuljettajani vei minut sitten takaisin hostellilleni ja maksoin hiukan extraa sovittuun hintaan koska seura sekä olut olivat olleet erittäin hyvää. Kävin vielä oluella Red Piano baarin terassilla, jälleen iltapäivän auringossa ja sitten jo tuttuun tapaan vuorossa oli pienet päiväunet ennen illallista. Nyt valitsin hiukan korkeamman tason ilmastoidun ravintolan, nimeltään Khmer Touch, joka oli aavistuksen hinnakas joskin annos porsaankyljykset munakoison kera riisin kanssa oli erittäin hyvä, eikä ravintolan palvelussakaan ollut mitään moittimista. Valikoin vielä sitten yhden terassin pub streetiltä jossa nautin pari olutta sekä vielä kohtuuhintaisen hedelmäsalaatin jälkiruoaksi. Nukkumassa olin hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Neljän maissa tosin heräsin kun jonkun sikeäunisen herätyskello soi aika tovin ennen kuin hän heräsi sen itse sammuttamaan. Sain kuitenkin jatkettua unia hyvin kahdeksaan asti.



Herättyäni pakkasin kamani ja liikahdin ensin aamiaista etsimään, hiukan etäämmältä kuin aikaisemmin mutta edelleen kaikki ravintolat olivat suljettu. Päätin siis ostaa 24h marketista jälleen jäätelön, joka sai riittää aamupalaksi vaikka oli minulla vielä toinen kahden dollarin omenakin jäljellä. Olin sitten tasan tuntia ennen bussin lähtöä odottamassa hostellillani noutoa joka lipun hintaan kuului ja vihdoin, sitten itse asiassa vasta bussin lähtöajalla tila-auto kävi minut noutamassa matkalle kohti Phnom Penhiä. Pääsimme bussilla matkaan noin vartin aikataulusta jäljessä mutta ei minulla mikään kiire ollutkaan joten se ei haitannut. Bussimatkalla pysähdyimme lounaalle erääseen tienvarsiravintolaan ja söin kevätkääryleet siinä vaiheessa. Saavuimme Phnom Penhiin neljän maissa iltapäivällä ja kävelin bussiterminaalilta hotellilleni kohtalaisen lyhyen matkan. Kyytiä tuk-tukeilla toki yritettiin tarjota kuten odottaa sopi, mutta se ei tuolla matkalla ollut tarpeellista. Jätin sitten vain kamani hotellille ja suuntasin matkan varrella näkemäni baari-ravintola De Ja Vu:n terassille parille 0.75 USD hintaiselle oluelle. Paikassa oli myös wifi joten samalla laadin hiukan suunnitelmaa mitä tehdä seuraavana ja käytännössä ainoana kokonaisena päivänä kaupungissa. Päätin kävellä kyselemään olisiko seuraavan aamun kokkauskurssille vapaata paikkaa La Table Khmère ravintolan tiloissa. Kävelymatkaa oli jonkin verran kadulta 130 aina kadulle 278 asti mutta jaksoin kyllä hyvin sinne asti +30 asteen lämpötilasta huolimatta. Kokkauskurssille oli tilaa joten ilmoittauduin aamun 9:30 alkavalle kurssille. Takaisin hotellilleni otin suosiolla tuk-tukin kun kävely alkoi päivälle riittää. Nukuin sitten hiukan päiväunia ja illalliselle menin vain toiselle puolelle katua hotellistani noodle house ravintolaan syömään hiukan höyrytettyjä kiinalaistyylisiä dumplingeja. Paikan terassilta siirryin sisätiloihin kun tuuli kävi hyvinkin navakaksi, aivan kuin sade olisi ollut alkamassa aivan saman tien. Sitä sai kuitenkin odottaa hetken tuulen jatkuessa ja sitten sitä tulikin kuin saavista kaataen. Ruokailtuani tilasin vielä toisen oluen koska jopa kadun ylittäminen olisi kastellut aivan varmasti läpimäräksi. Sade onneksi laantui hiukan joten laskun maksettuani ylitin vain kadun ja painuin suoraan yöunille.



