Japanissa keväällä 2015

---

Ja taas kerran määränpääni oli Japani mutta hiukan eri vuodenaikana kuin aiemmin eli kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Lennot olin tällä kertaa ostanut Lufthansalta jonka lentäjät juuri ennen matkaani alkoivat lakkoilemaan. Edellisen päivän aamulla web checkinin tehdessäni lennot vaikuttivat kulkevan ajallaan mutta tekstiviesti kertoi parin tunnin kuluttua ensimmäisen osuuden perutun. Huomasin työpäivän jälkeen että minut oli uudelleenbookattu seuraavan aamun sijasta saman päivän lennolle mutta siihen ei juuri mahdollisuuksia ollut johtuen puolentoista tunnin kuluttua olevasta lähdöstä ja muistakaan kiireistä. Teoreettisesti olisin saattanut ehtiä pakkaamaan ja taxilla kentälle juuri ja juuri mutta yö omalla kustannuksella Frankfurtissakaan ei kuulostanut hyvältä ajatukselta. Aloin siis soittamaan yhtiön asiakaspalveluun ja linja vaikutti hyvin varatulta mutta noin kahdeksannella yrittämällä pääsin jonoon. Jonotus oli jopa yllättävän lyhyt ja kävin heti asiaan kertoen varauskoodini. Agentti etsiskeli aikansa ja ensin ehdotti Zurichin kautta Frankfurtiin menoa mutta siinä ei ollut järkevää jatkoa. Kerroin joustavani päivän tai parikin lähdössä tai Osakankin kelpaavan kohdekentäksi ja etsiminen jatkui. Seuraava ehdotus oli sopivampi: Lontoon ja Helsingin kautta Nagoyaan päivää myöhemmin hyvinkin sopivilla vaihtoajoilla joten hyväksyin sen ja sitten minulla oli aikaa kokonainen päivä siistiä kämppääni ennen lähtöä.

Lauantai-aamuna sitten pääsin vihdoin matkaan taxilla kentälle. British Airwaysin check-in yritti checkata minua lennolle mutta tietokoneen kieltäydyttyä ohjeisti hakemaan uuden lippunumeron BA:n asiakaspalvelutiskiltä joka onneksi oli aivan vieressä. Siinä taas ohjeistettiin menemään Lufthansan asiakaspalveluun joka toki alkuperäisen lennon oli myynytkin ja tämä tiski sitten olikin itse asiassa Swiss Airin hoitama mutta lippunumeron uusiminen onnistui nopeasti muitta mutkitta. Takaisin BA:n check-inissä skippasin jonon kuten oli ohjeistettu ja nyt check-in onnistui ja sain Oneworld frequent flyer numeronikin lisättyä lipulle. Istumapaikat eivät olleet aivan optimaalisia mutta mitäpä voi odottaa tämänkaltaisilta jämälipuilta. Ensimmäisellä etapilla Heathrowiin olin takarivin keskipaikalla ja lievästä epämukavuudesta viis koska etu oli ruokatarjoilun nopeus aivan ensimmäisenä. Pekoni-juustotäytteinen croissant olikin varsin sopiva aamiainen ja hyvän makuinen.

Heathrowilla oli edessä terminaalin vaihto viitosesta kolmoseen aikaa moiseen ollessa kolmisen tuntia eli riittävästi. Terminaalin alakerrassa yhteysbussin odotustila oli melko täynnä ja liukuportaat toivat enemmän ja enemmän ihmisiä kerrokseen mutta pian busseja alkoi saapua yksi toisensa jälkeen ja jono eteni nopeasti eikä tila loppunut kesken. Nyt kun lento oli Helsinkiin niin kuulin kolmosterminaalissa suomea puhuttavan moneen otteeseen. Nyt istumapaikkani koneessa oli sopivampi varauloskäynnin ikkunapaikka. BA tarjoili tällä kertaa BLT voileivän joka oli ihan hyvä myös.

Perillä koneesta oli bussikuljetus terminaaliin mutta se ei kauaa vienyt Helsingin lentokentän ollessa sopivan pieni. Ja onneksi saapuminen oli Schengen alueen ulkopuolelta joten bussi vei juuri oikeaan päähän terminaalia saman tien. Vaihdon mitta nyt oli vain tunti joten odotella ei juuri tarvinnut sen jälkeen kun olin ostanut salmiakkia (tilauksesta) ja Muumimukin (viime hetken tuliainen). Istumapaikka Finnairin A330 koneessa oli taas hiukan jämäosastoa economy luokan ykkösrivillä keskipaikalla. Muut matkustajat näyttivät olevan lähes kaikki Japanilaisia. Istumapaikkani etu tosin taas oli tarjoilujen aloittaminen päädystä. Ensimmäinen ateria oli jonkinlainen porsascurry riisillä ja nyt en kyllä keksinyt missä muodossa ne porsaanpalat olivat ruskean mössön joukossa eikä makuakaan juuri löytynyt curry nimestä huolimatta. Tästä siis miinuspiste Finnairille mutta toisaalta erityinen plus aivan eri asiasta. Kuulokkeet jotka paikalta löytyivät eivät olleet mitään rihkamaa kuten yleensä vaan suljetut ja ilmeisesti varustettu vastamelu ominaisuudella koska johdon kun plugasi kiinni putosi ulkopuolen melun taso varsin olemattomiin. Ei aivan niin täydellisesti kuin joskus kaupassa kokeilemani Bosen kallissa huippumallissa mutta tälläkin oli suuri vaikutus. (Jälkihuomautus: istuin ilmeisesti Economy Extra luokassa ja perus turistiluokassa ei näitä kuulokkeita löydy). Torkuin vain hyvin vähän ja katselin elokuvatarjontaa. Interstellar niminen leffa oli melko hyvä. Ainakin jaksoin katsoa sen loppuun toisin kuin monet muut aloittamani katselukokemukset. Aamiainen oli munakas joka maistui onneksi kelvolliselta. Odotukset edellisen aterian jälkeen eivät olleet korkealla.

Lento saapui perille aikataulussaan ja Nagoyankin kenttä on sopivan pieni joten rullaus portille ei vienyt kauaa. Passintarkastukseen ei ollut jonoa ja leima tuli passiini nopeasti tavallisen sormenjälkien skannauksen ja valokuvan oton jälkeen. Taas kerran tullimies ihmetteli matkatavaroideni vähyyttä mutta ei vängännyt sen enempää ja pääsin nopeasti ulos. Aluksi vaihdoin euroja jeneiksi ja kurssi oli nyt noin 125 jeniä per euro joten ei suinkaan huonoin matkoilleni osunut joskaan ei paraskaan. Otin junan Nagoyan keskusasemalle ja siellä vaihdoin metroon jolla matkustin Gokison asemalle ja perillä kävelin tutuksi tullutta reittiä ystävieni asunnolle.

