Synttarikokkailua

---

Kaytan nyt hyvaksi taman tilaisuuden paasta nettiin, vaikkei mitaan ihmeempia olekaan tapahtunut, kun huomisen jalkeen olemme pitkaan pikku kylilla ja siella ei valttamatta ole koneita. Saattaa olla, etta jo huomenna illalla olemme Nepalin puolella. Mikaan ei ole kuitenkaan niin epavarmaa kuin matkanetenemisvauhti nailla teilla. Oikeastaan hitaus ei johdu niinkaan teista kuin jatkuvista pysahdyksista. Joka tapauksessa tietkin ovat tietenkin mutkaisia ja nyt ne nayttavat kartalla erityisen kiemuraisilta.

Eilen oli Kallen synttarit. Annoin hanelle aamulla pienen paketin, joka sisalsi sikhirannerenkaan ja suklaata. Suklaa tuntuu taalla viela ylellisemmalta herkulta kuin Suomessa, silla se on muuhun hintatasoon nahden hyvin kallista, ja siksi se sopi hyvin synttariherkuksi. Siina on silloin jotain erityisyyden tuntua. Illalla paatimme viela kokkailla Kallen synttareiden kunniaksi, kun guesthouse isantamme oli tata mahdolisuutta mainostanut. Emme ensin meinanneet osata paattaa mita laittaisimme, mutta paadyimme yksinkertaiseen pannuruokaan, johon tulisi pastaa ja vihanneksia. Ostimme pastalta nayttavia tahden muotoisia aineksia ja monenlaisia vihanneksia. Vhannesmyyja oli erittain ystavallinen, silla han ei yrittanytkaan huijata. No, taalla pikku kylilla huijataan harvemmin. Vihannesten hinta suhteessa hedelmiin on aina muutenkin myonteinen yllatys. Ostimme monia tomaatteja, kurkun,paprikan ja sipulin, ja evaat maksoivat 12 rubiaa. Pitaisi varmaan siirtya hedelmista vihannesten jyrsimiseen. Viimeksi bussissa soinkin kurkun vain kuorimalla sen ja sitten popsimalla. Siihen olisi varmaan kuulunut jokin tulinen kastike, silla intialaiset katsoivat kummissaan.

Nuori jenkkipoika tuli vastaan, kun kavelimme tiella vihannespusseinemme. Han kommentoi pasta-aineksiamme: nuo ovat tosi hyvia jos ne paistaa, mutta keittamatta ne menevat mossoksi. Olimme siis ostaneet jotain aivan muuta kuin peruspastaa! Kiipesimme sitten majapaikkaamme Kailas hotelliin ja kyaselimme aijalta, missa keittio sijaitsee. Han vei meidat ylos ja osoitteli likaisessa nurkkauksessa olevaa ruostunutta harvelia. Seuraavaksi han johdatti meidat taas alas ja eraan oven taakse. Mieleeni tuli, etta jospa keittio oliskin siella. Oven takana oli kuitenkin vain muutamia keittovalineita. Valitsimme sielta likaisen pannun ja eraan emaliastian. Palasimme sitten jalleen valikatolle, jossa aijalla oli nurkkauksessa, jossa oli hyvin paljon roskaa, kaiken moskan keskella jonkinlainen keittovaline. He yrittivat Kallen kanssa ensin pitkaan saada tata petroolikayttoista harvelia toimimaan, mutta sytytysnarut olivat lahteneet pois paikoiltaa. Sila aikaa mina kuorin ja pilkoin vihanneksia. Olin vahan huuhdellut emaliastiaa, minka paalla pilkoin, mutta en ollut jaksanut nahda suurta vaivaa, kun ajattelin kuumennuksen tappavan bakteerit. Kuinka ollakkaan petrooliharveli ei lahtenyt toimimaan. Se ei ollut mikaan yllatys Intian "toimivuus standardeilla". Kaikki muutenkin tuossa hotellissa olivat enemman tai vahemman rempallaan. Kun pesimme pyykkia, saimme jatkuvasti pienia sahkoiskuja vedenkuumennuslaitteesta. Sahkoinenkentta muodostui jopa itse vesiraanan ymparille, joka oli varsinaisesta laitteesta puolen metrin paassa. Kaytimme lopulta kaikenlaisia apuvalineita, kuten hammastahnaputkiloa nappejen paineluun ja olimme huolellisia, etta nykasimme topselit irti kayton jalkeen. Itse asiassa toinen vedenkuumennin ei edes lahtenyt toimimaan ja toisessa kuuma vesi lorisi niin hitaasti, etta siina meni ikuisuus ja sitten se loppui melkein heti kesken. No, pyykit saatiin kuitenkin pestya ja ne kuivuivat nopeasti terassimaisen tasanteen kaiteilla.