Aamulla otin tuk-tukin ravintolan luo jossa kokkauskurssi pidettiin ja aloitimme vierailulla läheiselle torille ostamaan aineksia ruokalajiemme kokkaukseen. Aloitimme sitten valmistamalla mango salaatin ja jatkoimme sen valmistuttua pääruoan valmistuksella joka oli paikallinen erikoisuus Kala Amok. Prosessi sisälsi ainesten pilkkomista, lemongrassin tapauksessa aivan puuteriksi asti ja loppuviimein sekoittelimme kaikki hienonnetut ainekset munan keltuaiseen ja lisäsimme kalan viipaloituna seokseen. Seos kaadettiin banaaninlehdistä taittelemaamme kuppiin ja se meni sitten höyrystimeen kypsentymään kun olimme lisänneet hiukan paloiteltua chiliä sen päälle. Sen kypsentyessä valmistimme jälkiruoan joka oli banaania kookosmaidossa. Suhteellisen simppeli ja thai kokkauskurssilta vuosia sitten minulle tuttu mutta oikein maistuva jälkiruoka. Sitten kaikki oli valmista ja söimme tämän kolmen ruokalajin lounaan. Olin ennakoinut alkuruoassa sen verran että olin kasannut lautaselle vain sen verran kuin jaksaisin kerralla syödä ja niin olinkin ainoa kurssilainen joka sai tuon lautasen tyhjäksi. Pääruoka fish amok olikin sitten aivan loistava. Epäilemättä saman tason annoksen olisi löytänyt vain hyvinkin kalliista ravintolasta. Myös jälkiruoka maistui minulle hyvin ja lähtiessäni näpyttelin paikan tablettikoneseen loistavan arvion hyvien kommenttien kera ja vaihdoin vielä muutaman sanan paikan omistajan, sveitsiläisen rouvan/neidin kanssa. Ruokailtuani kävelin takaisin kohti yläkaupunkia jossa hotellinikin oli mutta pysähdyin sentään puolimatkassa päivän ensimmäiselle oluelle Mr Mediterranean baarissa. Agendassani oli nyt vilkaista olisivatko laadukkaat aurinkolasit sopivamman hintaisia kuin Malesiassa joten etsin optikkoliikkeen. Kuinka ollakaan, Ray-banit polarisoiduilla linsseillä maksoivat ainoastaan kolmanneksen siitä mitä Euroopassa tyypillisesti eli hintaero Malesiaan oli vieläkin jyrkempi joten tein kaupat varsin samanmoisista jotka minulla on ennestään mutta tällä kertaa ruskeilla linsseillä (ja tietenkin polarisoidut linssit) hyvin sopivaan 58 Dollarin hintaan. Aidot tai ei, mutta ainakin polarisoidut jonka pystyin toteamaan puhelimeni polarisoitua näyttöä vilkaisemalla. Sitten kävelin läheiselle central marketille ja ostin pari t-paitaa, aavistuksen kalliiseen 5 dollarin yhteishintaan. Ostokset suoritettuani kävelin joen varren bulevardille juomaan pari terassiolutta katsellen loppumatonta ohittavaa liikennettä. Ja tuttuun tapaan sitten olivat vuorossa päiväunet. Illalliselle päätin mennä vaihteeksi hiukan länsimaisemman ruokalistan pariin De Ja Vu baariin ja tällä kertaa söin chicken cordon bleun joka saattoi tulla pakastimesta mutta oli kuumennettu kunnolla ja aivan tarpeeksi hyvä. En jaksanut enää baareja lähteä kiertelemään ruokailtuani joten yöunet hotellilla kutsuivat.



Aamulla pakkasin jälleen kamani ja otin tuk-tukin Orussey marketille Mekong Expressin bussin lähtöpaikalle. noin klo 08:30 liikahdimme kohti Vietnamia ja rajalla olimme noin kolmen tunnin kuluttua mutta ennen ylitystä pysähdyimme ravintolan luona jossa oli mahdollisuus syödä lounasta. Vilkaisin että paikka ei ollut todellakaan ylihinnoiteltu vaan hyvin kohtuuhintainen mutta olin syönyt aamiaisen jonka bussiyhtiö tarjosi joten jätin ruokailun väliin. Kaikkien bussimatkustajien passit kerättiin leimattavaksi yhdellä kertaa joten hyvin kätevästi minun ei tarvinnut selitellä mitään vaan leima kahden viikon ajaksi ilman viisumia oli passissa kun sain sen takaisin. Matka Ho Chi Minh cityyn rajalta kesti toiset kolme tuntia ja perillä tunnistin hyvin sijainnin jossa olimme, Pham Ngu Lao backpacker alueella jossa varaamani hotellikin sijaitsi. Haeskelin tosin ensin hetken valuutanvaihtopaikkaa jossa olisi suotuisa vaihtokurssi mutta en ollut aivan tyytyväinen näkemääni tasan 27000 dongia per euro kurssiin joten päätin nostaa miljoona dongia (eli noin 37 euroa) automaatista alkajaisiksi. Tiesin suunnilleen missä hotellini olisi mutta kyltti vain ei osunut silmiini joten pysähdyin oluelle ja wifi yhteyden pariin ja selvitin tarkan sijainnin. Olin totta tosiaan jo kerran kävellyt sen ohi mutta vasta toisella yrittämällä vihdoin näin oikean kyltin. Kirjauduttuani lähdin etsimään varsin myöhäistä lounasta tai aikaista päivällistä ja löysin maistuvan noodeliannoksen naudanlihapaloilla. Sitten olivat vuorossa lyhyet päiväunet hotellilla ennen kuin lähdin etsimään irkkupubia jossa katsoa illan 6 Nations Rugby kohtaaminen Irlannin ja Walesin välillä. Ensimmäinen pubi johon menin, ei ollut kovinkaan Irlantilainen muuten kuin nimeltään ja sisustukseltaan. Viskivalikoimassa kun näytti olevan vain ja ainoastaan yksi irkkuviski Jameson, ja kysyin löytyisikö kanavaa josta peli näkyy niin vastaus oli melko odotetusti siinä vaiheessa ei. Korttelin päässä oli kuitenkin toinen Irkkupubi, nimeltään Dublin Gate joten menin juuri pelin alkuminuuteilla tarkistamaan tilanteen. Siellä oli juuri oikea meininki ja kanava näkyvissä kun juuri saapuessani Irlanti teki ensimmäisen tryn pelissä. Minulle löytyi hyvin optimaalinen paikka baaritiskiltä ja vaikka olut olikin aavistuksen kallista niin paikallakin näytti olevan myös Irlantilainen isäntä ja paikassa oikein hyvä tunnelma kun kaikki katsoivat peliä. Irlannin Grand Slam toiveet pysyivät hyvin yllä kiitos pelivoiton tässä melkoisessa trillerissä ja seuraavana aamuna minulle selvisi että Skotlanti oli voittanut Englannin joten siitä mukava extra boost Grand Slam toiveille vielä. Otin pelin jälkeen mototaksin takaisin hotellilleni ja en jaksanut edes tinkiä vaan maksoin suosiolla pyydetyt 50000 Dongia kyydistä.



