Advertisement
Published: September 27th 2011
Edit Blog Post
Singaporen jälkeen vuorossa oli siirtyminen idemmäksi, edelleen Aasiassa mutta merkittävämpi maiseman vaihto joka tapauksessa eli Japaniin. Ensin halpislento Tiger Airwaysilla Bangkokin kentälle ja siellä vain kävin checkaamassa matkatavarani Osakan lennolle ja siirryin Japan Airlinesin loungeen odottelemaan pariksi tunniksi. Lähtöportilla vanha Japanilainen ukko jutteli että näytän olevan ainoa ei-Japanilainen naama siinä, ja tosiaan ei ainakaan muita länsimaalaisia näkynyt.
Yölento ja aikaisin aamulla laskeutuminen Kansai International Airportille. Flunssaalkoi helpottaa eikä onneksi ollut kuumetta koska saapuessa sitä mittailivat inrapunalla ohi kulkiessa. Passintarkastaja ei mitään kysellyt, mutta katseli hyvin tarkkaan passini ja maahantulokortin, sekä lentolippuni pois maasta. Landing permit lätkäistiin passiin ja sitten kentän tuloaulassa informaatiotiskin vierestä katselin ensin mukaani mainoslappusia edullisista hotelleista ja sitten otin junan kohti kaupunkia. Lipputiskillä osattiin pari sanaa englantia, eli sain ostuettua lipun sinne minne pitikin. Majoitusta lähdin metsästämään Osakan eteläisestä keskustasta Nambasta. Lentokentällä vielä oli suunnilleen kaikki opastus englanniksi mutta sieltä postumisen jälkeen se ei enää mitenkään itsestäänselvää ollut. Löysin Nambasta kulmat jossa hotelleja löytyi ja ensimmäisessä josta kävin huonetta kysymässä näytettiin lappua jossa englanniksi kerrottiin japanin kielen tadon olevan edellytys siellä yöpymiselle. Etsintä siis sai jatkua ja lähistöltä löytyikin hotelli jossa osattiin tarpeeksi englantia jottai sain huoneeseen kirjauduttua. Länsimaistyyppinen business-hotelli joten ei kulttuurishokkeja tarjolla sillä kertaa.
Sitten lähdin ihmettelemään uutta ympäristöä. Paljon valomainoksia ja ihmisiä. Maan alta löytyi lisää ostoskatua ja vielä enemmän ihmisiä liikkeellä. Väenpaljoudesta huolimatta ei mitään tungosta kuitenkaan, kohteliasta porukkaa, sateenvarjotkin läpinäkyviä jotta käyttäjä näkisi mihin kävelee. Palvelu vaikutti hyvin tehokkaalta, joissakin ravintoloissa oli pöydissä tarjoilijan kutsumiseksi nappi jota painamalla paikalle tultiinkin sitten juoksujalkaa. Illemmalla löytyi baarejakin ja sikäläisessä tavassa ne järjestää näkyy hyvin tiheä kaupunkirakenne eli tilankäytön tehokkuus. Useimmat olivat kapeiden toimistotalojen eri kerroksissa, siten että alhalla kadulla kyltti jossa kerrotaan missä kerroksessa mikäkin kuppila on ja sitten kun kerroksiin menee hissillä niin hissin ovi monessa tapauksessa avautuu suoraan baariin. Kun istuu baaritiskille niin ensiksi ojennetaan kuuma pyyhe, kesällä ilmeisesti tarjoiltu pyyhe olisi kylmä. Valikoin pubeja joilla on englanninkielinen nimi ihan siitä itsekkäästä syystä että tarvittaessa löytäisin saman paikan uudelleenkin valokuvattuja kirjoitusmerkkejä vertailematta. Paikalliset monesti varovasti kyselivät mistä mahdan olla, otaksuen ilmeisesti mahdollisesti amerikkalaiseksi, mutta kun kerroin olevani Suomesta niin innostusta alkoi löytyä ja kysymyksiä niin paljon kuin vain yhteistä kieltä löytyi. Mika Häkkinen ainakin oli hyvin tunnettu nimi vielä vuonna 2008, ja kyllä joku kuuluisan mäkihyppääjä Nykäsenkin mainitsi.
Kovin pitkää pysähdystä en ollut tekemässä johtuen länsimaisesta hintatasosta ja matkabudjettini rajoitteista, joten muutaman seuraavan päivän kiertelin ympäri kaupunkia eri paikkoja katselemassa.
Osakan linna oli varsin komea ja sää aurinkoinen. Kirsikkapuut melkein kukkivat mutta ei aivan vielä, siihen nähden olin paikalla paria viikkoa turhan aikaisin. Temppeleitä, korkeita toimistotaloja, paljon paljon ihmisiä, kirjoitusta ja kieltä josta en juuri mitään ymmärtänyt mutta kaikin puolin todella miellyttävää, upea paikka olla eksyksissä. Kauemminkin olisin voinut viihtyä mutta matkan oli jatkuttava, ja onneksi reissaus edelleen maistui hyvin koska edessä oli seuraavaksi varsin intensiivistä lentomailien keräystä.
Advertisement
Tot: 0.264s; Tpl: 0.014s; cc: 9; qc: 46; dbt: 0.0396s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb