Advertisement
Published: August 17th 2007
Edit Blog Post
Sandakanissa pakattiin aamulla kamat ja metsästettiin kaupungilta sadeviittaa viidakkoretkelle. Löydettiin yhdestä kaupasta housu/sadetakki yhdistelmä, vaikka sadeviittaa oltiinkin etsimässä. Ei köyhdytty kovin paljoa, koska yhdistelmä maksoi yhteensä alle kaksi euroa. Hotellille palattuamme tavattiin taas edellisenä päivänä näkemämme englantilaiset tytöt (Sarah ja Julie). He odottelivat respassa ja selvisi, että hekin olivat lähdössä meidän mukaan. Respassa oli myös meidän opas, joka esitteli itsensä Dingiksi ja kertoi, että voitaisiin lähteä. Autossa oli muutakin jengiä ja yksi kavereista esittäytyi Zuliksi. Bilit-kylä sijaitsee about 130km päässä Sandakanista, joten matka kesti tovin. Alkumatka taittui mukavasti asfalttitietä, joka vaihtui sitten pölyiseksi hiekkatieksi. Perillä meille esiteltiin talo, jonka asukkaat olivat tarjonneet kotinsa meille majapaikaksi seuraavaksi pariksi yöksi. Huone oli paljon hienompi kuin olimme odottaneet ja saatiin vielä hyttysverkkokin sängyn yläpuolelle. Heti kun oltiin saatu kamat paikoilleen, meille tarjoiltiinkin keksejä ja teetä ja pian sen jälkeen jo lounasta.
Lounaan jälkeen Ding lähti viemään meitä kohti jokea, joka oli noin sadan metrin päässä talosta. Siellä odotteli toinen kaveri pikkuisen veneen kanssa. Huristeltiin sitten alajuoksulle päin ja kotvan kuluttua pystyttiin bongaamaan pygmielefantti (kooltaan pienempi kuin sukulaisensa Afrikassa) joen rannalta. Opas sanoi, että oltiin aika onnekkaita, koska niitä ei aina pääse näkemään. Tovi kasvillisuutta mutustelevaa järkälettä katsottuamme jatkettiin matkaa ja havaittiin hetken kuluttua
Yöretkelle lähdössä
Turistit viidakkoasusteissaan =) joen penkassa kokonainen lauma pygmielefantteja! Aikamme niitä kuvattuamme katse alkoi enemmänkin kiinnittyä ylöspäin, koska tummien pilvien rintama lähestyi uhkaavaa vauhtia. Tuuli lisääntyi todella kovaksi ja juuri kun saatiin laitettua sadekamat päälle, niin vettä alkoi sataa oikein kunnolla. Vesi ei alkanut sataa mitenkään tihutellen, vaan joku oli avannut hanat täysille ja vettä tuli oikein kaatamalla heti alusta lähtien. Siitä huristeltiin veneellä Zulin talolle suojaan.
Zulin verannalla odoteltiin sateen lauhtumista ja samalla katseltiin, kuinka salamat iskivät todella lähelle. Ukkosen jyrinä pisti maan jalkojen alla tärisemään ja meteli oli aikamoinen, kun vesikin piiskasi talon kattoa. Pihaa katsellessa sade meni vaakatasossa, koska tuulikin oli aikamoinen. Noin puolen tunnin kuluttua sade lakkasi ja taivas alkoi taas näyttäytyä pilvien lomasta. Jatkettiin matkaa joen alajuoksulle päin siitä mihin jäätiin ja jatkettiin eläinten bongailua. Bongattiin samalla reissulla vielä kolme eri apinarotua ennen paluuta kylälle. Asuintalomme naiset olivat siellä laittaneet meille jo illallisen, joka nautittiin paikalliseen tapaan lattialla maton päällä.
Samana päivänä oli vielä tiedossa kävelyä pimeässä viidakossa. Päivä oli ollut raskas ja oltiin kaikki aika poikki ja Sarah ja Julia jättivätkin kävelyn väliin, mutta me kuitenkin päätettiin lähteä kun kerta sinne asti oli tultu. Ding tuli hakemaan meidät myöhemmin illalla ja matkattiin taas paatilla joen yli
Bilit-kukkulalta
Kinabatangan-joki Zulin talolle. Matkan varrelta bongattiin jopa pieni krokotiili! Zulin luota lähdettiin käppäilemään kohti pimeyttä fikkareiden avustuksella. Patikkaretkellä väisteltiin aluksi isoja lätäköitä, jotta lenkkarit eivät kastuisi (ei kuitenkaan viitsitty kumisaappaita reissun takia ostaa). Yhdessä vaiheessa tuli kyllä selväksi, että täältä ei kuivin lenkkarein lähdettäisi, joten astuttiin rohkeasti puolisääreen syvään veteen. Jännittävällä ”iltaretkellä” ei nähty mitään isompia otuksia, mutta bongattiin sentään skorpioni, pitkäjalka hämähäkki, nukkuva lintu, yöperhonen ja kaikennäköistä muuta pikkuötökkää. Ehkä ihan hyvä, että ei bongattu elefanttia. Matkan jälkeen tarkistettiin, että ei ollut iilimatoja mukana ja onneksi niitä ei löytynyt. Dingiin oli kuitenkin yksi tarttunut. Matkalla takaisin majapaikkaan nähtiin vielä pöllö (buffy fish-owl) ja perillä oltiinkin sitten jo sen verran poikki, että unta ei tarvinnut kauaa venailla.