Yöunien jälkeen oli jälleen aika pakata kamppeeni ja kirjauduin ulos hotellistani kohtalaisen myöhään aamu yhdentoista pintaan. Lounaalla kävin läheisessä Asian Kitchen ravintolassa ja söin friteerattua porsaanlihaa salaatin kanssa joka toi varsin vahvasti mieleen japanilaisen izakayan annokset mutta kellonaika paljasti että siitä ei ollut kysymys. Sitten etsin paikkaa jossa vaihtaa euroja Dongeiksi ja suunnistin Ben Thanh marketin kulmalle jossa oli useampia kultasepänliikkeitä jossa operaatio saattaisi onnistua koska sunnuntaista johtuen varsinaiset pankit olivat kiinni. Kysyin yhdestä ja kurssi euroa kohti olisi ollut 23100 Dongia joten aivan surkea joten sanoin ei kiitos moiselle ryöstölle. Päätin sitten kävellä takaisin Pham Ngu Laon alueelle jossa olin nähnyt tasan 27k Dongia per Euro tarjottavan. Matkan varrelle osui kuitenkin vielä yksi kultaseppä jolta kysyin kurssia ja vastaus oli 27800 dongia per euro joten vaihdoin sata euroa samoin tein saaden 2,78 miljoonaa Dongia joten se operaatio tuli suoritettua. Kävin sitten parilla oluella vastaan tulleen baarin terassilla auringossa ja sen jälkeen vilkaisin t-paitoja paikallisessa kyseisen artikkelin design myymälässä. Hinnat olivat Kambotzaan verrattuna kymmenkertaiset eli jopa länsimaisittain selvästi kalliimpaa kuten esim Penneysillä joten en tarttunut tarjoukseen kun en niin ohittamattoman hienoa paitaakaan nähnyt. Kävin sitten syömässä vielä myöhäisen jälkiruoan lounaalleni samaisessa Asia Kitchen ravintolassa ja räiskäleet hedelmien kera toimivat hyvin vaikka niitä menussa pannukakuksi kutsuttiinkin. Sitten oli sopiva aika siirtyä lentokentälle ja otin taxin suosiolla kun kukaan ei moto kyytiäkään ollut tarjoamassa. Kyyti maksoi mittarin mukaan noin 130000 Dongia joten täysin odotuksiin.

Olin tehnyt lennolleni online checkinin mutta missään vaiheessa en saanut elektronista boarding passia joten ei auttanut kuin hakea moinen kentällä, ensin automaatista yrittäen mutta se kieltäytyi joten jonotin sitten tiskille. Jonottaessa kävi aavistuksen jännittämään käykö aika vähiin mutta jono eteni nopeasti, joten sain boarding passin loppujen lopuksi hyvissä ajoin. Koneessa nukuin hiukan kun liikahdimme portilta mutta herätessäni olimme yhä maassa odottamassa lähtövuoroa koska saapuvien ja lähtevien lentojen ruuhka oli melkoinen. Sitten lähes tuntia alkuperäistä lähtöaikaa myöhemmin pääsimme vihdoin nousukiitoon ja itse lento kestikin vain 40 minuuttia. Saapuessani Phu Quocin kentälle katselin hiukan millä kulkuvälineellä pääsisin hotellilleni mutta moto kyytiä ei kukaan edes tarjonnut joten ainut looginen vaihtoehto näytti olevan taxi ja niitä kyllä olikin tarjolla vaikka millä mitalla eikä minun tarvinnut edes jonottaa. Mai Linh yhtiön taxi maksoi hiukan enemmän kuin mitä Ho Chi Minh Cityssä minut kentälle tuonut Vinasun eli noin 140000 Dongia. Kirjauduin sitten Cosy Bungalow majoitukseeni ja huone oli oikein asiallinen, joskin maan tasalla kuten Bungalow sana antaakin olettaa. Wifi yhteyskin toimi hyvin joten tein saman tien hiukan tutkimusta lähistöllä olevista ruokapaikoista. Valitsin sitten kohtalaisen hyvät arviot saaneen Thu Phuợng ravintolan ja kävely sinne ei ollut mitenkään erityisen pitkä vaikka oletin sen hiukan lähempänä olevan. Fried rice kanalla oli oikein hyvä annos ja ruokailtuani kävelin katsomaan hiukan läheistä "kaupunkia" tai paremminkin kalastajakylää. Aallonmurtajalla oli paljon paikallista populaa viettämässä iltaa ja paikka oli melko roskainen joten en todellakaan kauaa viihtynyt paikalla. Night market taas näytti sellaiselta rysältä jonne en todellakaan astu jalallani joten kävelin takaisin hotellini kulmille jossa olin ollut näkevinäni kelvollisen näköisen baarin. Se havainto tosiaan piti paikkansa kun löysin Drunken Monkey baarin joka oli oikein sopiva paikka parille oluelle ennen kuin vetäydyin hotellilleni.