Kun seta ei saanut petroolikeitinta toimaan, han siistyi puukeittimen pariin. Pian siella leimusivatkin iloiset liekit. Puu on aina kiylla ihanan varma vaihtoehto. "Vanhassa vara parempi", patee usein Intiassa. Mita hienompi taalla jokin varkki on, sita todennakoisemmin se ei toimi. No, tuossa hotellissa mitkaan valineet eivat olleet kylla kovin hienoja, vaan kummatkin keittimetkin umpiruostuneita. Puusysteeni kuitenkin toimi muuten hyvin, mutta silla oli haasteellista saada pannua kovin kuumaksi. Pannumme oli myos niin pieni, etta jouduimme siirtelemaan ruokia valila muualle ja sitten taas pannulle,eli paisteleen osissa. Isantamme neuvoi meita koko ajan vieressa ja kertoili tarinoitaan. Han oli yli 90 vuotias ja todella virkku vaari. Han oli ollut aikanaan pankin johtaja ja 70-luvulla jaadessaan elakkeelle, oli perustanut tuon guesthousen. Han kertoili meille mm. Sri Sajbabasta, joka on tunnettu opettaja ja han sanoi nahneensa paljon erilaisia guruja naiden elaessa.Han kertoi meille pitkan tarinan, miksi Intiassa arvostetaan suuresti lapsia,mutta mina en ymmartanyt siita paljon muuta kuin oman verenperinnon jatkuvuuden tarkeyden. Han kertoi myos britista, joka oli yopynyt siina guesthousessa ja, joka oli halunnut lapsia, mutta ongelma oli ollut vaimon puuttuminen. Jollan tavoin tama Almora ja sen temppelit olivat vaikuttaneet asiaan, etta seuraavan kerran, kun britti oli tullut tanne hanella oli ollut vaimo mukanaan. Lapsia ei kuitenkaan ollut yrityksista huolimatta siunaantunut. He olivat kuulema nukkuneet juuri samassa huoneessa kuin me nyt ja myohemmin guesthouse isantamme oli saanut sahkopostia, etta pariskunnalle oli syntynyt lapsi, joka oli saanut alkunsa taalla.Tanaan, kun lahdimme pois isantamme virnuili hampaattomalla suullaan: tulkaahan sitten takaisin, kun teilla on lapsi.

Ruuastamme tuli aivan syotavaa, vaikkakin se oli vain haalean lamminta. Hieman pelkasimme myrkyttaneemme itsemme, mutta ainakaan tahan asti ei ole tullut oireita. Mahamme ovat tainneet jo tottua aika bakteeririkkaisiin evaisiin. Pastan nakoisista tahdista tuli ihan kuin popkorneja. Ne pullistuivat rapeiksi ja narskuivat kivasti hampaissa.

Tanaan kavimme museossa (ilmainen, mutta muuta yllattavaa paikassa ei ollut.hyvin pieni museo) ja muutimme kotia. Loysimme guesthousin, joka ei ole yhta persoonallinen kuin Kailas, mutta paljon siistimpi. Huoneessa on ihana kaakelilattia! Jostain syysta talla seudulla on kokolattiamatto perinne kunniassa! Kaikissa hotelleissa on mattoja tai kokolattiamatto. Muuta omaleimaista Almorassa: Puurakennukset, joissa puuleikkauskuvioita, leivokset, jotka ovat paalta taynna valkoisia sokerirakeita ja sisalta kinuskimaista mossoa, pikaruokaravintolat (missaan muualla ruoka ei ole tullut nain niopeasti poytaan,varsinkin City heart ravintola on huippu suppeasta listastaan huolimatta)

Almorassa on ollut ihanne ilmasto.Paivalla on ollut noin 25 ja illalla 15-18. Tama olikin pitkaan brittejen suosittu kesakaupunki, jonne vetaydyttiin karkuun liiallista kuumuutta. Nepalin ilmasto onkin sitten aika arvoitus, mutta luulisin, ettei siella alyttoman kuuma viela voi olla.

---