Japanissa keväällä 2019

---

Cathay Pacific lennätti minut Airbus A350 koneella Hong Kongiin jossa turvatarkastuksessa ehdin ottaa taskuistani pois vain puhelimen kaikkien kolikoiden ynnä avaimien jäädessä sinne ja niin kävelin metallinpaljastimen läpi myös teräsrannekkeinen kello ranteessani ja vyö ylläni mutta vehje ei nähtävästi ollut kovinkaan herkälle säädetty koska piippausta ei kuulunut, suureksi yllätyksekseni. Odottelin sitten muutaman tunnin jatkolentoani ja sama yhtiö lennätti minut Boeing 777 koneella ja Rolls Royce moottorien voimalla Nagoyaan. Tällä lennolla sain nukuttua ainakin vähän, ensimmäisellä pitkällä lennolla se kun ei yrityksestä huolimatta onnistunut. Nagoyan kentällä passintarkastukseen näytti olevan valtaisa jono mutta se ei kestänytkään loppujen lopuksi kauaa ja niin passissani oli tuore landing permission badge Japaniin. Tullista pääsin läpi myös nopeasti koska tällä kertaa tullimies ei alkanut ihmettelemään pienehköä määrää matkatavaroitani. Vaihdoin ulkopuolella heti aluksi Eurokäteiseni Jeneiksi ja kuten muistin, tällä kentällä oli vain tasan yksi vaihtopiste joten vertailua en päässyt tekemään. Kurssi oli aavistuksen kehnompi kuin mitä viime aikoina olin katsellut mutta kuitenkin kohtalainen 12O.51 Jeniä per Euro. Tuo varmasti oli viime päivinä heikentyneen Eurovaluutan syytä eikä niinkään vaihdon suorittavan Japanilaispankin ahneutta. Otin sitten junan kaupunkiin ja Express juna meni juuri nokkani alta lippua jonottessa joten ostin lipun seuraavana lähtevään Limited Expressiin ilman paikkavarausta. Säästin siten 360 Jeniä ja Kanayamassa vaihdoin metroon joka hiukan tuota edullisemmin kuljetti minut Sakaen asemalle josta exit 2 oli lähinnä hotelliani ja kirjauduin sisään ollen iltapäivä neljän pintaan siellä. Hyvä niin koska ehdin hiukan siistiytyä ennen kello kuudeksi Hub pubiin kaveriani Shintaroa tapaamaan mennessäni. Siellä toki aloitimme neuvoa antavilla juomilla ja arvoimme sopivaa päivällispaikkaa. Ensimmäinen yritys Yama-Chan izakayaan ei ollut kovinkaan tuloksekas koska edellämme oli jonoa eli paikka oli aivan täpösen täynnä. Kaverini tiedusteli saman ketjun kahdesta muusta lähistöllä olevasta paikasta mutta tilanne vaikutti olevan niissä vieläkin huonompi joten lähdimme arpomaan muuta ruokapaikkaa. Pienen kävelyn jälkeen löytyi sopiva izakaya joka ei ollut mikään ketjupaikka ja mietin olisinko käynyt siellä aikaisemmin mutta se ei vaikuttanut niinkään tutulta. Menussa oli paljon kanaa joten tilasimme paria ruokalajia ja ruoan päälle myös hiukan kuumaa sakea. Ruokailtuamme oli sopiva aika laulaa hiukan karaokea joten Big Echo toimi siihen tarkoitukseen erinomaisesti ja tällä kerralla myös laajempi katalogi Helloweenin kappaleita oli löytänyt tiensä myös Tokion ulkopuolelle. Tunnin laulelun jälkeen kävimme vielä pubissa, ja paikka oli minulle uusi ja osoittautui erinomaiseksi. Pubi oli Okinawalainen ja pääsin myös musisoimaan sikäläisillä kastanjeteilla kun paikan emäntä soitti sikäläistä kielisoitinta. Kerrassaan mahtava baari ja käyntini siellä tuskin jäi viimeiseksi. Kiitin vuolaasti kaveriani joka baarin minulle esitteli ja toki juomaseurakin oli todella erinomaista. Hän oli hiukan etukäteen peloissaan urakasta toimistolla joka aiheutuu Heisei aikakauden päättymisestä ja uuden Reiwa aikakauden nimestä joka pitää muuttaa n kappaletta virallisiin dokumentteihin eli työsarkaa varmasti hetkeksi löytyykin. Toin toki julki oman näkökulmani joka on että aika suorastaan lentää kun tekemistä on paljon. Nukkumaan pääsin puolen yön maissa paikallista aikaa ja uni onneksi tuli vihdoin varsin helposti vaikka kellonaika Dublinissa oli toki vasta iltapäivä neljän maissa.