Hotellin kautta olisi järjestynyt vaikka minkälaisia toureja ympäri saarta mutta päätin skipata moiset ja käyttää päivän vain chillailuun koska loppulomalla ohjelmaa riittäisi. Liikahdin hotellilta vasta lounasaikaan ja vaihteluksi paikallisesta ruokavaliosta päätin mennä intialaiseen ravintolaan. Hyvä että olin lukenut arvioita paikasta koska naan-leipä oli todella suuri joten en tarvinnut riisiä sen kaveriksi curryn kanssa nautittavaksi. Fish Masala Curry oli erinomainen ja valkosipuli naan myös oikein hyvä joskin olisin voinut pyytää siihen extra paljon valkosipulia. Ruokailtuani kävelin päätietä pitkin pois päin kylästä etsimään rantanäkymää koska suurin osa rannasta oli suljettuja resortteja. Osuin sitten sopivan näköisen kujan päähän ja käveltyäni sen alas paikalta löytyi Sunset bar joten pari olutta oli hyvinkin paikallaan ihaillessani maisemaa aurinkolasieni läpi jotka nyt olivatkin todella tarpeen. Sitten kävelin takaisin jäähtymään hetkeksi ilmastoituun hotellihuoneeseeni kunnes lähdin uudelleen rantabaarin metsästykseen ennen auringonlaskua. Hiukan edellistä paikkaa kauempana oli kartan mukaan Rory's Beach Bar niminen establishmentti ja kyllä sen löysinkin juuri sopivasti aikani käveltyäni. Auringonlasku oli komea ja oikeastaan juuri tämän takia olin saarelle tullutkin. Kävelin pimeän tullen takaisin hotellilleni, jälleen jäähtymään hiukan ja sitten olikin jo illallisaika. Tein tutkimusta netistä ja lähellä oli seafoodiin erikoistunut kohtalaisen hyvät arviot saanut Hai Nam ravintola joten päätin mennä sinne. Red Snapper file riisin kanssa oli oikein makoisa ja jäi vatsaani tilaa vielä jälkiruoallekin. Ruokailtuani kävin toki vielä parilla oluella Drunken Monkey baarissa ennen kuin menin nukkumaan ilta yhdentoista maissa.

Aamulla kirjauduin ulos bungalowista ja päätien varrelta sain napattua taksin lennosta viemään minut lentokentälle 08:50 lähtevälle lennolleni. Kentällä kohtalaisen aikainen aamu ei ollut läheskään niin ruuhkainen kuin tilanne saapuessani joten istumatilaa oli hyvin kun odottelin lennon lähtöä. Vietnam Airlines lennätti minut takaisin Ho Chi Minh Cityyn ja kentältä kaupunkiin olin harkinnut ensin taxin ottamista, olihan minulla vielä lompakossani toista miljoonaa Dongia, mutta lentokenttäbussi löytyi hyvin sopivasti ennen kuin ehätin rikkomaan isoja seteleitäni taximaksua varten. Bussilippu maksoi hiukan alle puolet taximatkan hinnasta joten oikein sopivaa ja pääsin Pham Ngu Laon kulmalle kun en osannut oikein muuallekaan mennä. Aivan ensin etsin lounaspaikan koska en ollut vielä mitään syönyt. Ensin tosin kohdalleni osui postikortteja joten ostin toiset noin 10 kappaletta Kambotzasta ostamieni lisäksi. Ravintolan suhteen mielikuvitukseton valintani osui Allez Boo baariin ja heidän juustopurilaiseensa joka oli kyllä syötävä mutta kaukana mistään gourmet elämyksestä. Sain kuitenkin postikorttien kirjoittamisen alkuun kirjaillessani ensin osoitteet jokaiseen jonka jälkeen päätin vaihtaa paikkaa hiljaisemmalle kujalle kirjailemaan loput tekstit. Asian Kitchen oli sopiva paikka tilata pari virvoketta ja suorittaa kirjoitusurakka loppuun. Kuten niin tavallista, sormeni alkoivat olla kirjoituksen loppupuolella melkoista muusia joten olin hyvin helpottunut saadessani urakan valmiiksi. Huomasin tosin että tarvitsen vielä yhden kortin lisää joten etsin ensin sen ja lähdin sitten etsiskelemään postikonttoria. Here maps offline navigointi näytti löytävän vaikka miten monta paikkaa hakusanoilla 'post office' mutta kun paikoille kävelin, ei siellä näkynyt mitään postin kaltaista. Minulla onneksi oli puhelimessa avoinna myös wikitravel webbisivu offline versiona joten tarkistin siitä vihjeitä postitoimiston sijainnista. Sen mukaan Notre Dame katedraalin vieressä pitäisi olla yksi ja katedraali toki olikin sen luokan maamerkki että se löytyi hyvin offline kartoistani. Matkaa oli kolmisen kilometriä joten olisin hyvin voinut ottaa mototaxin tai tavallisen taxin mutta minua huvitti kirjoitussession vastapainoksi kävellä joten lähdin talsimaan omalla vauhdillani Saigonin kuumuudessa. Mietin kävellessäni mihin aikaan postikonttori mahtaisi mennä kiinni koska kello lähestyi neljää joten pistin oikein tosissani töppöstä toisen eteen ja olin kuin olinkin ennen neljää katedraalin luona ja suuri postitoimistokin näkyi suoraan edessäni eikä se ollut vielä kiinni selvästikään menossa