Sää oli erittäin lämmin ja aurinkoinen joten lähdimme hiukan ulkoilemaan. Puistoissa ei vielä kukkinut kuin aivan muutama puu mutta se ei auringonpaisteessa haitannut. Lounasta löytyi jonkinlaisesta sporttibaarista jossa pärjäsi englannin kielelläkin koska baarimikko oli Unkarilainen. Jatkoimme lounastuokion jälkeen matkaa TV-tornin puistoon jossa oli hyvästä säästä johtuen melko paljon ihmisiä liikkeellä. Pari Elvistä jorasi lähettyvillä tukat tötteröllä joten ei tarvinnut mennä Tokion Yoyogi puistoon moista näkyä todistamaan. Hiukan myöhemmin alkoi olla päivällisaika ja etsimme satunnaisen izakayan jossa ruoka oli aivan kelvollista joten ei mitään valittamista. Iltaa emme venyttäneet juuri sen pitemmälle vaan nukkumaan pääsin ajoissa joka oli varsin paikallaan edellisestä lyhyestä yöstä johtuen.

Aamulla ystäväni lähtivät töihin ja minä lomalainen kohti juna-asemaa. Mukanani oli lista paikallisia englantia puhuvia lääkärin vastaanottoja koska toinen korvani oli aivan tukossa ja tarvitsin apua sen avaamiseen. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa kohti Fukuokaa joten asemalla lunastin rail passini ja otin Shinkansenin kohti Osakaa. Matkalla vaikutti siltä että lääkäriklinikan löytäminen voisi olla kuitenkin erittäin paikallaan pikimmiten joten perillä Shin-Osakan asemalta otin paikallisjunan yhden pysäkinvälin Osakan pohjoiseen keskustaan Umedaan. Turisti-infosta kävin kyselemään jos voisivat auttaa klinikan löytämisessä mutta paljoa apua ei löytynyt muuta kuin puhelinnumero josta olisi voinut asiaa tiedustella. Päätin tarkistaa ensin netistä aseman wifin yli ja nopeasti selvitin että aivan aseman edessä olevassa rakennuksessa oli juuri oikean alan klinikka. Marssin siis sinne kyselemään tapaamista mahdollisimman nopealla aikataululla. Respan tyttö ensin oli sitä mieltä että aamupäivä on täysin varattua ja olin ihan hyväksyvä iltapäivänkin ajalle jos sellaisen voisi varata. Tulkitsin että nyt minulle selitettiin moisen varauksen olevan mahdollista vain webbisivun kautta. Moisen japaninkielisen lomakkeen täyttö ei vaikuttanut erityisen kätevältä vaihtoehdolta joten hiukan protestoin etteikö varaus nyt onnistuisi siinä tiskillä. Sitten respa konsultoi vanhempaa kollegaansa ja yhtäkkiä minulle olikin vapaa aika puolen tunnin kuluttua. Ei tarvinnut kovin kauaa siis asiasta neuvotella vaan sinnikkyys palkittiin odottamattoman nopeasti. Täytin sitten vain kyselylomakkeen johon suoraan saikin indikoitua ongelman luonteen. Lääkäri kyllä sitten pystyi kommunikoimaan englanniksikin joten ei ongelmia sen suhteen. Kuulo palautui toiseen korvaan puhdistuksen myötä ja jokin korvan osa oli tulehtunut josta tila oli aiheutunut. Lekuri siis kirjoitteli reseptin antibiooteille ja joillekin muille pillereille ja kyseli myös jos kipulääkkeitä haluaisin mutta sellaisille en tuntenut tarvetta. Operaation hinta oli positiivinen yllätys koska maksoi vain 5990 jeniä (noin 50 eur) kun olin varautunut ainakin kymppitonniin. Apteekki löytyi saman rakennuksen pohjakerroksesta ja noudin pillerit joihin kirjoitettiin oikein selkeät englanninkieliset annostusohjeetkin mukaan. Lääkkeet maksoivat jonkin verran joten se kymppitonni jeneissä tuli täyteen mutta olen melko varma etten olisi näin "edullisesti" asuinmaassani selvinnyt puhumattakaan että minun ei tarvinnut juosta useassa paikassa vaan löysin oikean alan spesialistin saman tien.

Jatkoin siis matkaa Sakura Shinkansen junalla kohti Hakatan asemaa ja nyt varasin paikkalipun koska junassa oli vain kolme unreserved vaunua ja turistisesonki kuumenemaan päin. Lipussa luki paikan kirjain D joka yleensä on keskipaikka kolmen jakkaran muodostelmassa mutta vaunun tullessa asemalaiturilla kohdalleni ilmenikin että se oli ykkösluokan vaunu tosin vailla ykkösluokan palvelua mutta D olikin ikkunapaikka hyvän kokoisella penkillä. Matkalla torkuin jonkin hetken ja havahtuessani jollakin asemalla ihmettelin miten pitkällä olinkaan. Seuraava asema paljasti etten ainakaan pitkäksi ollut mennyt vaan jonkin aikaa vielä menisi määränpäähäni.

Perillä hain kartan turisti-infosta joka saattoi olla melko turhaa koska olin aikaisemminkin kaupungissa käynyt mutta ainakin karttaan oli merkitty hotellini paikka. Otin metron hotellille ja perillä pienen ihmettelyn jälkeen löysin oikean kadun ja hotellini. Kirjauduin sisään ja nyt jetlag ilmeisesti alkoi vaatia unta joten nukuin pitkähköt päiväunet. Heräsin onneksi riittävän ajoissa päivällistä ajatellen joten kävin aivan kulman takana syömässä udon noodelit joka oli hyvin paikallaan varsinkin kun lounas oli jäänyt väliin. Minua nukutti aterian jälkeen tarpeeksi ja pääsin nukkumaan aivan riittävän aikaisin.

Aamulla jatkoin matkaa koska suunnitelmissani oli pienen vaellusreitin kävely Hiko vuorella. Hotellilta otin metron Hakatan asemalle ja siellä Shinkansen asemalaiturille ja suoraan lähtevään Sakura junaan ja nyt unreserved vaunussa löytyi istumapaikkakin vaikka olisi tuon yhden asemanvälin voinut seisoa tarvittaessa. Jäin pois Kokuran asemalla ja katselin sitten lähtevien junien aikataulua kävelyreitilleni. Odotusta olisi jonkin verran joten aluksi jätin isomman reppuni tavaralokeroon ottaen vain pienemmän repun mukaani. Söin hiukan aamiaista leipomo-kahvilassa asemalla ja sen jälkeen mietin hiukan onko minulla puhtia metsissä kävelyihin. Tulehdus mahdollisesti hiukan hidasti tahtiani koska tuntui siltä että olisi parempi ottaa hiukan iisimmin. Kävin siis Kokuran aseman turisti-infossa hakemassa kartan ja katselin mitä nähtävää kaupungissa olisi. Linna ja sen vieressä japanilainen puutarha ainakin löytyisi joten päätin tsekata puutarhan. Japanilaisia linnoja kun on ennenkin tullut nähtyä.

Kävelymatka linnan vieressä olevan puutarhan luo ei ollut pitkä. Ostin 300 jenin lipun sisään ja itse puutarha vaikutti olevan aivan olemattoman pieni aukio rakennusten keskellä. Rakennuksista sitten löytyi teehuone oikein virallisia seremonioita varten. Museo-osastolla oli pieni määrä monenlaisia esineitä mutta ei tästäkään kovin paljoa irti saanut. Puutarhan ja linnan välissä sitten olikin paljon kuvauksellisempi paikka josta löytyi värikästä Shintolaisuuden esineistöä.
Kävelin sitten takaisin asemalle ja poimin reppuni lokerosta. Varasin paikkalipun Sonic limited express junaan seuraavaan kohteeseeni Beppuun ja junan lähtöön ei ollut kuin 10 min. Perillä Bepussa poimin jälleen kartan mukaani ja sitten etsin lounaspaikan. Löysin sopivan tavaratalon ja sen ravintolakerroksesta tonkatsu setin lounaaksi. Syödessäni viereiseen pöytään parkkeerasi vanhahko nainen pyörätuolissa ja hän selvästi kehui syömäpuikkojen käyttötaitoani johon tietenkin vastasin hymyllä. Lounaan jälkeen istuin hetken hotellini edessä olevassa puistossa ja mietin tekisinkö jotakin sightseeingia vielä. Kirjauduin sitten hotelliini ja vaikutti taas siltä että päiväunet maistuisivat taas. En vastustellut vaan torkuin muutaman tunnin tällä kertaa kuitenkin heräten sopivan ajoissa päivällistä ajatellen. Kävelin kierroksen kohti juna-asemaa ja ruokapaikkoja olikin hyvin tarjolla. Harkitsin ensin erästä izakaya ketjua mutta kohdalle osui pian Intialainen ravintolakin ja päädyin siihen. Valkosipuli-Naan -leivässä oli kerrankin tarpeeksi valkosipulia kun tilatessa minulta kysyttiin paljonko sitä haluan. Tilasin tietenkin niin paljon kuin mahdollista ja leipä olikin kokonaan murskatun valkosipulin peittämä ja hyvä niin koska maistui mainiolta. Kanacurrykin toimi erittäin hyvin joten ateria oli mainio. Ravintolan vieressä oli sopivasti paikka nimeltä Cadillac Bar joten pari juomaa ruokailun päälle maistui Elvis-DVD:n pyöriessä.

Aamulla minulla oli taas optio kävelyreittiin läheisillä vuorilla mutta puhtia ei tuntunut minusta vieläkään löytyvän aivan tarpeeksi. Kävelin asemalle ja söin hiukan aamiaista kahvilassa jonka jälkeen varasin lipputiskiltä paikkaliput Hiroshimaan. Suosin paikkalippuja Limited Express junissa koska niissä on melko vähän unreserved vaunuja jotka usein täyttyvät kokonaan. Sonic ltd express lähti vartin kuluttua joten odotella ei kauaa tarvinnut. Kokuran asemalla vaihdoin Sakura Shinkanseniin ja paikkani oli taas ykkösluokan vaunussa nyt ikkunapaikalla. Loppumatkaa kohden alkoi nukkumatti oikein tosissaan kutsua mutta loppumatka kohteeseeni oli niin lyhyt että sain pysyteltyä hereillä ja päästyäni liikkeelle piristyin hiukan joten jetlag alkoi olla selätetty. Jätin reppuni tavaralokeroon ja nyt minulla oli sen verran puhtia että päätin tarkistaa Peace Parkin kun kelikin oli aurinkoinen ja melkein lämminkin. Otin raitiovaunun atomipommin muistomerkin luo eli kyseessä oli vanhan rakennuksen rauniot jotka eivät pommin pudottua menneet kokonaan maan tasalle. Rakennusta ympäröivät nyt tosin rakennustelineet ja kyltti pahoitteli moista kun kuntomittauksia oltiin juuri suorittamassa. Sitten muistin että nythän on lounasaika joten lähdin sopivaa ruokalaa etsimään. Poispäin Peace Parkista löytyi ostoskatua ja sen varrella joitakin ruokapaikkojakin. Joko tiesin liiankin hyvin mitä ruokalat tarjoilevat tai sitten en ottanut mitään selvää toisista joten matkani jatkui kunnes näin tavaratalon jonka ravintolakerroksen halusin tarkistaa. Suuren kadun toiselle puolelle oli alikulku ja mentyäni portaat alas ei ollutkaan niin selvää mikä olisi oikea kohta josta mennä ylös koska paikalla oli melko valtava maanalainen ostoskatu. Kokeilin pariakin uloskäyntiä mutta oikeaa puolta kadusta en löytänyt. Kolmannella yrittämällä onnistuin ja tavaratalosta tosiaan löytyikin sopiva ruokala jonka lounaspaikaksi hyväksyin. Tilasin taas kerran tonkatsu setin koska lounaslistalla sellainen oli ja paikka oli sellaisiin erikoistunutkin. Ateria oli oikein hyvä ja sitten jatkoin matkaa löytäen tällä kertaa saman tien oikean uloskäynnin maanalaisesta ostoskeskuksesta siihen suuntaan josta olin tullutkin. Peace parkissa valokuvasin parit muistomerkit ja päätin jättää museot väliin koska en erityisemmin kaivannut mieleni madallusta sen enempää. Otin sitten raitiovaunun takaisin asemalle noutamaan reppuni lokerosta ja taas takaisin päin hotellini luo jonka olinkin jo kierroksellani bongannut.