Aamulla havahduin herätyskellooni ja ulkona oli hyvinkin aurinkoista siinä 09:30 maissa. Yhdentoista maissa lähdin ensin hiukan shoppailemaan paperiliittimiä koska en ollut saanut puhelimeni SIM korttia vaihdettua ilman minkään sortin työkalua. Sadan Jenin Daiso kaupasta moisia löytyi iso paketti edulliseen 108 jenin verolliseen hintaan ja sainkin sitten SIM kortin vaihdettua vihdoin etukäteen ostamaani paikalliseen data SIM korttiin. Puhelin vaati hiukan asetusten säätöä ja niin vihdoin olin datayhteydessä kiinni. Hyvä niin koska halusin löytää lounaspaikan ja kohtalaisen lähellä oli paikallinen ketjupaikka jonka löysin GPS ja data yhdistelmän avulla. Misokatsu Yabatonin erikoisuus on porsaanliha miso kastikkeella. Ravintola ei onneksi ollut aivan täynnä joten mahduin sisään syömään ja setti porsaanlihaa, riisiä ja misokeittoa oli erittäin toimiva. Ruokailtuani kävelin Osun alueelle etsimään USB to mini USB kaapelia koska sähköhammasharjani matkakotelossa on moinen latausliitin. Kävelin mahdollisesti alueen kaikki kadut läpi sellaista kuitenkaan löytämättä. Jokunen tuttu kauppa näkyi mutta tällä kertaa en niistä mitään kaivannut joten ekskursio ei todellakaan tullut kalliiksi. Harmi kyllä en löytänyt myöskään tuttua Brasilialaista baari-ravintolaa, tilalla mahdollisesti oli jonkin sortin kebab ravintola joka ei suunnitelmiini sen paremmin sopinut. Lähdin sitten pienen metromatkan päähän vilkaisemaan Tsurumai puistoa ja kirsikkapuiden kukintaa siellä. Paikalla odotetusti olikin täysi meno päällä ja paikalliset eväineen kirsikkapuiden alla tai muutamat vielä vain varaamassa paikkaa illemmalla saapuvia kavereitansa varten. Hetken ihmettelyn jälkeen päätin lähteä tarkistamaan miten päästä Toyotan stadionille. Metrolla siis siihen suuntaan ja sain selville että osa linjan junista menee vain tietylle pysäkille asti ja osa aikatauluista suoraan Toyotashin asemalle asti. Vaihdoin siis silloin kuin tarvitsi ja perillä oli opasteet missä suunnassa stadion olisi joten osasin heti ottaa oikean suunnan. Kävely Toyotashin asemalta stadionille kesti liikennevaloissa seisomisesta huolimatta noin 15 minuuttia. Kokonaisaika matkalle oli siis noin 60 minuuttia Fushimin asemalta oikeaan koko matkan kulkevaan metrojunaan osuessa. Noteerasin kävelymatkan varrella pari kahvila-baaria, joita en kuitenkaan tässä vaiheessa jäänyt koestamaan. Otin metron takaisin Nagoyaan ja tällä kertaa juurikin Fushimin asemalle. Lähistöllä oli sopiva tutun Hub ketjun pubi joten kävin happy hour oluella ja kirjoittelin hiukan blogia alkuun. Tuon jälkeen alkoi olla päivällisaika joten kävelin hotellini nurkille ja kävin vilkaisemassa jos Yama-Chan izakayaan olisi noin maanantaina hiukan lyhyempi jono. Ei tosiaankaan vaan edelleen paikan eteinen oli täynnä jonottajia. Kävin sitten hetken chillailemassa hotellihuoneessani ja hiukan myöhemmin uusi yritys samaan paikkaan. No nyt jonoa ei ollut vaan minulle löytyi paikka saman tien. Kanansiivet paikalliseen tyyliin toimivat oikein hyvin päivälliseksi. Ruokailtuani kävin vielä uudelleen etsimässä hyvän Okinawalaisen pubin ja noin maanantaina se oli hiukan tyhjempi ja hyvä niin koska paikan omistaja ja toinen asiakas kerkesivät paremmin jutella kanssani. Mukavan session jälkeen oli tarpeeksi myöhäistä mennä unten maille joten hotellini kutsui.

Tiistaina aamulla oli aika vaihtaa maisemaa. Otin metron ensin Nagoyan asemalle ja vaihdoin rail pass voucherini varsinaiseen rail passiin. Vaihtokioskin nainen katsoi leimaa passissani mutta ei malttanut plarata sivuja loppuun asti ja vanha leima aikaisemmalta reissulta näytti kelpaavan aivan hyvin. Kyselin sitten lipputoimistosta paikkavarausta Hakataan mutta paikat olivat loppuunmyyty. Ei se mitään koska unreserved vaunuun moista ei tarvitse joten otin seuraavan Hikari Shinkansenin Shin-Koben asemalle ja siellä vaihdoin Sakura Shinkanseniin kohti Hakataa. Unreserved vaunut eivät onneksi olleet aivan täynnä joten hyvä istumapaikka löytyi molemmille osuuksille. Jetlag hiukan vaivasi matkan aikana mutta pystyin juuri ja juuri pysyttelemään hereillä. Hakatan asemalta kävelin hotellilleni joka nyt oli hiukan kauempana asemasta kuin Rugby World Cupia varten varaamani hotelli. Hetken huoltotauon jälkeen ja pimeän tultua lähdin kartoittamaan Hakatan aseman ympäristöä. Ensin selvitin missä tarkalleen B hotel jonka olin varannut syyskuulle sijaitsee. Asemalta näytti kävelevän sinne 5-10 minuutissa riippuen suuresti liikennevaloista matkalla. Kadun kulmassa näkyi myös sopivasti convenience store mikäli mihin vuorokauden aikaan tahansa sattuisi tarvitsemaan juomia ynnä muuta. Sitten kartoitin lähistöllä olevia ravintoloita. Suuri osa oli paikkoja joista en ymmärtänyt yhtään mitään, mutta löysin izakayan jossa mainostettiin jopa englanninkielistä menua. Kävin siis siellä illallisella ja nähtyäni nyt englanninkielisen menun, niin tiedän myös mikä on mitäkin Japaninkielisessä menussa. Artikkelit olivat varsin kelvollisia joten ihan hyvä ketju-izakaya. Ruokailtuani aloin katsastaa olisiko lähistöllä kelvollista baaria. Valikoin Googlen karttahaun jälkeen paikan nimeltään Tony's bar. Ainakin nimi oli helpompi muistaa kuin muutama läheinen täysin japaninkielinen paikka jonka merkistöstä en ymmärtänyt mitään. Kenties vaikka itse Tony olisi tiskin takana joten rohkeasti katsastamaan. Eipä näkynyt ketään Tony nimistä, ainakaan mitenkään todennäköisesti. Aivan umpijapanilainen paikka mutta ei se mitään. Olut oli kohtalaisen kallista mutta baarin ansioiksi luettakoon että se on myöhään auki eikä taustamusiikki ole liian kovalla. Juttuseuraa ei löytynyt joten liikahdin parin juoman jälkeen hotellille nukkumaan.

Aamulla lähdin kohtalaisen myöhään aamu 10 maissa liikkeelle ja etsin aivan ensiksi Paper Road nimisen kaupan josta otaksuin löytäväni postikortteja. Se arvio piti paikkansa joten sain korttiostokset suoritettua tarpeeksi hyvästä valikoimasta paikallista tyyliä. Sitten otin metron Hakatan asemalle ja samalla sain selville että Manaca maksukorttini toimii myös täällä. Sitten etsin aikani lounaspaikkaa aseman kyljessä olevan tavaratalon 9 ja 10 kerroksista. Mahdollisesti hyvään ramen paikkaan oli jälleen varsin pitkä jono joten jotain muuta piti keksiä. Päädyin loppuviimein A&K nimiseen olutravintolaan joka ei ollut erityisen hyvä veto. Lihanpalat annoksessani kun olivat varsin sitkeitä. Onneksi sentään lasku oli melko edullinen ja nälkäkin suurinpiirtein lähti. Ruokailtuani etsiskelin tovin laastaria kantapäitäni varten ja viimein löysin etsimäni Tokyu Hands -tavaratalosta. Kello alkoi tuossa vaiheessa olla sen verran että oli aika suorittaa simulaatio B hotellilta stadionille siirtymisessä. Kävelin siis B hotellin luokse ja hetken odottelun jälkeen kello oli noin 15:15 paikallista aikaa. Hotellin check-in aika alkaa klo 15 niin se oli mahdollisesti lähinnä realismia. Vaihtoehtoja siirtymiseen oli luultavasti kaksi. Joko ottaa taxi suoraan stadionille, tai sitten ottaa metro Fukuokan lentoasemalle ja kävellä sieltä loput. Liikahdin metrovaihtoehdon suuntaan ja asemalaiturilla olin noin kello 15:22. Seuraava metrojuna kohti lentoasemaaa menisi kello15:27 ja muuten 7 minuutin välein siihen suuntaan. Matka oli suhteellisen lyhyt ja olin lentoaseman metroaseman tikettiportista ulkona klo 15:34. Kävelin tosin ulos asemalta väärästä päästä mutta hyvä että suoritin sen nyt enkä matkalla peliä katsomaan. Kävelin sitten Google mapsin opastuksella kohti stadionia kyseenalaisesti lyhintä reittiä pitkin residential alueen läpi ja jonkin ajan kuluttua jokin stadion tuli näkyviin. Olin sen luona klo 16:07 mutta kyseessä oli väärä stadion. Tämä oli vain yleisurheilua varten ja paikalla näytti jokin tapahtuma olevan meneillään. Uusi katsastus Google mapsiin ja lähistöllä oli tosiaan toinenkin stadion ja varsin todennäköisesti oikea. Jatkoin siis pienen ihmettelyn jälkeen kävelyä ja olin loppuviimein oikean stadionin luona kello 16:34. Sekin olisi juuri ja juuri riittänyt klo 16:45 alkavaan peliin. Kävelin rauhassa koko stadionin ympäri ja takaisin lähtiessä otin aikaa paljonko matkaan todellisuudessa kuluisi aikaa. Tulos oli 34 minuuttia metrolaiturille asti joten ilman harharetkeä olisin ollut perillä noin klo 16:08 joka olisikin aivan riittävä aikatalu mikäli check-in hotellille sujuu ripeästi syksyllä. Optioksi toki jää myös taxin ottaminen koko matkalle mikäli kävely ei maistu. En kylläkään kävellyt lähellekään täyttä vauhtia koska keskipulssini Fitbitin mukaan oli retkellä vain vaivaiset 104. T. Nimim. lepopulssi 57. Otin sitten metron takaisin kaupunkiin ja menin tällä kertaa Hakatan asemasta pari pysäkkiä pitemmälle lähelle tämän kerran hotelliani. Päiväunet maistuivat parin tunnin ajan ja sitten oli aika kartoittaa illallispaikkaa. Tosin ensin yritin etsiä jonkinlaista kahvilaa tai baaria jossa voisin rauhassa kirjoitella postikortit. Aikani mittasin katuja mutta sen kaltaista establishmenttia en löytänyt. Nälkä alkoi vaivata joten illallista lähdin metsästämään lähistöltä. Aikaisemmin olin kävellyt myös hotellini lähellä olleen Ichiran Ramen ketjun päämajan ohi joka on avoinna jopa 24h mutta joka kerralla sen edessä on ollut jonoa. Saman ketjun paikka löytyi myös jonkin matkan päästä Canal City nimisestä kompleksista ja sinne mahtui sisään jonottamatta. Ramen annos oli varsin hyvä muttei sentään parhaan tietämäni Nagoyassa sijaitsevan paikan veroinen. Baarimeininki ei sen ihmeemmin jaksanut enää kiinnostaa joten painuin ruokailtuani hotellille ensin kirjoittamaan postikortteja ja sen jälkeen nukkumaan.

Aamusella oli jälleen aika kirjautua ulos hotellista ja suunnistin vielä Paper Road kauppaan ostamaan vielä yhden postikortin lisää. Sitten etsin suhteellisen läheltä postikonttorin, tosin ensimmäinen vastaan tullut oli vain convenience storessa sijaitseva asiamiesposti josta kyllä myös saisi postimerkkejä mutta joutuisin liimailemaan ne itse. Pienen lisäkävelyn jälkeen löysin ihan oikean Japan Postin konttorin joten kävin siellä postittamassa kortit. Palvelu toimi jälleen kerran todella erinomaisesti. Lounaalla ehdin myös käydä vielä ennen matkan jatkumista tällä kertaa soba noodeleita nauttien aseman kyljessä olevan tavaratalon ravintolakeskittymässä. Jatkoin sitten Shinkansenilla Okayamaan, tällä kertaa paikkavarauksen kanssa ja edelleen hiukan jetlagin oireista kärsien. Paikkavarauksen etu Sakura junassa on leveämmät 2+2 istuimet vaikka mahdun aivan hyvin myös 2+3 istuinkonfiguraatioon, joka on tavallisempi konfiguraatio sekä löytyy myös Sakura junan unreserved vaunuista. Okayaman asemalla minulla oli sopivasti aikaa käväistä aseman vieressä olleessa kahvilassa maistamassa paikallinen microbrewery olut. Otin sitten junan ensin Chayamachin asemalle ja siellä vaihdoin Uno port liner junaan joka vei meren rannalle ja siellä otin lautan läheiselle Naoshiman saarelle. Lyhyehkön lauttamatkan jälkeen perillä lauttarannassa odotti ensimmäinen taideteos,Yayoi Kusaman punainen kurpitsa. Ei aivan yhtä kuuluisa kuin saman taiteilijan keltainen kurpitsa samalla saarella. Sitä ei näkynyt lähitietämissä joten kävelin Yado Seven Beach guesthouseen kirjautumaan sisään. Päiväunet maittoivat taas reilun parin tunnin ajan ja pimeän jälkeen pääsin liikkeelle illallista katselemaan. Lähellä ollut New Olympia izakayan ovessa olevan lapun mukaan paikka oli aivan täynnä ja meno sisällä kuulostikin siltä joten en vaivautunut edes kyselemään sisäpuolelta olisiko yhdelle vielä tilaa. Ruokapaikat jotka olisivat noin iltasella yhdeksän jälkeen auki olivat muuten varsin vähissä joten päädyin vain hakemaan kylän ainoasta 7-Eleven kaupasta hiukan iltapalaa ja aamiaista. Samalla valokuvasin paria valaistua ulkona olevaa taideteosta. Unten maille pääsin kohtalaisen ajoissa.