Seuraavana aamuna lähdettiin puoli seitsemältä taas veneellä joelle. Tällä kertaa bongailtiin lähinnä erilaisia lintuja, mutta kyllä me taas törmättiin elefantteihin ja apinoihin. Tovi jokea pitkin matkattuamme hypättiin veneestä pois ja lähdettiin taas patikoimaan viidakkoon. Matkalla nähtiin taas pikkuelukkaa ja Ding esitteli meille erilaisia kasveja. Patikkamatkan toisessa päässä oli Oxlake, joka on alun perin ollut osa jokea, mutta eroosio on oikaissut jokea ja sulkenut pätkän järveksi. Siellä viskattiin kaloille pullaa ja vedessä kävi aikamoinen kuhina. Paluumatkalla joelle nähtiin hedelmälepakko. Reissun jälkeen palattiin takaisin kylään
Matkalla veneelle
Julia, Sarah, Ding ja Tomi lounaalle.
Edellisenä iltana oltiin juteltu Dingin ja Zulin kanssa ja saatu selville, että WWF:llä on projekti kasvattaa puita Kinanbatanganin alueelle. Istutettavat puut lähinnä tuottavat hedelmiä eläimille. Täällähän sitä tiikki-puuta kasvoi joskus, mutta ei oikein enää pistänyt missään silmään. Osa puista on päätynyt Kiinaan rautatiepölkyiksi ja osa taitaa olla myös päätynyt eurooppalaisten takapihoille puutarhapöydiksi ja tuoleiksi. Mikä pisti eniten silmään matkalla Bilitiin, oli matkanvarrella olevat massiiviset palmupuu-viljelmät, joiden tarkoitus on tuottaa palmuöljyä. Tuoreet raivaukset tekivät tilaa uusille istutettaville palmuille. Toivottavasti hallitus ei käy liian ahneiksi ja tajuavat jättää myös alkuperäistäkin kasvillisuutta. Koska kaadetut puut tuottivat hedelmiä ja tilalle istutettavat palmut eivät, niin päätettiin sijoittaa kaksi ja puoli euroa ja istutettiin hedelmäpuu. Siitä sitten joku apina voi popsia hedelmiä joskus 10-15 vuoden kuluttua. Tietysti edellyttäen, että kylän vakiovieraat, elefantit, eivät popsi sitä aikaisemmin tai vahingossa astu sitä lyttyyn.
Puunistutuksen jälkeen lähdettiin uudestaan joelle ja tällä kertaa alajuoksulle päin. Siellä törmättiin orankiin, joka mutusteli hedelmiä puussa. Sitä aikamme pällisteltyämme jatkettiin matkaa alajuoksulle päin, jossa sitten matkattiin pienempää joenhaaraa pitkin. Sieltä sitten löydettiin iso lauma pitkähäntämacauita. Matkan varrella takaisin nähtiin muita apinoita ja taas pygmielefantteja. Yksi elefantti oli eksynyt ihan talon viereen laiturin lähettyville. Siellä sitten talon koira inisi laiturilla paniikissa. Taisi
olla liian iso vierailija vahtikoiralle 😉 Ei kuitenkaan otettu haukkua veneen kyytiin. Eiköhän elefantilla ole sen verran järkeä päässä, että ei menisi hötöiselle laiturille kävelemään.
Illalla oltiin taas aika poikki, mutta kerättiin vielä voimia käydäksemme katsomassa kyläläisten tanssimista, mikä oli järjestetty meidän takia. Siellä sitten katseltiin, kun mummeli soitti paikallista soitinta ja nuoret tanssivat kylän omaa tanssia. Tietysti meidätkin revittiin siihen mukaan ja kyllähän meillä ihan kivaa oli, vaikka meidän liikkeet eivät ehkä ihan kirjan mukaan menneet. Tanssimisten jälkeen sitten rupateltiin paikallisten kanssa niitä näitä ennen nukkumaan menoa.
Aamulla juuri ennen lähtöä käytiin patikoimassa vielä Bilit-kylän nyppylälle. Matka ei ollut mikään pitkä tai jyrkkä, mutta kuumuus teki siitä aika rankkaa puuhaa. Kävellessä ylöspäin kuultiin kuinka elefantti töräytteli kärsäänsä palloillessa kylän teillä. Ding myös törmäsi paksuun hämähäkinverkkoon, jonka iso isäntä oli kutonut polulle. Siinä sitten varottiin häiritsemästä tätä otusta, koska Ding kertoi sen olevan myrkyllistä lajia. Ylhäältä kukkulalta oli ihan kivat maisemat ja pieni tuulenvire helpotti oloa. Siellä Ding kertoili lisää kasveista ja Bilitistä. Matkalla takaisin majapaikkaamme pysähdyttiin WWF:n tiloissa ja Ding kertoili lisää puista, joita he istuttavat lähistölle.
Majapaikkaamme palattua syötiin nopea aamiainen ja pakattiin kamat. Auto pölähti piakkoin pihalle ja selvisi, että Dingin isä viskaisi meidät
takaisin Sandakaniin. Meininki oli siis aika perhekeskeistä, kun otti huomioon, että asuttiin Dingin tädin kotona. Brittitytöt jätettiin matkan varrella tienhaaraan, josta he ottaisivat seuraavan bussin kohti Sempornaa. Semporna oli myös meidän seuraava etappi, mutta päätettiin ottaa rennosti ja matkata ensin takaisin Sandakaniin huilaamaan.
Sandakanissa käytiin pitkien lämpimien suihkujen jälkeen syömässä oikein maittavat illalliset. Samalla mietittiin, että viidakkoreissu oli ollut yksi parhaimmista kokemuksista mitä reissussamme on ollut. =)
Advertisement
Tot: 0.058s; Tpl: 0.014s; cc: 9; qc: 23; dbt: 0.0361s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb