Nahtavyyksia

---

Eilen emme paljon muuta puuhailleet kuin kavelimme kaupungilla, lueskelimme ja illallistimme suomalaispariskunnan kanssa. Tormasimme suomalaisiin jo aamulla eraassa ravintolassa, kun olimme kirjojen metsastys kiertueella. Usein guesthousejen yhteydessa on kirjahylly ja joskus myos ravintoloihin on saattanut eksya muutamia kirjoja. Tuolla Niles guesthousissa oli kodikas kattoravintola, joita ei paljon Gujaratissa nay, mutta minkalaisia oli Rajasthanissa tuiki tiheaan. Ravintoloisija sitten yhtakkia esitteli meidat suomalaisille, jotka asustivat siella ja tupsahtivat sisaan ravintolaan. Han huikkasi "hekin ovat Suomesta". Niimpa luonnollisesti menimme vaihtamaan heidan kanssaan pari sanaa. Sovimme, etta illallistaisimme yhdessa ja illalla sitten suuntasimmekin Kallen kanssa takaisin tuohon herkullisen ruuan ravintolaan. Saimme heilta hyvia neuvoja Nepalia varten. Oli muutenkin mukava jakaa reissukokemuksia, silla hekin olivat kolunneet ahkerasti tata maata. He olivat olleet taalla elokuusta lahtien ja kayneet Bangladeshissakin.

Tanaan olemme olleet aika aktiivisia. Aamulla paatimme vuokrata pyorat ja lahtea katseleen luolia. Yritimme vuokrata kahta pyoraa tasta meidan hotellista. Ensin he kunnostivat yhden polyisen pyoran hyvaan kuntoon ja sitten taikoivat toisenkin jostain. Toisessa pyorassa ei vain ollut lukkoa. Yritimme kysella, etta enta jos joku varastaa sen, emme halua olla vastuussa. Hotellipoika naytti sitten kuinka pyoran saa valelukkoon ja vakuutteli, ettei sita kukaan tieda, ettei se ole oikeassa lukossa. Emme olleet kuitenkaan vakuuttuneita. Kun pyoraa vahan heilautti, lukko aukesi. Sitten he sanoivat puolen tunnmin paasta aukeavan toisen vuokraamon ja he lupasivat hakea sielta lukollisen pyoran. Lueskelimme sitten puoli tuntia ja tulimme takaisin. Toista pyoraa ei nakynyt, mutta pian joku kiikuttaa paikalle jonkinlaisen pyoran nakoisen. Taas sama tilanne,ei lukkoa! No, otimme yhden pyoran, jossa oli lukko ja ajattelimme vuokrata muualta toisen. Kyselimme kaduilta vuokraamoista, mutta aina meidat opastettiin vain tietyn vuokraamon luo, josta oli pyorat loppuneet.Kukaan ei tiennyt mitaan toista vuokraamoa. Nain Intiassa monesti yksinkertaisistakin asioista tulee vaikeita! No, paadyimme sitten kyydittamaan toisiamme yhdella pyoralla.Matka ei onneksi ollut pitka.

Luolat eivat olleet niin luolamaisia kuin Laosissa, silla useissa kohdin luolista puuttui yksi seina. Ne olivat enemmankin syvennyksia kalliossa. Ihmiset olivat ne sinne itse hakanneet, missa oli varmasti ollut valtava tyomaara. Muutamista alttareista paatellen paikka oli pyha. Luolia oli useita ja valilla luolat olivat jopa onkalomaisia. Tosin usein silloinkin katossa oli reikia. kattoaukkojen ansiosta valo siiviloityi luoliin taianomaisesti! Oli oikeastaan ihan kiva, etta luolat olivat noin avaria ja valoisia, silla ainakaan niihin ei voinut eksya ja mahdolliset kaarmeet ja muut villielaimet naki paremmin. Tosin emme kylla nahneet kuin puluja ja muita lintuja. Oli hienon nakoista, kun eraassakin kohdin kallio muodosti ikaan kuin pylvaan luolan keskelle, myos monenlaisia esiintyontyvia kielekkeita ja porrasmaisia muotoja oli kaikkialla. Liaaneja roikkui katossa ja yritin heijailla niilla, mutta eivat ne tietenkaan kestaneet. Kaikenlaiset kasvit, jotka olivat kiinnittyneet sinnikkaasti luolan seiniin, olivat kauniin nakoisia heleassa vihrydessaan tummaa kalliota vasten.

Luolilla ei ollut ketaan muita meidan lisaksemme, myos rannalla, mihin seuraavaksi suuntasimme,saimme nayttia ylhaisesta yksinaisyydestamme. Uiskentelimme vahan aikaa ja lahdimme lepaileen hotellille. Syonnin jalkeen suuntasimme katsomaan eraan kristillisen kirkon ja sielta poljimme viela linnoitukselle. Tallaisella pikku kylalla on kiva, kun kaikki nahtavyydet ovat lahella. Niita jaksaa kierrella jopa useamman paivassa. Kaikki nahtavyydet tanaan olivat ilmaisia! Aika erikoista oli, ettei linnakaan maksanut mitaan. Ainoastaan linnoituksen alueella jylhana ylhaalla kalliolla ja lahes merenpaalla seisova majakka maksoi 2 rupiaa yhdelta. Linnoitus ei ollut mitenkaan erityisen vaikuttava, mutta oli se silti aivan kaymisen arvoinen. Paljonhan siita oli tuhoutunut, mutta muuria oli viela paljon pystyssa ja eras tornintapainen, jonne paasi nousemaan. Rakennus, joka oli meren ylapuolella ja, jossa oli viela muutama yksityiskohta jaljella menneesta loistosta, oli viehattava, koska levealla ikkunalla oli kiva istua ja tuijottaa alhaalla lyovia aaltoja. Alue oli kohtalaisen iso ja siella oli monien rakennusten raunioita, seka tykkeja.

Kirkosta sen verran, etta se on kuuluisa taidokkaista yksityiskohdistaan julkisivussaan. Se olikin paatyosastaan kunnostettu hienoksi, maalattu puhtaan valkeaksi ja kaikki reliefit olivat vaikuttavia. Kirkko oli selvasti katollilainen kirkko, silla sisalla oli paljon puisia pyhimysveistoksia. Myos alttari oli aika prameileva. Silti saarnastuoliinkin oli panostettu. Se oli tummaa puuta ja taynna veistoksellista koristelua. Kirkossa tuoksui mahtavasti vanha puu.

Huomiselle ei ole kummempaa ohjelmaa. Varmaan taas uppoudumme kirjoihimme.

---