Perjantai oli sitten päivä museovierailulle ja saaren muuhun tutkimiseen. Otin olinpaikastani Miyanouran kylästä bussin saaren toiselle laidalle. Kyyti oli edullinen maksaessaan tasan 100 jeniä, ja perillä katsoin hiukan ympärilleni nähden keltaisen kurpitsan hieman kauempana. Se oli läheltäkin katsottuna oikein vaikuttava teos ja sain otettua kuvia tarpeeksi. Läheltä löytyi muuta ulkoilmataidetta ja aikani katseltuani oli sopiva aika etsiä lounasta ennen kello 12 museovierailuani. Vaihtoehtoja oli vain tasan yksi, bussipysäkin lähellä ollut kahvila ja sen tarjonnasta löytyi ihan kelvollinen annos riisiä ja naudanlihaa. Ruokailtuani minulla oli vielä reilusti aikaa museovierailuun joten lähdin hiukan kävelemään lähistölle. Löysin jonkinlaisen metsäpolun jota lähdin seuraamaan ylämäkeen ja matkalta oli muutamassa kohdassa oikein hyviä maisemia merestä ja ympäröivistä saarista. Polku sitten jossakin vaiheessa loppui joten kävelin takaisin alas bussipysäkille. Kovin kauaa ei enää tarvinnut odottaa ilmaista shuttle bussia museoiden luo. Viimeinen pysäkki oli Benesse House Museum johon minulla oli lippu. Ja hyvä olikin että minulla oli etukäteen hankittu lippu koska jono lippukassalle oli melkoinen. Museossa ei valitettavasti saanut valokuvata oikeastaan missään joten ainoa otos on terassinäkymästä museon kahvilan takana. Museon arkkitehtuuri oli komeaa sekä näytillä oli varsin hienoja teoksiakin. Pois lähtiessäni vilkaisin kännykän karttasovelluksesta olisiko takaisin kylälle jossa hotellini on lyhyt kävelymatka. Siltä tosiaan vaikutti ja alamäkeen matka sujuikin hyvin vauhdikkaasti. Tällä autotiellä ei juurikaan jalkakäytävää ollut mutta vastaan tuli vain pari autoa aivan loppumatkasta. Kävin perillä Sparky's kahvilassa aivan guesthousen lähellä oluella ja paikassa oli melko halloween teemainen sisustus, nähtävästi ympäri vuoden. Sitten pienet päiväunet maistuivat taas ja nyt olin paremmassa aikataulussa illallista etsimässä ja nyt New Olympia izakayaaan mahtui sisään. Menussa oli izakaya klassikoita mutta myös hyvä valikoima sushia. Tilasin siis sushilajitelman ja laatu oli varsin erinomainen kun ne kaikki söin. Menussa olisi ollut myös kaiseki tason annoksia, hinnaltaan 2, 3,tai 4 tuhatta jeniä per kappale. Jätin kuitenkin moisen hifistelyn väliin. Ruokailtuani kävin katsastamassa baarin jonka olin edellisiltana bongannut. Saru oli paikan nimi ja varsin hiljainen ilta koska saapuessani asiakkaita oli pari kappaletta mutta heidän lähdettyään olin ainoa asiakas. Koetin hiukan jututtaa baarimikkoa mutta hänen englanninkielen taitonsa olivat varsin vaatimattomat. Sinänsä minulle sopi aivan hyvin päästä unten maille hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Lauantaina liikahdin takaisin pääsaarelle jälleen lautalla ja Unon sataman läheltä löytyi sopiva kahvila jossa söin lounaaksi bagelin täytettynä pekonilla ja cream cheesella. Sitten jatkoin jälleen Uno Port liner junalla jälleen Chayamachiin, ja vaihtaen junaa aina Okayamaan asti. Siellä taas Shinkansenin kyytiin ja Shin-Koben asemalla vaihdoin jälleen edemmäksi kulkevaan Hikari Shinkanseniin ja jäin pois Maibaran asemalla. Sieltä otin tavallisen junan Ogakin asemalle jääden siellä pois ja arpoen hiukan jatkoa tajuten kuitenkin ajoissa että sama juna jatkaisi oikeaan suuntaan Gifun asemalle joka oli kohteeni. Ehdin vielä takaisin kyytiin js perille hyvissä ajoin. Hotellini oli melko vieressä asemaa joten ehdin hyvin siistiytyä ennen kuin tapasin paikalliset kaverini kuuden maissa ja lähdimme siitä illan viettoon. Kolmen izakayan kautta päädyimme loppuviimein karaoke boksiin ja sessio oli erittäin hauska kuten voitte ehkä arvata. Oli mahtavaa tavata kavereita ja pääsin jopa kohtalaisen ajoissa nukkumaankin.