Nukuin taas pienet päiväunet mutta vain tunnin verran ja sitten lähdin etsimään nettikahvilaa koska vanhanaikaisella puhelimellani surffailu ei ole erityisen helppoa ja halusin hoitaa nettipankki asioita. Sen verran selvitin puhelimella että tiesin mistä mediakahvilaa etsiä ja se sijaitsi katetulla ostoskadulla ja löytyikin helposti. Pankkiasioiden ohella kartoitin hiukan illallispaikkaa ja aivan lähellä oli rakennus jossa neljä alinta kerrosta oli omistettu eri ruokaloille jotka kaikki tarjosivat omaa variaatiotaan aiheesta Hiroshima style Okonomiyaki. Kävelin suoraan rakennuksen luo ja otin hissin neljänteen kerrokseen jossa tosiaan olikin pientä ruokalaa yksi toisensa vieressä. Heti kolmannen kojun kohdalla kokki huuteli minulle siihen malliin että toivoi minun istuvan alas tiskille ja nopeasti vilkaisin asiakaskuntaa jossa oli muutama turisti mutta sitä enemmän japanilaisia joten hyväksyin tarjouksen ja istahdin alas. Menu löytyi englannin kielellä mutta taktisista syistä vain kalliimman pään annokset oli tosiaan käännetty edullisempien ollen vain kirjoitettu länsimaisilla kirjaimilla alkuperäisnimillään. En antanut tämän hämätä koska olin selvittänyt etukäteen mitä lajityypin perinteiseen annokseen kuuluu ja tilasin lajikkeen joka sisälsi udon noodeleita ja kuten oikein ennakoinkin, muutaman siivun porsaan lihaa. Annos kokattiin siinä edessäni ja verrattuna Osakan tyyliin samannimisestä ruokalajista tässä ainekset kasattiin kerroksittain alkaen siivutetulla kaalilla. Taikinasta paistettiin kiekko toiseksi puoliskoksi ja sitten noodleita paistettiin keittotasolla ja lisättiin kerrokseksi kaalin päälle. Sitten oli vuorossa taikinasta kiekko josta tuli annoksen toinen puolisko ja porsaan siivut lisättiin komeuden päälle ja ympäri paistumaan. Lopuksi kananmunasta paistettiin annoksen kokoinen ohut kiekko ja koko annos kasattiin laittaen väliin runsaasti kastiketta joka on tehty erityisesti tätä ruokalajia varten. Ruokailuvälineinä toimi tikkujen lisäksi metallinen lasta jolla komeudesta sai siivuja leikattua ja nostettua omalle lautaselle. Tiskin päädyssä istui muutama ruotsalainen turisti (ainakin kielestä ja sen aksentista päätellen) jotka mahdollisesti kateellisina katsoivat kun tikuilla hyvin tarkasti soin omaa annostani. Heidän edessään näytti nimittäin olevan melkoinen sotku joten aivan niin sujuvaa tikkujen käyttö tuskin oli. He ehtivät ikävä kyllä lähteä varsin pian ennen kuin ehdin toivotella terveisiä Suomesta.



Aterioituani etsin sopivaa baaria parille oluelle ja parilla kadulla paikkoja olikin kymmenittäin. Vaikeus tosin oli tietää mikä niistä olisi hyvä koska ulkoakaan ei useimpiin sisään nähnyt niiden sijaitessa korkeiden talojen eri kerroksissa. Nimikylttejä katselin aikani mutta "cherry", "george" tai "lost and found" eivät herättäneet luottamusta. Kävelin hiukan takaisin hotellini suuntaan ja jollakin pienellä kujalla tuli vihdoin vastaan hyväksyttävän näköinen baari nimeltään Hang Out. Se sijaitsi katutasolla joten sisäänkin näki hiukan. Paikassa oli vain baaritiski joka sopi mainiosti koska se olisi istumapaikkavalintani kuitenkin. Baarin takana oli pari niin massiivista jääkaappia että asiakkaiden selän taakse ei paljoa tilaa jäänyt. Valikoimassa oli microbrewery oluita, kyltin mukaan Japanilaisia ja Amerikkalaisia. Japanilaista valikoimaa tosin vaikutti olevan vain yksi lager tyyppinen Hokkaidolta joten päädyin siihen. Aivan hyvä ja kelvollinen olut joten ei valittamista. Kirjoittelin blogia baaritiskillä aina välillä lasia kallistaen. Baarimikosta tai muista asiakkaista ei vaikuttanut olevan juttuseuraa mutta sekään ei minua haitannut. Nukkumatti kutsui tämän session jälkeen ja kävelin hotellille nukkumaan.

Aamulla oli aika vaihtaa jälleen maisemaa ja otin junan kohti Osakaa. Korvani vaikutti olevan taas varsin tukossa joten Osakassa menin suoraan samalle klinikalle jossa aikaisemminkin kävin. Klinikka oli lounasaikaan suljettu joten ehdin itsekin lounastaa Osakan aseman viereisen tavaratalon ravintolakerroksessa Singaporelaisessa ravintolassa Seafood Fried Rice annoksella. Lounaan jälkeen marssiin suoraan klinikalle ja respassa ojensin tuoreen asiakaskorttini ja vapaata aikaa tarjottiin saman tien vajaan tunnin päähän joten nyt homma toimi kuin rasvattu. Lueskelin e-kirjaa odotushuoneessa aikani ja vuoroni tuli. Lekuri puhdisti korvani jälleen ja raportoi hiukan punotusta vielä näkyvän mutta antibioottikuuri oli kyllä alkanut purra. Maksun ajan tultua odotin session maksavan samat 6000 jeniä kuin aiemminkin mutta yllätyin iloisesti kun maksu olikin vain 980 jeniä eli noin 8 euroa. Ilmeisesti uusintakäynti saman vaivan hoidossa on alennushintainen. Jatkoin sitten Shinkansen junalla Kiotoon jossa seuraavan yön majoitukseni oli varattu.