joten hengähdin hiukan ennen kuin talsin sisään. Kirjoitin aluksi vielä viimeisen postikortin ennen kuin ostin postimerkit 22:lle kortille ympäri maailmaa ja täällä ei ollut Japanin kaltaista palvelua vaikka merkkien hinta ei ollut erityisen edullinen vaan sain kunnian liimata kaikki 44 merkkiä (kaksi per kortti) aivan itse. Saatuani kortit postiin olin vielä varsin hikoileva joten menin läheiseen ostoskeskukseen viilentymään. Paikka olisi voinut olla aivan hyvin Japanissa tai Singaporessa, siinä määrin siisti ostari oli kyseessä. Sieltä tietenkään ei löytynyt baaria jossa olisin voinut juoda viilentävän oluen joten kävelin vielä random suuntaan ja kohdalleni osui paikallinen Hard Rock Cafe. Ketju toki on varsin geneerinen ja samanlainen kaikkialla eikä suinkaan halvimmasta päästä ravintoloita mutta muuta ei lähitienoilla näkynyt joten se sai kelvata ja olihan minulla lompakossanikin vielä vaikka miten paljon Dongeja tuhlattavaksi. Ilmastoitu tila olikin oikeastaan erittäin miellyttävä istua oluen ääressä ja siihen asti olin miettinyt pitäisikö minun vielä käydä Saigon Skydeck näköalatasanteella korkeassa pilvenpiirtäjässä jossa tiettävästi olisi myös baari mutta päätin siltä istumalta tilata Hard Rock Cafessa myös syötävää. Ruokailin siis chicken wingsit sekä vielä sen päälle palan juustokakkua joten pääsin noin eroon puolesta miljoonasta Dongista. Sitten olikin sopiva aika ottaa taxi lentokentälle ja se löytyi helposti viereisen Intercontinental hotellin edestä. Matka maksoi aavistuksen vähemmän kuin edellisellä kerralla joskin matkakin taisi olla juuri sen verran lyhyempi kuin aikaisemmin saman firma taxilla. Tällä kertaa check-iniin ei ollut lainkaan jonoa ja rajamuodollisuudet sujuivat myös vaivattomasti ja niin olin Nok Air halpalentoyhtiön koneessa matkalla kohti Bangkokin Dong Muang lentoasemaa. Seat pitch oli samaa luokkaa kuin Air Asialla eli vielä Ryanairiakin tuuman lyhyempi. Lento sujui yllätyksettömästi ja perillä passintarkastukseen piti hetki jonottaa mutta muuten leima passiin irtosi sujuvasti. Vaihdoin sitten samoin tein Eurovaluuttaa Thai Bahteiksi ja samalla 100000 jäljellä olevaa Vietnamin Dongia joilla sai vielä hiukan yli sata Bahtia paikallista valuuttaa eli luokkaa 2 ja puoli euroa. Sitten oli agendassani päästä hotellilleni joka oli hyvinkin lähellä kenttää, lähes suoraan sen edessä parin korttelin päässä. Käytännössä kävelyreitin blokkasi kuitenkin pari moottoritietä sekä rautatie joten ei näyttänyt olevan toivoakaan päästä perille jalan. Etsin siis taxitolpan ja sepä olikin aivan toivottoman jonotuksen takana. Suuressa odotushuoneessa jaettiin vuoronumero, joka kohdallani oli 257, ja numero jota sillä hetkellä palveltiin, oli 130. Otin siis samoin tein kiinni puhelimellani lentokentän wifiin ja hain webistä ohjeistusta miten helpoimmin saavuttaa hotellini. Yksi löytämäni matkakertomus sanoi että varsinaisella taxitolpalla tuskin kukaan tunnistaa hotellin osoitetta ja neuvo oli mennä Departures tasolle ja ottaa sieltä taxi joka on juuri jättänyt matkustajia kentälle. En ollut ainut jolla oli samat aatokset kun departures tason eteen ehätin, mutta mistään ruuhkasta ei voinut puhua, ja kohta pääsinkin ensimmäiseltä kuskilta kysymään tuntisiko hän hotellin osoitetta. Vedin vesiperän koska kuski ei sitä tuntenut ja sama toistui toisen taxin kohdalla. Kolmas taxiautoilija totesi että homma kyllä onnistuu joten liikahdimme mutta emme ehtineet kauaskaan kun hän jo kyseli hotellin puhelinnumeroa. Varauslappusessani se oli ties missä muodossa joka ei vain toiminut joten uhrasin puhelimen mobiilidataa viiden euron päivämaksun edestä ja sain vihdoin kaivettua oikean numeron. Kuski sitten sai kiinni hotellin edustajan ja sai ajo-ohjeet emmekä siinä vaiheessa onneksi enää olleet kovinkaan kaukana. Maksoin tasan sata Bahtia mittarin näyttäessä 115 joka sopi kuskillekin oikein hyvin eikä ollut kovinkaan pahasti yläkanttiin eli sain hyvin kuitattua tuon Dongeista vaihdetulla valuutalla. Hotellilla oli oma shuttle bus kuljetus kentälle 60 Bahtin hintaan joten varasin ilman muuta sen seuraavan aamun kentälle siirtymiseen. Hotellihuone oli tässä resort tyylisessä paikassa maan tasalla ja tällä kertaa sisustuksessa paljon puupanelointia. Resortissa ei näyttänyt olevan baaria vaikka luulen että kysymällä olutta olisi hyvinkin voinut löytyä mutta annoin asian olla ja kävin unten maille.



