Advertisement
Published: April 4th 2008
Edit Blog Post
Jaahas. Niin sita ollaan muutamien mutkien kautta saavuttu, ah niin hienolle, Lake Toballe.
Keskiviikkona lahdettiin Penangin saarelta veneella kohti Medania. Viiden tunnin laivamatka meni leppoisasti, silla laiva oli aika tyhja joten neljan penkin riville pystyi menemaan hyvalla omatunnolla pitkakseen ja ottaa unet. Uni maittoikin mainiosti aina siihen asti kun laivan telkkareista alkoi pauhaa Hulk, jonka aanitehosteet olivat suhteellisen helvetin kovalla. Joka tapauksessa paastiin perille parinkymmenen kilometrin paahan Medanista. Rannassa alkoi taas epailykset nousta kun emme saaneet ottaa rinkkoja heti mukaan vaan ensin piti menna ottamaan leimat passiin ja hoitaa viisumit kuntoon. Rajalla yllatyimme kun viisumit maksoivat 25$/jatka. Eihan meilla dollareita oltu, mutta saatiin kerattya juuri ja juuri rahat kokoon Malesian ringiteista ja Indonesian rupioista. Rajaselvittelyt meni muuten ihan sujuvasti ja paastiin hakemaan rinkatkin laiturilta puolen tunnin paasta. Vahan kuumotti kieltamatta kun oli kuullut mita on aikaisemmin Indonesian rajalla tapahtunut.
(Lansimaalaisten matkaajien reppuihin on tungettu huumeita ja otettu kiinni Indonesian rajalla. Indonesian lain mukaan kovien huumeiden salakuljetuksesta saa joko elinkautisen tai kuolemantuomion. Kumpikaan ei meita houkutellut. Tarkoituksena naissa valikohtauksissa on ollut antaa varoittavia esimerkkeja lansimaalaisille ja tehda selvaksi Indonesian kovennettu huumepolitiikka.)
Onneksi meista ei tehty esimerkkeja vaan paastiin turvallisesti rajan yli. Otettiin terminaalin edesta ukottajataksi, koska muita vaihtoehtoja ei nayttanyt olevan.
Laivassa oli ollut ainoastaan yksi lansimaalainen meidan lisaksi, ja han tuli samalla minivanilla kuin me, mutta maksoi tuplahinnan kun ei alynnyt tinkia.(tai ei jaksanut...)
Hyvin epailyttavan taksimatkan jalkeen saavuttiin Medaniin ja oltiin kumpikin niin vasyneita, etta mentiin ensimmaiseen hotelliin, joka nahtiin. Suihkun ja levon jalkeen kaytiin syomassa (josta ohessa kuva) ja lahdettiin ostamaan bussilippuja Lake Toballe. Otettiin tuktuk, jonka kuskina oli mukavan oloinen Andy, joka veti meille pienimuotoisen turistikierroksen Medanin keskustassa. Kierroksesta saatiin aika hyva kokonaiskuva Medanista. Helvetisti roskaa, kymmenvuotiaita lapsia kaivamassa roskiksia ruokaa etsien, ukottajia ja kusettajia. Ihmiset huutelivat jokaisesta kojusta: "Hey sir, Hey sir" ja kun ei vastattu he alkoivat huutelemaan: "Fuck you sir, fuck you sir". Kun tuktuk pysahtyi liikennevaloihin tuli lapset kerjaamaan rahaa, ja kun ei annettu ne alkoivat nostella mopoa kaataaksen sen. Ei siis ihan paikka meikalaisen makuun. Ostettiin liput ja painuttiin vahin aanin hotelliin.
Torstaiaamuna Andy tuli hakemaan meidat klo8 ja vei bussiasemalle. Iso julkinen bussi luvattiin, mutta taas loydettiin itsemme istumasta minivanista. Tosin talla kertaa se oli mukava tapa matkustaa silla 12 hengen vanissa oli 7 matkustajaa. Ainoa haitta puoli oli se, etta auto meni joka kylan kohdalla pyorimaan ympyraa yrittaen kerata bussin tayteen. Parin tunnin matkan teon jalkeen bussissa istuikin 14
ihmista. 150 kilometrin matkaan saatiin tuhlattua 5 tuntia, ennen kuin paastiin Parapatiin, josta lahti laiva saareen, jossa ollaan talla hetkella. Laivassa tuli juttusille perinteinen tourist hunter, joka alkoi kauppaamaan guest houseaan. Bardi (tai jotain sinne pain) osottautui oikein mukavaksi kaveriksi, joten paatimme lahtea hanen matkaan. Buddy (niin kuin me hanta kutsumme) vei meidat guest houselleen, mutta 10 minuutin pyorimisen jalkeen osottautui, etta paikan pomo oli lahtenyt haihin ja ravintolan (jossa oli mokkien avaimet) ovi oli lukossa. Buddy tiesi etta vara-avain olisi jossain pihalla piilotettuna, joten etsimme sita kolmistaa parikymmenta minuuttia ennen kuin luovutettiin. Kun avainta ei loytynyt ja pomo ei vastannut, Buddy ohjasi meidat viereiseen guest houseen, jossa asustellaan edelleen. Illalla kaytiin syomassa ja mentiin nukkumaan.