Perillä Kiotossa otin metron pari pysäkkiä hotellini suuntaan ja perillä etsin katua jossa hotellini olisi. Oikean nimistä katua ei tuntunut löytyvän sitten millään joten jossain vaiheessa luovutin ja otin metron takaisin Kioton asemalle ja siellä etsin turisti-infon josta noudin kartan ja varmuuden vuoksi pyysin merkkaamaan hotellini sijainnin suoraan karttaan. Näin heti mistä edellinen kadun löytämisen vaikeus aiheutui koska toisin kuin hyvin ylimalkaisessa tulostamassani Googlen kartassa, katu oli päinvastaisessa suunnassa metroasemasta katsottuna. Uudella yrittämälläni paikka löytyi helposti ja kirjauduin sisään. Kyseessä oli eräänlainen kapselihotelli joskin luksustason kapselilla jossa mahtui seisomaan aivan suorassa joten korkeutta riitti. Jatkoin sitten matkaa illallisen etsintään ja kohdalle osui sopiva izakaya, yksi monista tuntemistani ketjuista nimeltään Za-Watami. Menu löytyi englannin kielelläkin joten löysin jotain tilattavaa mitä en muuten olisi keksinyt tavallisten kananpalojen ja soijapapujen ynnä muun lisäksi. Annos oli paistettuja porsaanpaloja kimchillä ja erittäin hyvä. Ruokailtuani painuin suoraan kapseliini nukkumaan. Pe aamuna aamiaisella kahvilassa ollessani konsultoin hiukan opaskirjaani ja läheltä löytyi parin junapysäkin päästä sopivan helppo kävelyreitti vaikka oloni alkoikin vihdoin olla hyvinkin normaali tulehduksen kaiketi hellittäessä. Vapaata tavaralokeroa joutui Kioton asemalla etsimään hetken mutta loppujen lopuksi yksi 300 jenin lokero löytyi jopa melko hyvästä paikastakin. Ennen repun lokeroon laittoa vaihdoin kenkäni maastokelpoisempiin vauhdissa ja kauluspaidan t-paitaan ja otin repun sisältä pienemmän päiväreppuni mukaan.

Paikallisjunan asemalaiturilla oli runsaahkosti porukkaa menossa samaan suuntaan. Istumapaikka silti löytyi mutta matka oli lyhyt joten asialla ei merkitystä ollut. Perillä etsimäni temppeli sitten olikin heti aseman edessä ja paikalla tosiaan oli ihmisiä lähes tungokseksi asti. Kävelyreitti alkoi temppelin takaa ja oli kivetty käytävä joka kulki punaisten porttien läpi joita todellakin oli tuhatmäärin. Melko alkumatkasta otin sivulle johtavan polun päästen tungoksesta lähes eroon. Kun jatkoin tarpeeksi pitkälle sainkin jatkaa pitkät pätkät ylhäisessä yksinäisyydessäni koska vastaantulijoita tai ohitettavia oli vain hyvin harvakseltaan. Ihan hyviä näkymiä oli tälläkin reitillä kyllä. Polku kulki lenkin ja palasin ennen pitkää takaisin samaan kohtaan pääreittiä jolta olin poikennutkin. Tungosta oli nyt aavistuksen vähemmän joten jatkoin samaa kivistä tietä pitkin punaisten porttien katveessa. En ole aivan varma löysinkö reitin kaikkein korkeinta kohtaa reitillä mutta kohtalaisen hyviä näköaloja osui kuitenkin kohdalle. Kävelin saman reitin takaisin alas ja nyt oli hiukan enemmän tilaa ohitella hitaampia kävelijöitä.


Kävelyreitin jälkeen perillä Kioton asemalla etsin lounasta löytäen sopivan ruokalan aseman kohdalla olevasta maanalaisesta kauppakeskuksesta. Ulkopuolella oli muoviset mallit tarjolla olevista annoksista ja roudasin tarjoilijattaren ulos jotta sain osoitettua mitä haluan. Currykanaa oli tällä kertaa lounaani, kera tavanomaisten setti lisukkeiden riisin ja miso keiton. Sitten kello alkoikin olla riittävästi joten poimin reppuni lokerosta ja otin seraavan Hikari Shinkansen junan kohti Nagoyaa ystävieni luokse.

Tavalliseen tapaan iltaohjelmana oli loytää ensin illallista ja sitten sopiva baari. Baarit kun ovat varsin tuttuja ennestään niin ruokapaikan etsintä oli hiukan enemmän arvontaa mutta teimme pienen etsinnän löytäen pihvipaikan joka näytti ulkoa päin aavistuksen kalliilta mutta ei sitä kuitenkaan ollut. Liha oli oikein hyvää ja varsin kohtullisen hintaista. Paikan wc:ssä oli mielenkiintoisen erilainen sisustus. Nimittäin seinään oli betonista valettu valikoima takapuolia, kuka sitten lieneekään mallina toiminut. Lähellä sitten olikin sopivasti vakiopaikkamme one coin bar jossa pari juomaa maistui illallisen päälle.

Lauantaina käväisimme myöhäisen liikkeelle lähdön jälkeen lounaalla syömässä sushia. Laatu oli taas oikein hyvä joten saa nähdä koska uskallan taas kokeilla paikallista sushiravintolaa kotikulmillani joka ei ole huono mutta mahdollisesti ei aivan yllä kotimaansa tasolle. Lounaan jälkeen kävelimme Tsurumai puistoon kelin ollessa suorastaan loistavan aurinkoinen ja lämpöä parisenkymmentä plus astetta. Kirsikkapuut tosiaan olivatkin aloittaneet kukkimisen ja ihmisiä eväineen ja juomineen piknikillä oli hyvin paljon puiden alla joten meininki oli jonkin verran suomalaisen vapun kaltainen. Tapasimme illemmalla erään paikallisen Japanilaisen ystävämme puistossa ja maisteltuamme ensin sakea hänen kotikylästään sekä suomalaista olutta jonka hän oli matkaltaan kyseiseen maahan tuonut, jatkoimme sitten etsimään illallista. Käytössämme ollut paikallistuntemus ei ehkä aivan vetänyt vertoja älypuhelimille etsiessämme lähintä yakiniku ravintolaa. Paikka kuitenkin löytyi melko helposti ja alkuillasta vapaa pöytä löytyi helposti. Aloitimme syystä tai toisesta ehdottomasti kalleimmalla setillä lihasiivuja joka maksoi 3000 jeniä suunnilleen viidestä suupalasta joten kilohintaa oli runsaasti mutta kylläpä vain oli hyvääkin. Jatkoimme noin kuusi kertaa halvemmilla lihapaloilla eivätkä nekään huonoja olleet varsinaisesti. Tasoero oli kylläkin maistettavissa. Yksi paikan tarjoilijoista lyöttäytyi seuraamme olutta juomaan omalla kustannuksellaan joten tarjosimme kyllä syötävääkin sitten tyypin ollessa mukava. Ei tainnut olla turhan kiireistä koska työaikana ehti heittää hetkeksi hiukan vapaalle. Illan jatkona ohjelmassa oli hiukan karaoken laulantaa ja siihen soveltuvista paikoistahan ei varsinaisesti ole pula mutta tyypillinen tapa on vuokrata huone porukalla kun me taas etsimme ikään kuin tavallista baaria jossa on karaokelaitteet. One Coin barin manageri oli meille luvannut edellisenä iltana moisen paikan opastaa joten käväisimme one coinissa drinkillä ensin ja sitten paikan manageri lähtikin meitä henkilökohtaisesti opastamaan parin korttelin päähän. Ulkopuolelta katsoen paikka oli tyypillinen pieni baari yhdessä kerroksessa jonka nimestä ei voinut oikein mitään päätellä saati sen hintatasosta. Kyseessä tosiaan olikin melko pieni baari jossa karaokelaitteet kuitenkin löytyivät. Seurueemme sitten lauleskelikin toista tuntia eikä lysti maksanut kuin 1000 jeniä laulusta per nuppi ja 500 yen per juoma joten aivan sopivasti hinnoiteltua.