Aamulla sitten nukuin sopivan myöhään että ehdin hyvin rauhallisessa tahdissa lentokenttäkuljetukseeni 9:30 aamulla. Shuttle bus olikin vain tila-auto ja meikäläinen ainoa matkustaja ja matka kentän suuntaan vaikutti olevan ajoreittinä pitempi kuin saapuminen. Lentoni oli tällä kertaa Thai Lion Air yhtiöllä ja check-in tiskille ei nytkään ollut lainkaan jonoa, toisin kuin saman lennon matkatavaroiden pudotus tiskille, joten sain boarding passini saman tien. Nyt kyseessä oli domestic lento joten ei passintarkastusta mutta toki normaali turvatarkastus jonka läpäisin sujuvasti. Suorastaan Ryanair tyyliin matkustajat jonottivat koneeseen hyvin ajoissa vaikka näin kyllä että koneelle on bussikuljetus. Istuin siis rauhassa aloillani kunnes jono lyheni ja toinen bussi saapui paikalle ensimmäisen täytyttyä. Viimeisten joukossa bussiin ja ensimmäisenä koneeseen rappusia ylös, noin olin ajatellutkin homman toimivan vaikka ei asialla suurempaa väliä ollut koska istumapaikka oli varattu ja käsimatkatavarani mahtui vaivatta edessä olevan istuimen alle. Yhtiön seat pitch tosin oli jälleen Ryanairiakin lyhyempi mutta mitään muita ärsyttäviä Ryanair elementtejä kuten kirkkaita värejä tai fanfaareja aikataulussa saapumisesta ei onneksi näkynyt ja mahduin penkkiin myös juuri ja juuri. Lento Krabi airportille sujui siis leppoisasti ja perillä tähystin terminaalin ulkopuolella näkisinkö jossakin lentokenttäbussin joka Wikitravelin mukaan Krabi towniin kulkisi. Kaksikin bussia näytti terminaalin edustalla tyhjäkäynnillä seisovan mutta kuskeja ei näkynyt todellakaan missään saati sitten mitään tiskiä terminaalin sisällä joka olisi bussilippuja myynyt. Minivan kuljetusta kyllä kaupiteltiin 120 Bahtin hintaan joten tartuin siihen tarjoukseen. Jouduin hetken odottelemaan kun ilmeisesti firma odotti että saa vanin täyteen mutta se ei onneksi vienyt kovinkaan kauaa joten olimme pian matkalla kylälle. Katsoin puhelinnavigoinnista missä menimme ja kuski näkyi ajavan ohi parin korttelin päästä hotellistani ja oli sitten valmis jättämään minut pois kyydistä noin 700 metrin päässä. Se ei minua haitannut vaan oli juuri sopiva kävely kuumasta kelistä huolimatta. Matkan varrella pysähdyin syömään lounasta ja se oli paikallinen variaatio teemasta fish and chips, oikein maistuva annos. Hotellihuoneessa etsin hetken ilmastoinnin kaukosäädintä ja löytyihän se joten sain huoneen viilenemään. Iltapäivä menikin sitten siinä chillaillessa kunnes illan tullen lähdin etsimään illallista. Kävin tarkistamassa hyvät arviot saaneen ravintola Chalidan tilanteen mutta se näkyi olevan aivan täynnä joten päädyin viereiseen Arun ravintolaan. Tilasin listalta Pad Thain ja tämän paikan nimikkoversion kehuttiin olevan mausteinen. Chiliä sitten olikin laitettu annokseen kunnolla ja nyt se tosiaan potki oikein mukavasti kun lautasen tyhjensin. Oikein hyvä annos siis. Aterioituani löysin sopivan baarin parille juomalle ja livemusiikkiakin löytyi tunnettujen cover biisien muodossa. Noin päiväni oli mukavasti paketissa.



Aamulla lähdin ensin aamiaiselle, tarkistin olisiko May and Mark niminen kahvila ollut avoinna mutta se oli ovet visusti kiinni. Läheinen avoinna oleva paikka sai kelvata ja söin hiukan pekonia ja munakokkelia leipien ja teen kanssa. Sitten takaisin hotellilla valmistauduin lähtemään kokkauskurssille ja olin aulassa odottamassa kun nouto tasan sovittuun aikaan minut poimi kyytiin. Tällä kurssilla aloitimme suoraan pilkkomalla ainekset ja pyöräyttäessämme ne kevätrullien sisään. Seuraava ruokalaji oli sticky rice with mango joka oli varsin simppeli valmistaa ja sen jälkeen söimme osan kokkaamistamme ruokalajeista (kevätrullia jäi reilusti myös pois viemisiksi). Tauko ennen seuraavaa kokkaussessiota oli varsin pitkä eli kurssin tahti ei ollut kovinkaan intensiivinen mutta ei se minua haitannut. Sitten seuraamme liittyi kurssin neljäs osanottaja ja jatkoimme curryn valmistuksella saaden aikaan peräti neljä erilaista currya. Papaijasalaatti oli toinen samaan syssyyn kokkaamamme ruokalaji. Sitten koitti jälleen ruokatauon aika ja maistelimme koko repertuaarin curryja läpi. Siinä ei vielä suinkaan ollut kaikki vaan jatkoimme vielä Tom yam ja kana-kookosmaito keittojen sekä parin muun ruokalajin parissa. Mukavan kurssin päätteeksi sain toki kyydin takaisin hotellilleni. Hetken lepäilyn jälkeen lähdin ulos katsastamaan jos löytäisin sopivan baarin mutta moni paikka vaikutti olevan kiinni. Kahvila-ravintola Blue Juice myi minulle oluen mutta poikkeuksellisesti kahvimukiin kaadettuna. Family Mart myymälässä näin kyltin joka selitti ilmiön. Maassa oli merkkipäivä (Buddhalainen Mach Bucha day) ja sen johdosta ei alkoholia myynnissä (ainakaan avoimesti) joten vetäydyin vain hotellilleni ajoissa syöden iltapalaksi kevätrullat kokkauskurssilta ja käyden ajoissa nukkumaan.