Tanaan kaytiin uimassa ja pyorittiin ympyraa, mutta se siita.
Lake Toba... Siina sita onkin. Toba jarvi on siis maailman suurin kraaterijarvi, joka on syntynyt kauan kauan sitten kun tulivuori on poksahtanut. Lake Toba on paikottain jopa 450m syva ja sen rannoilla asuu tiettavasi maailman ystavallisin kansa Batak-heimo. Lake Toba sijaitsee Sumatran saarella ja jarven keskelle on saari, jossa nyt siis asustelemme. Saapuessamme saarelle kaikki toivotti meidat lampimasti tervetulleeksi. Ihmiset on kaikki taalla aidosti ystavallisia, eika kukaan yrita tyrkyttaa mitaan. Kaikki ihmiset harrastavat
jollain tavalla musiikkia, laulavat ja tanssivat. Tanaan istuskelin guest housemme sohvalla, kun paikan omistaja Rio istui poytaan kitaransa kanssa. Siita on nyt kolmisen tuntia ja asken poistuin vasta poydasta. Aika meni rattoisasta soitellessa ja laulellessa. Asken poytaan tuotiin palmuviini, joka valutetaan palmusta ja on noin 10prosenttista. Kuuleman mukaan kestaa noin 2-3tuntia kun valuttaa lasillisen palmuviinia. Meille sita iskettiin 1,5litraa poytaan ja homma kustansi vajaan euron. Palmuviinia eli jungle juicea saa vain kello viiden ja seitseman valilla illalla, silla sita valutellaan koko yo ja aamu ja seitsemalta kaikki on myyty.
Lake Toban ymparisto on todella kaunista (josta saa edes vahan osviittaa kuvista) ja se on taynna Batak-heimon asumuksia Batak-taloja. Batak-talo on harjakattoinen mokki, jossa on pieni ullakko ylhaalla. Talon ovi on niin matala, etta vierailija joutuu vakisin kumartamaan isannalle astuessaan sisaan. Meidan guest housessa kaikki kaksi Batak-taloa oli taynna joten tyydyimme modernimpaan ratkasuun, josta maksamme vajaat nelja euroa yolta eli 45000 rupiaa.
Lake Toballa vallitsee talla hetkella todellinen low season ja kadut ovat tyhjillaan turisteista. Hinnat ovat todella edulliset, ja 10 eurolla paivassa parjaa hienosti.
Sanat, kuvat eika aika riita kuvailemaan kuinka hieno paikka Lake Toba on, mutta me ajattelimme viettaa taalla nyt ainakin pari kolme viikkoa. Nyt ei
ole aikaa kirjoitella silla taytynee liittya mukaan palmuviinikarkeloihin ja ottaa bongorumpu kateen. Palailkaamme asiaan myohemmalla. Myos kuvia tulee lisaa myohemmin. Heihei..
Advertisement
Tot: 0.102s; Tpl: 0.013s; cc: 7; qc: 51; dbt: 0.0769s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Kimmo
non-member comment
onsemukavaa!
..kiitos muutaman päivän takaisesta biisi omistuksesta ja oli siinä videossa vähän "vinoilun" makua.. nyt tuli asiaa ja paljon tekstiä lyhyessä ajassa, mahtavaa! ihan kivan näkösiä paikkoja.. ..ja ja..EI.. sulla on vieläkin leuassa jokunen karva...... AI MITÄ, MITEN NIIN TUUTTE VASTA 1.6.? meillä ei JONNE riitä päälliköt niittarissa.. prkle! ..ei sentään.. lomailkaa vaa, vielä kun pystyy... niin joo BLUES voitti jokerit seittemännessä ja viimesessä, ratkaisevassa semifinaalissa ja meni FINAALIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! BLUESIN historian eka mitalli varmistu! ESPOON BLUES! ESPOON BLUES! ESPOON BLUES! ESPOON BLUES! Huomenna lauantaina alkaa finaali sarja ja eka peli pelataan oulussa kärppä hallissa... nyt pitää hoitaa homma kotiin!!!!! noni uuni piippas eli nyt ruoka on valmis eli pitää mennä... mo