Sunnuntaina säätila oli varsin harmaa ja sateinen mutta liikahdimme residenssistä vilkaisemaan Nagoyan satamaa. Metro vei perille ja sateenvarjo oli tarpeen aina ulkoilmassa liikkuessa. Näkyvyydessä merelle ei myöskään ollut kehumista. Laiturissa sentään oli yksi museoalus, etelämantereen tutkimiseen käytetty alus josta tyydyin nappaamaan kuvan ulkopuolelta. Alkoi olla lounasaika joten otimme metron kaupungin keskustaan ja sieltä löytyi nopeasti paikka joka tarjosi lajitelman lihanpaloja riisin kera. Jonkin ajan keskustan kaupoissa pyörimisen jälkeen oli sopiva aika parille juomalle ja Hub brittipubiketjun happy hour tarjouksia on vaikea tuossa tilanteessa vaikea päihittää. Illan tullen kävimme vielä izakayassa illallisella ja paikka oli yksi tutuksi tulleista 280 jenin ketjuista, eli kaikki ruoka-annokset ja juomat maksavat kukin saman 280 jeniä. Ruoka ei ehkä ole korkeinta mahdollista laatua mutta ei toisaalta huonoakaan joten hinta-laatu suhde on mainio.

Otin illalla junan Kiotoon jossa minulla oli varattuna vielä yksi hotelliyö. Nyt kunnollisella kartalla varustautuneena löysin paikan helposti ja nyt kyseessä oli aivan tavallinen kapselihotelli jossa ei mahtuisi tosiaankaan seisomaan suorassa kapselin sisällä. Kirjauduin sisään ja kengät laitettiin aulassa lokeroon. Matkatavaroille oli isompia lokeroita tarjolla mutta en pienehkön reppuni kanssa sellaista tarvinnut. Kirjautumisen jälkeen päädyin aivan hotellini vieressä olevaan Darts baariin joka ansiokkaasti mainosti ulkopuolella ettei cover chargea ole. Nyt löytyi uteliaampi baarimikko joka uskalsi yrittää hiukan englanninkin puhumista ja juttelimme niitä näitä formuloista, saunasta ja joulupukista. Parin oluen jälkeen oli aika käydä nukkumaan ja kapseliin mahtui ihan mukavasti ja korkeus riitti istuma-asentoon aivan hyvin. Varusteisiin kuului integroitu herätysvalo jossa illalla asetettiin heräämisaika ja kun ohjelman käynnisti, valot himmenivät vähitellen ja nukahdinkin luultavasti ennen kuin oli täysin pimeää.

Aamulla pakkasin kamppeeni ja mietin vielä mikä olisi sopiva kohde Kiotossa muutaman tunnin kierrokselle. Aloitin Maruyama puistosta jossa kirsikkapuut jo melko hyvin kukkivatkin. Ilma olikin varsin lämmin ja aurinkoinen juuri tuolloin. Puistokävelyn jälkeen otin bussin Kioton asemalle ja saman tien Shinkansen junan kohti pohjoista ja tällä kertaa paikkavarauksella koska Tokion jälkeen Hayabusa Shinkansen junassa ei ole yhtään unreserved vaunua vaan kaikki istumapaikat vaativat varauksen. Seuraava kohteeni oli Sendai jossa olin kerran aikaisemminkin pysähtynyt mutta silloin en löytänyt vapaata hotellia jäädäkseni yhtään pitemmäksi aikaa. Nyt olin varannut hotellin ajoissa pariksi yöksi ja perillä poimin jälleen kartan infosta ja hotellini löytyi helposti melko lyhyen matkan päästä. Tein illalla hiukan kävelyä illallispaikkaa etsien ja lopulta päädyin sushi ravintolaan jossa yllätyksekseni osasin aivan hyvin käyttää japaninkielistä tilausautomaattia joka pyöri istumapaikan kohdalle pultatussa ipad tabletissa. Sain tilattua kaiken haluamani sekä jopa hahmotin laskun tilauspainikkeenkin kanji merkeistä joten ulkona syöminen maassa alkoi olla ainakin joiltain osin melko hyvin hallussa joskin kaukana täydellisestä osaamisesta.

Aamulla nukuin hiukan pitempään mutta liikkeelle lähdin reilusti ennen puolta päivää ja söin aamiaista kahvilassa. Sitten otin paikallisjunan pienen matkan päähän yhdelle kolmesta kuuluisasta maisemapaikasta Japanissa eli kyseessä oli Matsushima bay. Paikka veti puoleensa muitakin turisteja koska juna oli melko täysi. Ranta oli melko lähellä asemaa ja onneksi kelikin oli lähes aurinkoinen joskaan näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Maisema oli silti erittäin hieno ja rannan edustalla oli pari kävelysiltaa hyvin lähellä oleviin saariin. Ensimmäinen oli hyvin pieni saari ja silta vain muutaman metrin pituinen mutta hiukan kauempana silta oli lähemmäs sataa metriä ja tähän olikin 200 jenin tulli. Saari oli myös hiukan suurempi ja kävelin sen ympäri maisemia välillä ihaillen saaden jonkin aikaa kulumaan oikein mukavasti. Kävelin sitten takaisin asemalle vilkaisten matkalla kallion kyljessä olevia syvennyksiä joissa ilmeisesti oli hautoja.