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen maiseman vaihto. Gifusta junailin nyt ensin Nagoyan asemalle ja siellä tein paikkavarauksen aina Takamatsuun Shikokun saarelle asti. Välissä ehdin syödä lounaaksi riisiä ja porsaanlihaa. Takamatsun kaupunki oli toki minulle jossain määrin tuttu koska aikaisemminkin on siellä tullut käytyä. Nyt tavoite oli tutkia hiukan ravintoloita ja pubeja koska syksyn World Cup matkalla kohteessa tulee myös olemaan pysähdys. Kävelin asemalta hotellilleni ja matkalla tarjoutui hyvä tilaisuus ottaa lähikuva kirsikkapuun kukista. Hotellilla nukuin jälleen lyhyet päiväunet. Sitten ilta kuuden pintaan lähdin kartoittamaan ravintoloita. Kaupungissa on melko monta pitkää katettua kävelykatua joten kävelin ne läpi noteeraten useammankin potentiaalisen ravintolan. Vihdoin pysähdyin itse ruokailemaan ja paikka oli izakaya joka tarjosi yakitori ja kushikatsu (tai kushiage) tyyppistä ruokaa. Toimi minulle ja keittön kokkaamat liha-vihannes sekä viiriäisienmuna kepakot olivatkin erittäin makoisia. Baareja en nähnyt kovin montaa, varsinkaan aikaisemmalla käynnillä löytämääni karaokebaaria mutta ruokapaikkani lähes vieressä oli baari nimeltään 290 bar. Kaikki juomat siis 290 jeniä kappale (+8% veroja) ja toki tietenkin 400 jenin cover charge. Aivan yhdelle juomalle ei siis kannattanut jäädä mutta ei se mitään. Musiikki ei ollut häiritsevän kovalla joten kumosin useamman pienehkön oluen siinä istuessani blogia kirjoittamassa. Sen myöhempään en ulkona jaksanut luuhata joten hotellille lähdin jälleen suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Maanantai oli rail passini viimeinen voimassaolopäivä. Oli siis aika siirtyä megacity Osakaan. Marine Liner kuljetti minut jälleen yli Seto Ohashi sillan yli pääsaarelle ja Okayamaan ja Sakura Shinkansen kuljetti minut sieltä pikavauhtia Shin-Osakan asemalle. Jatkoin vielä yhden asemanvälin Osakan asemalle ja sieltä jatkoin metrolla Namban asemalle. Nambassa kävelin halvan business hotellini luo noteeraten matkalla myös syksylle varatun hotel Kanaden. Kello ei aivan vielä ollut kolmea iltapäivällä joten nyt oli sopiva aika syödä myöhäinen lounas. Läheltä löytyi ketjuravintola Chibo joka tarjosi okonomiyakeja joka sopi minulle oikein hyvin. Tilasin Hiroshimayaki variaation koska siitä pidän erityisesti. Ketjupaikassa se tosin ei ollut aivan yhtä hyvä kuin pienempien ravintolayrittäjien minulle tarjoamat versiot mutta aivan kelvollinen annos. Ruokailtuani kirjauduin hotelliin ja lähdin sitten vielä tutkimaan Namban aseman ympäristöä ja kävelyreittejä syksyn hotellien kulmille. Illan tultua aloin katsella illallispaikkaa ja Osakassa kun olin niin toinen paikallinen erikoisuus, Takoyaki, eli mustekalan palasia friteeratussa taikinapallossa, kiinnosti. Valikoin paikan johon oli jono mutta hyvin lyhyt sellainen joten vuoroani ei tarvinnut odottaa kauaa. Tilasin lajitelman Takoyakeja erilaisilla höysteillä taikinapallojen päällä. Annos oli erittäin maistuva joten olin oikein tyytyväinen ruokailuuni. Lähitietämällä katselin hetken kierrelleen olisinko löytänyt hyvää baaria mutta niillä kulmilla ei oikein sopivaa paikkaa näkynyt koska sake baari vaikutti hiukan turhan väkevältä koska kaipasin vain hiukan olutta. Karaokea ei ollut tullut laulettua hetkeen joten menin Big Echon karaokekoppiin ja tilasin yhden oluen. Harjoittelin jälleen yksiä sun toisia kappaleita, aina Helloweenistä Black Sabbathin kautta Iron Maideniin ja Weezeriin. Tunti aktiviteettia oli omin päin ollessani tarpeeksi joten kellon ollessa ilta kymmenen maissa oli sopiva aika painua nukkumaan.