Aamulla pakkasin kamppeeni ja olin hyvissä ajoin hotellin aulassa odottamassa kuljetusta bussille Hat Yain kaupunkiin. Minivan sitten saapuikin minut poimimaan kyytiin ja oletin että meidät tosiaan vain pudotettaisiin bussiasemalle mutta pari muuta matkustajaa kyytiin poimittuamme alkoi vaikuttaa siltä että minivan taittaisi koko matkan mutta ei se sinänsä haitannut koska ilmastointikin toimi. Matkan varrella pysähdyimme tauolle varsin muslimipainotteiselle taukopaikalle. Söin siinä jäätelön välipalaksi ja sitten matka jatkui aina Hat Yain kaupunkiin asti. Tarkkailin puhelimen Here mapsista missä menemme ja tarpeeksi lähellä hotelliani hyppäsin pois kun muutenkin pysähdyimme, koska en tiennyt minkälainen kiertomatka olisi ollut edessä ennen sinne saapumista. Kävelyä oli alle 200 metriä joten olin pian Red Planet hotellillani. Lompakossani oli varsin paljon Thai Bahteja jäljellä joten hotellin wifin yli tarkistin jos lähistöllä olisi dedikoitua t-paita myymälää ja jonkin matkan päässä sellainen saattoi löytyä. Kävelin siis katsomaan ja löysikin paikan mutta myymälä oli suljettu, kenties pysyvästi tai sitten olin niukasti liian myöhään paikalla. Reissusta tuli siis kävelylenkki kun palasin vain hotellilleni. Sitten otin selvää illallispaikoista lähistöllä. Mielenkiintoni herätti Homeless niminen ravintola joten kahdeksan maissa liikahdin sinne. Ruokalistalla oli pihvejäkin joten yritin ensin tilata sellaisen mutta naudanlihaa ei ollut sillä hetkellä tarjolla lainkaan joten myös useimmat hampurilaiset listalla eivät olleet saatavilla. Päädyin kuitenkin nopeasti seafood pizzaan vaikka olisi laajassa menussa voinut jotain muutakin löytyä. Pizza oli kuitenkin varsin hyvä, eikä edes liian suuri joten jaksoin sen hyvin syödä kokonaan. Paikassa oli melkoinen hipster meininki henkilökunnan partatyyleissä näkyen ja muutenkin mutta sovin paikkaan ihan hyvin itsekin House of Pain t-paidassani. Ruokailtuani tehtäväni oli löytää hyvä pubi ja aloitin Swan nimisestä kuppilasta. Se oli hyvin vahvasti brittiläinen pubi ja olisi voinut olla aivan hyvin saarivaltioissakin, ei aivan huono mutta turhan valoisa paikka. Jatkoin juoman nautittuani naapuripubiin, nimeltään Rock Palace. Se taas oli liian pimeä eikä soitettu levymusiikkikaan ollut kovin tasalaatuista joten jälleen oluen kumottuani jatkoin matkaa. Kymmenisen metriä katua eteenpäin löytyi paikka nimeltään Post Laser Disc. Se oli jonkin verran edellisiä isompi baari ja istahdin tiskille. Pian talon livebändi alkoi soittaa ja olikin varsin hyvätasoinen. Nyt myös paikan valaistus oli ainoastaan sopivan hämärä eli näin vielä eteeni minkään häikäisemättä. Erinomainen pubi siis joten istuin paikassa muutamankin juoman ajan hiukan blogikirjoitusta jatkaen kunnes oli sopiva aika painua hotellille nukkumaan.