Takaisin Sendain asemalla etsin ensin myöhäistä lounasta löytäen jonkin kana-riisi annoksen ja ruokailtuani menin läheiseen AER rakennukseen ja otin hissin ylös 29. kerrokseen josta avautui näköaloja kaupunkiin. Ei mikään aivan pieni kylä tämäkään. Shinkansen junarata näkyi hyvin kulkiessaan tolppien nokassa kaartaen kaukaisuuteen. Katselmuksen jälkeen kävelin hiukan kaupungilla ja päätin vielä katsastaa toisenkin korkean rakennuksen nimeltään SS30 ja kävelin sen luo. Otin taas hissin ylös ja näköalaa oli tuoltakin mutta ei aivan yhtä hyvää kuin AER rakennuksesta. Illallista soin taasen Izakayassa ja nukkumaan pääsin sopivan ajoissa.

Keskiviikkona oli vuorossa kaupungin vaihto Tokioon joten aamulla kahvila-aamiaisen jälkeen varasin paikkalipun seuraavaan junaan. Odotusaika oli parikymmentä minuuttia joten ei mahdoton koska minulla ei mikään kiirekään ollut. Juna oli tällä kertaa Komachi joka on liitetty yhteen Hayabusa junan kanssa ja Sendain pohjoispuolella nämä jatkavat ja saapuvat eri suunnista Komachin jatkaessa länsirannikolle. Perillä Tokiossa vaihdoin tuttuun tapaan Yamanote linjalle ja ajelin Shinjukuun josta olin varannut hotellin. Nyt hotellini sijainti oli parempi kuin viimeksi samassa kaupunginosassa ja löysinkin sen helposti. Kyseessä oli suuri ketju Toyoko Inn ja huoneen taso oli tutusti juuri sopivan hyvä. Iltapäivällä kaupunkiin saapui pari muuta turistia Suomesta joten menin heitä tapaamaan hotellilleen ja siitä lähdimmekin tutustumaan ympäristöön hiukan. Pubissa oli sopivasti happy hour aika joten pari juomaakin oli paikallaan. Tuon jälkeen kävelimme katsellen sopivaa illallispaikkaa ja lopulta kohdalle osui sopiva Izakaya. Pääsin sitten hiukan ohjeistamaan turisteja miten moisessa ravintolassa kuuluu toimia. Illallisen jälkeen maistui vielä pari juomaa jonka jälkeen olikin sopiva aika mennä nukkumaan.

Torstai oli aurinkoinen päivä ja aloitimme lounasaikaan etsien sopivan ruokapaikan. Erään tavaratalon ravintolakerroksesta löytyi sopiva kahvila ja lounassetti koostui hyvinkin yleiseen tapaan lihanpaloista (kanaa ja porsasta), kastikkeesta, riisistä ja miso keitosta ja maistui oikein hyvin ollen oikein kohtuuhintainen (alle 10 eur).
Etsimme sitten sopivaa puistoa jossa nähdä hiukan kirsikankukkia mutta Shinjuku Gyoen puistoon oli melkoinen ryysis puhumattakaan laukkutarkastuksista portilla joten eväsjuomamme eivät olisi päässeet sisään. Moinen oli todella poikkeuksellinen tilanne Japanissa, suorastaan ennenkuulumatonta. Otimme sitten junan parin pysäkin päähän Yoyogi puiston luo ja siellä olikin reilusti tilaa. Tuo puisto tosin on suurimmaksi osaksi tiheää vihreää metsää mutta yhdestä kulmasta löytyi muutama kirsikkapuukin ja pari lampea joissa karpit ja kilpikonnat uiskentelivat. Iltapäivän chillailimme puistossa ja illaksi olikin aivan muuta ohjelmaa. Nyt minulla oli liput Robot Kabaree näytökseen ja nyt tiesin rakennuksen sijainnin tarkemmin toisin kuin viimeksi kun en löytänyt koko paikkaa.

Illan tullen kävimme ensin jonottamassa lippuja jotka olin etukäteen varannut, ja ensin vaikutti siltä ettei jono liiku mihinkään mutta alkoi lopulta liikkua. Yllätyksekseni olin varannut liput joihin kuului ruoka-annos. Sisäänkäynti itse näytösrakennukseen oli toiselta puolen katua kuin lipputoimisto ja vielä sivukadulla. Valitettavasti nyt ei ollut aikaa tutustua yläkerran ravintolaan. Heti näytössaliin vievä portaikko oli hyvin hienosti sisustettu värikkäine kuvineen ja perillä salissa kouraan lykättiin laatikko joka oli lippuun kuuluva ateria. Katsomo oli kahden puolen näyttämökäytävää olevat kolme riviä molemmin puolin ja istahdimme paikoillemme ylimmälle kolmosriville. Eväsboksi sisälsi sushia ja maistui erittäin hyvin ainakin minulle. Show koostui monenlaisista tanssinumeroista joissa esiintyi enimmäkseen ihmisiä robotin puvussa mutta oli joukossa muutama oikeastikin koneellinen robo. Oikein hieno visuaalinen show ja musiikkikin oli aivan tarpeeksi kovaäänistä. Viihdyttävän esityksen jälkeen kävelimme etsimään Vagabond nimistä jazz kapakkaa joka löytyikin helposti koska olin sen etukäteen scoutannut. Painelimme perillä paikan yläkertaan ja baaritiskiltä löytyikin tilaa juuri kolmelle. Live Jazzia esitti piano-saksofoni kokoonpano ja kuunnellessa oli oikein mukava siemailla pari juomaa. Paikka oli sisustukseltaan suhteellisen vanha joka onkin minun näkökulmastani juuri se oikea tyyli kapakalle.

Perjantaina tuli aika vaihtaa maisemaa mutta kävimme ensin lounaalla ensimmäisenä kohdalle osuneessa cafe-bar paikassa ja listalla oli vain pastaruokia mutta ei se mitään joten sai kelvata. Yritimme lounaan jälkeen käväistä Tokyo Metropolitan buildingissä mutta aseman toiselle puolen pääsy meni taas kerran niin hankalaksi että tuli aika noutaa turistien valtavat matkalaukut hotellilta ja ottaa ensin Yamanote juna Tokyon asemalle ja siellä vaihdoimme Hikari Shinkansen junaan kohti Nagoyaa. Matka ei vienyt kuin tunnin ja noin 40 minuuttia ja nyt en vaipunut uneen koska minulla oli seuraa kuuntelemassa höpötystäni. Perillä Nagoyassa opastin turistit hotellilleen ja otin sitten metron ystävieni luo. Meillä oli illaksi pöytävaraus ravintolaan ja tapasimme koko porukalla ravintolaan mennessä. Paikka oli shabu-shabu ravintola eli pöydässä on tulisija jonka päällä on pata porisemassa vettä ja tässä tapauksessa myös miso kastiketta. Itse ruoka on ohuen ohuita lihasiivuja niin pihviä kuin porsastakin ja siivut kypsennetään liemessä ja se käy nopeasti materiaalin ohuudesta johtuen. Naudan ja poraan siivut maistuivat mainioilta ja kuuluipa pakettiin myös kouru jossa oli kanan lihasta tehtyä massaa josta muotoutui lihapullia. Meillä oli kiinteähintainen paketti jossa kahden tunnin aikana saimme niin paljon ruokaa ja juomia kun vain halusimme noin 30 eur hintaan per henkilö. Erittäin maistuvan päivällisen jälkeen käväisimme parilla juomalla missäpä muuallakaan kuin one coin baarissa. Ilta jatkui vielä pienemmällä porukalla läheisessä karaokebaarissa, nyt kun paikan sijainti oli neuvojen ansiosta tiedossa.