Tiistaina lähdin liikkeelle yhdentoista maissa aamupäivällä ja otin metron Umedaan, eli Osakan pohjoiseen keskustaan. Paikalla mietin hiukan minne mennä ja mitä tehdä mutta lähellä oli korkea talo Umeda Sky Building ja siellä näköalatasanne joten päätin mennä sinne vaikka en aivan varma ollutkaan olisinko siellä aikaisemmin käynyt. Säätila oli mukavan aurinkoinen joten kuvasin innolla kaikkia ilmansuuntia urbaanista betoniviidakosta. Mertakin toki näkyi jollain suunnalla mutta muuten kaupunkia suhteellisen silmänkantamattomiin. Alas tornista tultuani oli sopiva hetki pistäytyä tornitalon vieressä olevassa baari-kahvilassa oluella. Ruokapaikkaa lähdin etsimään Osakan aseman suunnalta, koska jossakin siellä maan alla pitäisi olla suuri ravintolakeskittymä nimeltään Shin Umeda Shokudogai. En ole aivan varma löysinkö perille asti mutta suunnilleen ensimmäisenä vastaan tullut noodeliravintola sai kelvata ja söin myöhäisellä lounaallani Ramen noodeli annoksen. Lounaan jälkeen oli sopiva aika lähteä Kobeen tarkistamaan siellä sijaitsevaa stadionia jossa myös olisi tiedossa rugbya syksymmällä. Otin junan ensin Sannomiyan asemalle ja siellä aloin ihmettelemään missä se stadion nyt olikaan. Kartta paljasti että matkaa oli useampi kilometri ja näin kartasta että hiukan lähempänä on toinenkin asema saman junaradan varrella. Otin siis seuraavan junan samaan suuntaan eteenpäin ja siellä asemalla taas katsoin puhelimesta Googlen navigointiohjeita. Kävelyreittiä ei muka löytynyt lainkaan mutta kieltäydyin uskomasta ja lähdin kävelemään oikeaan suuntaan. Kartan kynnyskysymys oli kenties matkalla olleen joen ylittäminen mutta löysin aivan hyvin kävelyreitin autosillan yhteydestä. Asemalta olin lähtenyt kävelemään kello 16:22 ja stadion tuli näkyviin kello 16:45. Kirsikkapuut kukkivat komeasti stadionin ympärillä joten oikein hieno paikka auringonpaisteessa. Kävelin normi tapaan jälleen stadionin ympäri ja sitten vilkaisin karttaa uudelleen. Paljon lähempänä näytti olevan metroasema joten takaisin lähdin sitä kautta. Kävelymatkaa metroasemalle ei ollut kuin ehkä 300 metriä joten hyvin lyhyt matka. Metro vei minut Sannomiyaan ja kävely metroasemalta JR rautatieasemalle oli hiukan pitempi mutta ei mikään mahdoton. Otin junan takaisin Osakan asemalle ja jälleen matkustin metrolla loppumatkan Nambaan. Kaiken kävelyn seurauksena varpaani vaikuttivat olevan aivan tohjona joten päätin matkalla hotellille pysähtyä juomalle Aunties bar nimiseen paikkaan. Melko pieni baari mutta olutta löytyi ystävällisen palvelun kera joten oikein asiallinen baari. Oluen lisäksi nautin vielä hiukan kuumaa sakea joka tuntui vihdoin korjaavan oloani niin että jaksoin kävellä hotellille takaisin. Sain laastaroitua varpaani jonka tarpeessa ne tosiaan olivat mutta se ei täysin selittänyt miksi tunsin itseni jossain määrin kipeäksi. Kävin syömässä illallista vain hyvin lähellä Chibo's okonomiyaki ravintolassa ja tällä kertaa maistoin Osaka version okonomiyakista. Hyvin sekin maistui onneksi mutta mihinkään baariin minulla ei enää ollut puhtia lähteä.

Nukuin yön melko huonosti kun olo vaikutti hiukan kuumeiselta. Aamulla mietin että onko hammas oikean puolen alakulmassa kipeä koska ainakin ulkopuolella oli siinä varsin hellä kohta. Varasin ajoissa ajan hammaslääkärille parin metropysäkin päähän mutta vilkaisin myös itseäni peilistä ja punotusta näkyi aina ohimolla asti joten aloin epäillä kyseessä olevan ihotulehduksen jonka olen kokenut myös kerran aikaisemmin. Päätin kuitenkin lähteä hammaslääkäriin ja olin siellä kello 10:30 tapaamiseen. Hampaat vaikuttivat olevan täysin kunnossa mutta jossakin tulehdusta ilmiselvästi oli. Aikaisemmalla kerralla samoja oireita menin aikoinaan myös ensin hammaslääkärille koska kulmahampaan kohdalla oli kipeää, tosin siinäkin tilanteessa osoittautui että kipu oli vain ulkopuolella eli ihon kerros oli tulehtunut, kaiketi parranajossa tulleesta haavasta. Arvostin paikallisessa hammaslääkärissä sitä että sain antibiootit sieltä heti mukaani vaikka lasku olikin melko kallis 10800 jeniä. Eipä tarvinnut apteekin tiskillä enää uudelleen kaivaa lompakkoa sentään. Nyt muuten oli myös hiukan sateinen keli joten ulkoilu ei erityisemmin kiinnostanut ja etsin lounaspaikan Namban kulmilta maanalaiselta ostoskadulta ja lounastin satunnaisilla mutta kelvollisilla rameneilla. Samalla nautin ensimmäisen annoksen antibiootteja. Selvittelin vielä puhelimella nettiä surffaten mikä olisi lähin vastine Japanissa parasetamol lääkkeelle ja tulos oli sellainen tuotemerkki kuin Tylenol. Etsin sitten vielä drugstoren josta ostin moista lääkettä ja menin hotellille nukkumaan päiväunet koska yöllä unet jäivät lyhyeksi. Tarkistin myös netistä saamieni antibioottien laadun ja ne tosiaan olivat täsmälleen sopivia paikallisen ei-kriittisen ihotulehduksen taltuttamiseen. Illan tullen jaksoin vielä lähteä ulos ja kävin samassa hyväksi havaitussa Aunties baarissa parilla oluella. Illallista etsin dotonborin ympäristöstä ja löysin sopivan kushiage ruokalajeja tarjoavan paikan. Menussa oli oikein hyviä innovatiivisia kepakkoja joten oikein hyvä päivällinen. Löysin vielä sitten sopivan karaokebaarin, Drunken Clam nimeltään eli kyseessä oli Family Guy -teemabaari. Jätin Quagmire's Giggity Giggyty juicen tilaamatta kuitenkin ja muutama olut maistui siinä muutaman kappaleen laulelun ajan. Henkilökunta oli ei-Japanilaista mutta muutama asiakas sentään oli paikallisia.

