Yksin liikkeella

---

Lauantai 13. tammikuuta.

Herasin puoli yksi. Olin nukkunut yli 12 tuntia! Olo oli mahtava. Mutta missa muut olivat? Jaaha, ylakerrassa lukemassa raportteja. Iltapaivan vietimme sisalla toita tekemassa ja neljalta menimme toihin tapaamiseen. Ikavaa. Olisin kovin mielellani ollut vihdoinkin turistina Trivandrumissa.

Paasimme kotiin vasta seitsemalta illalla. Muuta halusivat vain hengailla kotona, mutta mina halusin ulos. Olin jo sen verran tottunut paikalliseen menoon, etta vaikka oli jo pimeaa, paatin lahtea yksin auto-riksalla kauppoihin. Taalla on vain yksi ‘tavaratalo’ joka myy vain kangastuotteita. Kaikki muut kaupat ovat pienia polyisia putiikkeja jotka myyvat jos mitakin tavaraa paikallisille (muovituotteita, eletroniikkaa, yms). Niista ei oikein loydy minulle mitaan. Menin ensin ‘tavarataloon’. Se on paikallisille hieno paikka, mutta lansimaisille aika onneton systeemi. Muistaakseni Venajalla oli joskus samanlainen systeemi. Myyja esittelee tavaroita tiskin takaa, valikoit ostoksen, menet yhdelle tiskille saamaan kuitin tavarasta, menet toiselle tiskille maksamaan sen, ja kolmas tiski sijaitsee sisaantulon edessa josta saat tavaran mukaasi. Tama kolmas tiski vaatii odottamista koska koko tavaratalon kaikki ostoksen jaetaan siita. Hankala jarjestelma.

Hyppasin taas riksaan ja ajoin paakatua kunnes nain mielenkiintoisen kaupan. Ja taas ostoksille. Paikalliset puuvilla asusteet ovat edullisia ja aika kaytannollisia tassa ilmanalassa. Hinnoista sen verran etta auto-riksalla ajelu on erittain halpaa. Kuuden kilometrin ajo asunnolta tavarataloon maksoi noin kaksi dollaria, puolihameet noin 6 dollaria.

Tulin kotiin vasta kauppojen sulkeutuessa, vahan ennen kymmenta. Oli kiva kokemus menna yksin kaupungille ja katsoa paikallista menoa.

---