Lauantaina säätila alkoi melko aurinkoisesti ja lounastimme parhaassa ystäväni tuntemassa ramen noodeli paikassa. Tilaussysteemissä ystäväni paikallisesta kielitaidosta oli huomattava apu jotta saimme annokset oikeilla spekseillä (mahdollisimman monta grillattua siivua porsaanlihaa ja reilusti valkosipulia). Loistavan lounaan jälkeen kävelimme Tsurumai puistoon ja harmi kyllä aurinko alkoi nyt mennä pilveen. Kirsikankukat näyttivät silti oikein hyvältä ja paikalla oli jälleen paljon ihmisiä juhlatuulella. Turistit olivat olleet omilla teillään katsomassa Nagoyan linnaa ja saapuivat ennen pitkää paikalle metrolla. Loput iltapäivästä menikin sitten puistoa kierrellen ja kuvia räpsien.

Illallispaikaksi valikoimme toisenlaisen lihaa tarjoavan ravintolan eli nyt oli vuorossa jälleen Yakiniku. Kyseiseen paikkaan ei voinut tehdä pöytävarausta joten menimme paikalle jonottamaan joka ei kestänyt mahdottoman kauaa ennen kuin saimme pöydän. Pöytään tilasimme erilaisia lihanpalasia jotka tässä tyylissä ovat hiukan paksumpia kuin shabu-shabussa ja grillataan pöydässä olevassa grillissä. Leikkeet olivat osaltaan hiukan vähemmän tavallisia sisältäen muiden muassa naudan kieltä. Kieli oli erityisen herkullista grillattuna. Aterian jälkeen lähdimme koko porukalla hyväksi havaittuun karaokebaariin ja taksi vei paikalle kätevästi kun näytimme paikan käyntikorttia. Laulu kulki jälleen oikein hyvin ja heitettiinpä minulle haastekin Amorphiksen Black Winter Day kappaleesta joka onnistui myös kohtalaisesti ja ainahan voi harjoitella lisää.

Sunnuntaina tapasimme turistit Nagoyan tv-tornin luona ja lähdimme porukalla lounaalle samaiseen hyvään ramen paikkaan. Lounas oli taas kerran oikein hyvä ja sen jälkeen turisteille tulikin aika jatkaa matkaa junalla Takamatsuun joten he ottivat laukkujen hotellilta noudon jälkeen taksin juna-asemalle. Kiertelimme tuon jälkeen ystäväni kanssa hetken Osun ostoskatujen alueella ja mietin olisinko halunnut ostaa mitään mutta keksinyt yhtään mitään mitä olisin halunnut tai tarvinnut vaikka matkatavaroissani olisi ollut tilaa vaikka miten. Pysähdyimme siis mukillisille olutta joka toimi paljon paremmin. Jatkoimme sitten matkaa parissa pubissa matkalla pysähtyen ja illan tullen minunkin oli aika ottaa juna Tokioon koska Lufthansa oli jo aikaa sitten muuttanut paluulentoni lähteväksi sieltä. Shinkansen kuljetti minut jälleen ripeästi ja jatkoin matkaa muutaman pysäkinvälin Yamanote linjalla Uenoon hotellilleni. Hotellikin löytyi helposti ja painun suoraan nukkumaan päästyäni huoneeseen.

Aamulla mietin hetken mistä löytäisinkään Keisei rautatieyhtiön aseman mutta sen sisäänkäynti olikin kätevästi toisella puolen katua kuin hotellini ulko-ovi. Otin sieltä Skyliner junan Naritan kentälle ja siellä yritin ensin chekata sisään lennolle automaatilla mutta se kieltäytyi sitä tekemästä ilmaisten että minun mahdollisesti olisi pitänyt olla Nagoyan kentällä vaikka nimenomaan lähtiessänikin minua oli muistutettu että paluulentoni olisi Naritasta. Jonotin sitten tiskille checkaamaan lennolleni ja jono ei onneksi ollut pitkä. Sielläkin virkailijan tietokone näytti että paluuni olisi Nagoyasta ja oli olevinaan suuri ihme miten olin tullut Naritaan. Juna kelpasi vastaukseksi tähän ja selitin että Lufthansa oli muuttanut paluulentoani aikaa sitten jo. Henkilökunta sitten juoksenteli hetken ympäriinsä kun tyynesti odottelin ja sitten sainkin boardin passini kouraan kovien anteeksipyyntöjen kera jotka toki hyväksyin koska pikku juttuhan tämä vain oli. Kone oli tällä kertaa Boeing 747 melko tuoreella sisustuksella joten viihdesysteemin monitori oli melko suuri ja valikoima katselumateriaalia kattava. Ruokatarjoilu voitti Finnairin melko selvästi mutta kuulokkeiden laadussa ja lentoajassa Eurooppaan toki hävisi lennon kestäessä kolmisen tuntia pitempään Frankfurtiin kuin Helsinkiin. Vaihtoaikani oli nyt melko lyhyt ja kun jatkolentoni Dubliniin lähti, kone oli aivan täysi Airbus A321 kun olin odottanut hiukan pienempää mallia mutta pääsiäismaanantai mahdollisesti aiheutti tämän väenpaljouden. Perillä portti oli ehkä mahdollisimman lähellä Terminaali 1:n passintarkastusta joten olin ripeästi ulkona ja matkalla kotiin. Loma oli alun takkuiluista huolimatta oikein hauska taas ja kesän mittaan näyttää siltä että teen vain viikonloppumatkoja Euroopassa ja säästelen seuraavan pitemmän matkan vuoden loppupuoliskolle.

---