Torstai aamuna oli jälleen aika vaihtaa maisemaa. Liikahdin hotellilta aamu kymmeneltä ja otin metron Umedaan eli lähelle Osakan JR asemaa. Pyörin aseman sokkeloissa taas jonkin aikaa kunnes kello tuli 11 ja lounaspaikat avautuivat. Valitsin lounaspaikaksi vastaan tulleen Ramen ravintolan ja annos oli aivan kelvollinen vaikka ei vieläkään pärjännyt parhaalle tietämälleni Ramen paikalle Nagoyassa. Rail Passini voimassaolo oli loppunut jo maanantaina joten nyt matkustus olisi maksettava käteisellä. Matkani oli Kiotoon joten otin tavallisen Rapid junan Osakan asemalta ja matka maksoi kohtuulliset 560 jeniä, kätevästi Manaca kortilla. Perillä vilkaisin ohi mennessäni Kioton komeaa rautatieasemaaa josta on riittävästi kuvia jo aikaisemmilta vierailuiltani. Lähdin sitten kävelemään kohti Guesthousea jonka olin varannut mutta matkan varrelta löysin avoinna olevan baari-kahvilan. Check-in aika ei ollut aivan vielä joten tilasin yhden oluen ja kirjoittelin blogia siinä sen ajan. Kello alkoi lähestyä kolmea joten jatkoin kävelyä ja ohitin turistimassat Nijōn linnan luona. Guesthousessa kirjauduin sisään, ja kuinka ollakaan, nukuin jälleen kerran parin tunnin päiväunet, vaikka jetlagista olin jo päässyt yli kauan sitten. Herättyäni tutkin hiukan läheisiä ravintoloita mikä sopisi illallispaikaksi. Jalkauduin ulos katsomaan ja ensin kaavailemani ravintola Adachi ei vaikuttanut lähempää katsoen kiinnostavalta mutta läheltä löytyi toinen enemmänkin izakayan tapainen paikka joka sopi minulle paremmin. Menussa oli jälleen kushikatsu kepakkoja joten tilasin muutaman erilaisen ja nyt yhdistelmät aineksia olivat suorastaan loistavia. Sain myös selville kauanko tilattua kuumaa sakea mikrouunissa lämmitettiin kun toinen asiakas "Atsukanin" tilasi. Lopputulema oli 70 sekuntia joka varmasti kuumensi juomaa tarpeeksi. Matkan jälkeen kotitestissä 50 sekuntia oli juuri sopiva aika juoman kuumentamiseen. Ruokailtuani lähdin tarkistamaan Kioton baaritarjontaa. Kaikki materiaali netissä ehdotti aivan karmeita turistirysä paikkoja joten ne eivät tulleet mitenkään kysymykseen. Nijōn linnan lähellä oli pieni baari nimeltäänランプ eli Lamppu. Kirjoitus ei ollut länsimaisella merkistöllä mutta paikka oli silti suhteellisen helppo löytää. Nyt kyseessä oli oikea paikallinen baari eikä mikään turistirysä. Toisen kerroksen ikkunasta näki baaritiskiltä hyvin suuren risteyksen ulkopuolella ja kadun varressa kukkivat kirsikkapuut joskin pimeän aikaan ne eivät päässeet täysin oikeuksiinsa. Baarihenkilökunta osasi puhua myös hiukan Englantia joten pääsin haastamaan juttua oikein hyvin. Erinomainen baari, ja nyt vihdoin tiedän edes yhden sellaisen Kiotossa.

Perjantaina liikahdin hotellilta kello 10 pintaan aamulla. Kävelin sitten kohtalaisen pitkän matkan Kioton asemalle ja siellä etsin lounaspaikkaa maan alla olevasta Porta ostoskeskittymästä. Löysin varsin nopeasti sopivan ruokalan, joka oli avautunut jo 10:30 ja nyt tarjolla oli jälleen okonomiyakeja ja sen variaatioita ja päädyin tilaamaan yakisoba annoksen. Se oli oikein hyvä lounas ja sitten vailla sen kummempaa kiirettä lähdin ostamaan junalippua Nagoyaan lippuautomaatista. Aluksi ostin jonkin lipun väärästä automaatista jonka tajusin vasta maksettuani. Kyseessä oli liian edullinen noin 2500 jpy hintainen lippu. Heti perään bongasin myös oikeat lippuautomaatit, joten ei muuta kuin homma uusiksi ja nyt sain oikean hintaisen lipun varaamattomalle paikalle Shinkanseniin, hintaan hiukan yli 5000 jpy. Tuolla lipulla sitten pystyin ottamaan minkä tahansa Nozomi Shinkansenin kohti Tokiota joihin ei rail passilla muuten ole asiaa ja niitä lähti Kiotosta noin 7 minuutin välein. Se jonka otin tosin saapui ja lähti asemalta vain 4 minuuttia edellisen perään ja vaikutti siltä että matkalla ei aivan täysillä ajettu ja olimme perillä Nagoyassa vain 2 minuuttia edellistä vuoroa pitemmän junassa istumisen jälkeen. Kokonaisuudessaan matkaan kului kuitenkin vain 36 minuuttia. Rahat väärästä lipusta olisi ehkä saanut takaisin lähtöpäässä mutta ajattelin asiaa vasta Nagoyaan saapuessa joka oli auttamattoman myöhäistä. Budjetissani oli silti vielä niin reilusti jenejä jäljellä joten pieni tappio ei niinkään haitannut. Nagoyan asemalta kävelin ensin lyhyen matkan Hub pubiin jossa sain jälleen hiukan blogin kirjoittamista jatkettua. Kello lähestyi sen jälkeen kolmea joten otin metron pari pysäkkiä Sakaen asemalle ja kävely oli tällä kertaa hyvin lyhyt Nagoya International hotellille jossa minulla oli varaus. Nukuin hotellilla taas hiukan päiväunia joka vaikutti muodostuneen tavaksi matkan aikana mutta tiedossa mahdollisesti oli myöhäinen ilta joten siinä mielessä hyvin paikallaan olivat nuo parin tunnin unet. Kuuden maissa illalla lähdin ensiksi syömään ne kuuluisat maailman parhaat Ramen noodelit. Paikka oli tutussa sijainnissa ja menu myös muuttumaton joten tiesin kyllä mitä tilata ja annos oli jälleen kerran loistava. Ruokailtuani kävin lähistöllä vilkaisemassa olisiko tuttu baari Allan avoinna. Kello ei ollut aivan vielä ilta kahdeksaa mutta ovi oli auki joten kävelin sisään. Paikalla oli paikan