Viimeiset paivat

---

Tarkoitus oli nyt viimeisena paivana tehda viela jotain erikoista, mutta emme silti saaneet muuta aikaiseksi kuin shoppailua Pahar ganjilla. Sattui meille kylla yksi hauska tapaus. Tormasimme eraaseen rumpuja myyvaan poikaan, joka muisti Kallet, koska oli nahnyt taman jo Etela-Intiassa. Han halusi myyda meille rummun, mutta emme olleet kovin innokkaita ostamaan, silla olimme jo aikaisemmin hankkineet tallaisen soittimen ja mina olin hajoittanut sen lahes saman tien. Itse asiassa pari paivaa sitten ostimme pikku rummut ja sitten mina pudotin sen hotellimme kivilattialle, jolloin se lakkasi soimasta. Nyt poika kuitenkin alkoi kysella, etta han voisi myos vaihtaa rummut johonkin, vaikkapa puhelimeen. Kalle kertoi rikki menneesta luuristaan ja valitteli sen jaamista hotellille. Poika oli innokas ottamaan vastaan meidan kummankin sarkyneet puhelimet, silla han sanoi voivansa korjauttaa naytot. Han yritti saada meidat heti lahtemaan hotellillemme hakemaan puhelimia, mutta emme suostuneet, silla sinne olisi hyvin pitka matka ja halusimme viela katsella muutamia vaatteita.Sovimme hanen kanssaan treffit eraan talon eteen ja viela vahan pyorimme kuumilla kaduilla. Alkoi kylla jo hieman kyllastyttaa koko shoppailu, vaikkakin Pahar ganjilla sai katsella enemman rauhassa kuin Palica bazaarissa. Silti kaikki tuotteet olivat niin samanlaisia. Jos joku esim keksii kauppailla hindupatsaita esittavia pelikortteja, kaikilla muillakin on just naita kortteja, ei millaan eri kuvituksilla. Tormasimme noilla kaduilla myos toiseen vanhaan tuttuumme, naiseen joka oli Daramsalassa aina samassa ravintolassa syomassa kuin mekin (jji-cafeessa oli parhaat tiibetilaiset lampimat voileivat. Jatimme sinne ilmoitustaululle kuvan Suomesta, Konneveden maisemakalenterista repaistyn, ja kirjoitimme siihen terveiset.Sen saavat sitten muut suomalaiset sielta pongailla!) Outoa miten naissa reissaajakujilla tormaa aina vanhoihin tuttuihin!

Tarkoitus oli ottaa metro kohti tiibetin aluetta, mutta poika sai meidat ylipuhuttua riksan kannalle. Jostain syysta han ei pitanyt metrosta. Olisi kylla pitanyt kallistua metron kannalle, silla moporiksamme juuttui koko ajan ruuhkiin. Rekat kaahailivat aivan riksamme vieressa ja ilma oli hyvin raskasta hengittaa, kun pysahtyimme liikennevaloihin pitkiksi ajoiksi. Oli riksa kyydissa se hyva puoli, etta se oli kuin kiertoajelu. Naimme viela monenlaista Delhia, vihreine puistoineen tai polyisine hiekkateineen. Sain luoda viimeiset silmaykset myos Delhin yhteen kuuluisimmista nahtavyyksista eli punaiseen linnoitukseen. Hotellimme edessa ojensimme pojalle puhelimemme. Kalle kumartui esittelemaan,kuinka kummankaan naytto ei toimi. Yllattaen Kallen puhelimeen syttyikin valo ja nayttoon tuli tekstit! Se oli alkanut jalleen itsekseen toimimaan! No, emme voineet enaa peruakaan kauppoja. Olimme lahinna huvittuneita! Kallen puhelin oli kuitenkin hyvin vanha nokialainen, han oli sen perinyt siskoltaan, ja hanelle oli jo tiedossa Suomessa uusi hieman parempi kaytetty puhelin. Oikeastaan tuli hyva mieli, kun tietaa miten hyvin poika saa rahaa puhelimistamme jos saa viela minunkin puhelimen toimintaan. Emme itse olisi tehneet rikkinaisilla(varmaan Kallenkin puhelimennaytto olisi pian uudestaan hajonnut) puhelimilla Suomessa mitaan. Siella niita on liian kallista korjauttaa. Jos olisimme kunnon bisneksentekijoita olisimme tietty itsekin voineet korjauttaa ne taalla ja sitten myyda kadulla, jaaden hieman voitolle. Mutta emme ole tarpeeksi kapitalisteja.Nyt saimme hienon ison rummun.Jospa se vain sailyisi kotiin asti ehjana! Kallen pitaa varmaan ripustaa se kaulaansa matkan ajaksi.

Kavimme asken tinkimassa moporiksaa huomiselle, mutta emme viela paasseet sopimukseen. Taksi lentokentalle on vahan liian kallis, mutta toisaalta moporiksalla menee kylla tosi kauan. Mopolla saattaa menna kuulema 1,5 tuntiakin. En kylla ymmarra miksi, silla tietenkin se kulkee hitaammin, mutta yleensa taalla hidasteena on lahinna ruuhkat ja riksa pystyy puikkelehtimaan paremmin. Sikali tama oli huono alue majoittautua, etta taalta on niin pitkasti joka paikkaan, mutta muuten ok. Kerjalaiset ovat tietenkin rasite, silla heita on paljon enemman kuin missaan muulla Delhin alueella olemme nahneet.He myos usein takertuvat sinnikkaasti kiinni tai kulkevat pitkaan perassa. Taalla on kuitenkin mukavasti reissaajapalveluita ja kadut ovat liikenteen puolesta rauhallisia pikkukujia.(ei autoja ja mopojakin vahan) Ilma on huomattavasti helpompaa hengittaa kuin Pahar ganjilla!