Aamulla pakkasin suhteellisen vähät tavarani kirjautuen ulos ja hotellilla oli tiski jossa mainostettiin taxia lentokentälle 300 Bahtin hintaan. Se oli mielestäni hyväksyttävä diili joten tilasin siitä taxin saman tien ja muutaman minuutin odoteltuani tunnukseton henkilöauto saapui minua noutamaan. Matka Hat Yain lentokentälle meni noin hyvin sujuvasti ja lentoni check-iniin oli jälleen vain hyvin lyhyt jono. Kenttä oli kohtalaisen pieni eikä lentoja ollut liian vilkkaasti lähdössä joten missään vaiheessa ei tarvinnut kauaa jonottaa. Sitten Thai Air Asia lennätti minut Kuala Lumpuriin ja saapuessa mietin oliko Malesialla täytettävää maahantulokorttia mutta sellaisia ei näkynyt joten marssin vain suoraan passintarkastukseen jossa leima tuli passiin mitään kysymättä. Ennen kuin otin lentokenttäjunan kaupunkiin, vaihdoin loput Thai Bahtini Malesian Ringiteiksi. Minulla oli kyseistä valuuttaa vielä matkan alustakin joten päiväbudjettia oli lompakossani nyt hiukan reilummin. Junamatkan aikana mietin minne menisin syömään ja mielenkiintoni kohdistui tuttuun ketjuravintolaan, Taiwanilaiseen Din Tai Fung paikkaan joka sijaitsi Pavilion ostoskeskuksessa. KL Central asemalta otin jälleen monorailin, löytäen sen nyt lyhintä reittiä opastuksen puutteista huolimatta. Ostoskeskus oli melkoisen suuri joten kesti hetken kunnes löysin ravintolan. Jonoa ei onneksi noin iltapäivällä ollut joten sain heti pöydän. Höyrytetyt dumplingit eivät ehkä olleet niin hyviä kuin muistin mutta syy kenties oli liian vähän olutta ja seuraa tällä kerralla. Nälkä kuitenkin lähti ja ravintolan wifin yli tein tutkimusta mitä kenties kannattaisi ostaa koska ainakin länsimaiset tuotteet olivat selvästi kalliimpia kuin lännessä. Päätin lähteä tarkistamaan KL Central Marketille mitä paikallisia tuotteita olisi tarjolla. Otin matkalle taxin ja yrityksestä huolimatta yksikään kuski ei halunnut käyttää taksamittaria mutta kerrottu hinta oli kutakuinkin hyväksyttävä joten otin kolmannen kohdalle osuneen taxin. Marketilta löysin ensin värikkäitä t-paitoja joten ostin alkuun pari sellaista. Sitten kävin katselemaan Malesialaista batik taidetta, eli hyvinkin pieneen tilaan mahtuvia kankaanpalasia. Yksi kauppakoju vaikutti mielenkiintoisemmalta kuin moni muu, ja aikani kierreltyäni menin nimenomaan sinne kyselemään tuotteita noin 200 Ringitin hintaluokassa koska sen verran minulla oli suunnilleen ylimääräistä lompakossani. Kaikkein hienoimmat batik taideteokset toki maksoivat kymmenen kertaa sen mutta sopivammankin hintaisia yksilöitä oli joukossa. Kauppamies esitteli myös kaikkein uusimmat saapuneet teokset ja niiden joukossa oli yksi sopivasti hinnoiteltu kohtalaisen kiintoisa varsin abstrakti teos. Hintalappu sanoi 227 rahaa ja myyjä lupasi sen hintaan 215 rahaa. Tingin kuitenkin vielä tasan kahteen sataan joten teimme kaupat tuolla hinnalla. Noin sain ylenmääräiset ringitit pois lompakostani joita toki oli vielä jäljellä sopivasti. Ostokset suoritettuani suunnistin siis lähistölle vanhaan tuttuun Reggae baariin. Paikka oli isompi kuin muistinkaan, mahdollisesti suuren remontin jäljiltä jopa mutta en aivan varma ole koska edellisestä käynnistäni oli kymmenkunta vuotta. Juomapuoli kuitenkin toimi hyvin joten siemailin siinä muutaman oluen kirjoitellen blogiani. Ilta yhdeksän maissa totesin että oli sopiva aika liikahtaa kohti lentoasemaa. Otin taxin KL Central asemalle joka jälleen ehdotti kiinteää hintaa matkalle mutta suostui kuitenkin laittamaan taksamittarin päälle. Mittari itse asiassa tikitti hyvin lähelle kerrottua kiinteää hintaa joten perillä loppujen lopuksi maksoin juuri sen pyydetyn hinnan jossa oli sopiva tippi mukana mittarihinnan päälle. Asemalta otin sitten lentokenttäjunan ja puoli tuntia sillä matkaa taitettuani olin kentällä ajoissa. Check-in ei aivan vielä ollut edes avoinna joten kävin hiukan syömässä, yllätyksettömästi McDonalds ravintolassa, noin virittäytyen jo länteen paluuseen. Lentokenttäproseduurit sujuivat pienellä jonottamisella ja viimeisiä ringittejäni käytin vielä tax-free myymälän Durian hedelmä suklaaseen joka oli myös erittäin Malesialainen tuote. Emirates lennätti ensin seitsemisen tuntia Abu Dhabiin jonka aikana sain nukuttua ehkä pari tuntia ja perillä sentään kone parkkeerasi terminaalin kylkeen "putkeen". Perillä jälleen odotti massiivinen jono turvatarkastukseen. En edes ymmärrä mistä olisi päässyt ulos immigrationiin jos olisi halunnut jäädä tuolla kylällä pois mutta se ei toki ollut tarkoituksenikaan. Odottelua oli hetken mutta löysin hyvän istumapaikan joten blogin kirjoitus eteni jälleen. Dublinin lennolle oli jälleen bussikuljetus ja rauhassa odottelin kunnes jono lyheni olemattomiin ja pääsin siten viimeiseen bussiin joka ei ollut lähellekään täynnä ja sitten ajoimme taas pitkät pätkät lentokenttää pitkin kauimmaiseen nurkkaan jossa koneemme odotteli. Tämän lennon ajan katselin elokuvia ja tv-sarjoja enkä edes yrittänyt nukkua koska Kaakkois-Aasiassa alkoi olla aamu joten olin hyvinkin virkeä. Laskeuduimme Dubliniin tarkalleen aikataulussa joka oli lievästi yllättävää koska koko kenttä oli ollut pari edellistä päivää suljettuna lumen vuoksi. Myös lentokenttäbussi ja Luas toimivat moitteetta vaikka kaupunki tosiaan vielä toipui lumimyräkästä. Vältin siis moisen härdellin kokonaan hikoillessani Kaakkois-Aasian kuumuudessa.

---