vanha tuttu omistaja Sigge juuri valmistautumassa avaamaan baari-ravintolaansa ja hän hyvin ehti minulle kaataa oluen ja jutella hiukan kuulumisiakin. Parin juoman jälkeen hyvästelin tutut ja liikahdin kohti seuraavaa baaria. Nyt vuorossa oli vanha kunnon karaokebaari W ja siellä olikin pari paikallista salaryman asiakasta ja suhteellisen väsynyt baarimikko Takeshi-san. Mukavaa juttuseuraa siis heti alkuun ja baari kuulemma oli ollut avoinna jo puolelta päivin asti joten ilta 9 maissa alkoi Takeshilla olla jo pitkä päivä takana. Asiakkaat siinä myös vaihtuivat kun Salarymanit poistuivat ja kohta paikalle tuli Kiinalainen tyttö jonka ehkä olin saattanut tavata joskus aikaisemmin mutta ei hänkään minua myöntänyt tuntevansa joten kenties uusi tuttavuus kuitenkin. Lauloimme vuoron perään hiukan lisää karaokea ja sitten minulle oli sen verran myöhäistä että riensin vielä Okinawalaiseen baariin. Siellä olikin jälleen mukavaa juttuseuraa ja viihdyin aina sulkemisaikaan puolille öin oluita kumoten. Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki vakiobaarit vaan vuorossa oli vielä perinteinen One Coin Bar. Jätin sen viimeiseksi vierailukohteeksi koska tiesin sen olevan avoinna aina aamu kuuteen asti. Tiskin takana oli arvatenkin vanha tuttu baarimikko Shinya Seto ja juomatilauskin oli hyvin hänellä muistissa joten tietenkin tarjosin hänelle samanlaisen juoman. Baari oli kohtalaisen kiireinen kuten lähes aina joten kovin paljon emme ehtineet jutella siinä mutta mukava baari kuten aina ja kerroin palaavani maisemiin jälleen Syyskuun lopulla. Kello alkoi tuossa vaiheessa lähestyä kahta yöllä joten en jaksanut enää käydä Captain Istanbulissa joten jääköön se ensi kertaan. Hotellilla painuin suoraan nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Lauantaina oli vuorossa hotellista ulos kirjautuminen ja kymmenen pintaan aamulla lähdin ensin shoppailemaan Loft kauppaan sake kuppeja. Niitä löytyi sopivasti 300 jenin kappalehintaan (+ verot) joten 4 kappaletta ei tosiaankaan ollut liian kallis satsi. Kävelin ja arvoin sen jälkeen hiukan lounaspaikkaa, loppuviimein etsien puhelimella jotakin mielenkiintoista paikkaa. Löysin sitten paikan joka tarjosi lempiruokalajiani, Hiroshimayakia. Paikan nimi oli nähtävästi Hiroshima shō teppan'yaki yūho, 広島焼鉄板焼遊歩 (Hiroshima grill Teppanyaki Yuho Google kääntäjän mukaan). Hämäyksenä kyltissä luki länsimaisella kirjoituksella 'Esplanade' mutta vilkaisu avonaisesta ikkunasta sisään kertoi paikan olevan juuri oikea. Tiskin takana paikan isäntä Juho kokkaili juuri oikealla tavalla niitä Hiroshima tyylin okonomiyakeja. Tilasin yhden ja paikka ei saapuessani ollut aivan täynnä mutta lähtööni mennessä se olikin jo lähes täynnä ja Juholla kädet täynnä töitä. Hiroshimayaki oli oikein maistuva täälläkin joten muistan kyllä paikan jatkossakin. Ruokailtuani alkoi olla aika liikahtaa kohti lentokenttää ja kävelin ensin läheiselle Hisaya Odorin metroasemalle. Minulla oli juuri sopivasti aikaa suorittaa vielä yksi ostos. Nimittäin pari uutta nimikoitua Manaca korttia syksyn matkaa varten. Sitten otin metron ensin Nagoyan asemalle ja siellä ehdin sopivasti Meitetsu μ Sky Limited Express junaan Nagoyan lentoasemalle. Lennon check-in ei onnistunut etukäteen netin kautta joten tiskillä sitten sain boarding passeja aina Hong Kongin kautta Lontooseen asti mutta en viimeistä pätkää Dubliniin. Ei se mitään vaan jatkoin matkaa turvatarkastuksen ja passintarkastuksen läpi shoppailemaan vielä hiukan sakea. Monissa pulloissa oli RFID koodi jolla pääsi nettisivulle jossa oli informaatiota kyseisestä sakesta, mukaanlukien suositeltu tarjoilulämpötila. Etsinnän lopuksi löysin vihdoin yhden saken jonka tarjoamista suositeltiin lämpimänä joten tartuin tähän tarjoukseen vaatimattomaan 1500 jenin hintaan. Sain vielä kaikki pienet jenikolikkoni käytettyä yhteen olueen ja vielä pieneen vesipulloon juoma-automaatista. Käteistä tosin jäi lompakkoon vielä reilusti mutta syksyllä on seuraava mahdollisuus niitä käyttää joten en ollut niitä vaihtamassa takaisin Euroiksi. Lento Hong Kongiin otti hiukan vajaat 4 tuntia ja perillä vaihto-aika oli sopivan lyhyt. Täällä marssin transfer tiskille kyselemään puuttuvaa boarding passiani ja nyt se löytyi saman tien joten olin pääsemässä aina Dubliniin asti. Ehdin vielä sen jälkeen odotellessani jatkaa blogin kirjoittamista hiukan. Pitkä lento Lontoo Heathrow kentälle sujui jälleen Boeing 777 koneella ja Rolls Royce moottoreilla. Sain nukuttua matkalla ainakin pariin otteeseen, lähes pari tuntia kerrallaan joten ei aivan optimaalista mutta olin onneksi kohtalaisen virkeä Heathrowlla jossa piti bussimatkustaa terminaali kolmosesta viitoseen. Jatkolentoani odottelin siinä vältellen näkemästä mitään TV ruutuja koska meneillään oli F1 kisa jonka olin aikeissa katsoa jälkikäteen kokonaisuudessaan kunhan pääsen kotosalle. Lento oli vain aivan vähän myöhässä joten olin hyvässä ajassa Dublinin kentällä ja sieltä suoriuduin pikavauhdilla kotiin taxia käyttämällä. Mainio reissu ja sopivasti tiedustelutietoa kerättynä muistiini syksyn rugby matkaa odotellessa.

---