Eilisesta paivasta:

Olimme ensin naureskelleet, kun huomasimme eraan metropysakin kohdalla mainostettavan metromuseota. Keta sellainen kiinnostaa? No, sitten kuitenkin eilen itse eksyimme sinne. Emme oikein keksineet muutakaan nantavyytta, jonne olisi helppo kulkeutua tai joka olisi mielenkiintoisempi. Tuolla pysakilla ulkopuolella oli myos Postimerkkimuseo, mutta se kuullosti jos mahdollista viela tylsemmalta. Ennakkoluuloistamme huolimatta, metromuseo osottautui aivan kiintoisaksi ilmaiseksi museoksi. Hyvin siella oli kaytetty mielikuvitusta, mita kaikkea metrosta voi kertoa! Siella oli esimerkiksi laitettu lasipurkkeihin maaperanaytteita, minkalaista maata on eripuolin Delhia, jossa tunnelia kaivetaan. Siella oli myos yksityiskohtainen pienoismalli valtavasta porasta, milla kaivetaan ja eri vaiheista, miten tyo edistyy.Ekologiset arvot olivat kunniassa! Nayttelyssa kerrottiin tarkasti, miten oli istutettu 11 kertaisesti enemman puita, mita oli jouduttu metroa varten kaivamaan ja miten kaikki tyosta syntyvat jatteet lajitellaan ja kierratetaan huolella. Muitakin luontonakokantoja painotettiin! Mielenkiintoisia olivat lahinna eri maiden metroa kuvaavat merkit ja kartat, joissa oli vilkkuvia valoviivoja niiden reittejen kohdalla, jotka jo toimivat, ja pelkkia valojuovia suunniteltujen linjojen kohdilla. Kyllahan siita aika kunnioitettavan kattava jarjestelma tulee, kun se valmistuu! Hidasta se kuitenkin on, kuten taalla kaikki! Tyot oli laitettu aluille jo 1995 ja 2002 oli aukaistu ensimmaiset linjat, koko metro on valmis vasta 2021. Museossa oli paljon kylla myos intialaista huolimattomuutta, vaikkakin periaatteessa se oli monipuolisesti tehty. Eraalla seinalla esimerkiksi oli paljon kuvia tunnetuista politiikoista, jotka poseerasivat Delhin metron sisalla. Kaikissa kuvissa oli kuitenkin aina paljon ihmisia, joten koskaan ei tiennyt kuka on kuka, koska sita ei tasmallisesti sanottu. Kaikki varmaan luulivat Suomen paaministeriksi hyvin harmaan nakoista aijaa, joka poseerasi vakavana kuvan etualalla, silla vasta taaempana naureskeli Matti Vanhanen suu korvissa.

Kavimme eilen syomassa viela viimeisen kerran hienosti ja intialaisittain. Paikka sijaitsi Connaught placella ja oli nimeltaan Hotel Sharan Bhavan. Se oli suhteellisen edullinen tasokkuudestaan huolimatta. Ei se mikaan tosi hieno ravintola ollut, mutta lista oli hyvin monipuolinen, paikka tavallista siistimpi ja ruuat tulivat kivan akkia. Jaateloannokset soimme Baskin robbinns jaatelobaarissa, jossa on aina ensin kiva ilmaiseksi maistella eri lajikkeita, mita on tosi runsaasti tarjolla.

Eilen selviydyimme viimein aivan ydinkeskustaa! Se oli kylla aika reuna-aluetta, mutta lukeutui jo keskustaan ja kyllahan sen huomasi. Siella oli tosi rauhallista, leveat tiet, ei roskia, hienoja taloja ja hyvin vehreaa. Kaikki tiet olivat jonkinlaisia bulevardeja, joita ihanasti varjostavat puut reunustivat. Yhdessa vaiheessa kavelytie muuttui jopa ikaan kuin vihreaksi luolaksi, silla joka puolella oli hyvin tiiviisti vihreita kasveja ja kukkia. Naissa isoissa Intian kaupungeissa on kylla outoa, etta varsinainen keskusta on aina rauhallinen, paljon hiljaisempi kuin ymparistonsa! Euroopassahan se on aina ruuhkaisinta aluetta.Jantar Mantar oli kivan nakoinen rakennus, joka oli myos jonkinsortin nahtavyys. Tormasimme siihen kierrellessamme tuolla ja yritimme paasta sisaan tahaan hauskanmalliseen rakennukseen pitkine yhtakkia loppuvine portaineen, mutta emme loytaneet muurista sisaankayntia.

No niin..Tahan loppuu taman kertainen reissublogini. Saattaa olla, etta Suomessa teen viela muutaman listan, mitka olivat parhaat paikat ym. Olisi kiva saada viela jotain loppukommenttia tasta paivakirjastani tai edes tietaa ketka tata lukivat. Ei tarvitse keksia mitaan palautetta jo ei halua, silla tiedan et se on aina vaikeaa. Kirjoittakaa kommmenttiosioon vaikka vain "mina luin". Kiitti mielenkiinnosta!!

---