Advertisement
Published: January 12th 2012
Edit Blog Post
Bye bye Peking!
Kummisetäni Make kertoi kakskytä vuotta sitten Pekingin olleen ekologisesti ajateltuna ihannekaupunki leveine pyöräkaistoineen. Pyöräkaistat on kaventunu puolentoista metrin levyisiksi ja kaikilla pyöräilijöillä tuntuu satulan alla olevan akku eli ne on sähköpyöriä, jotka jotenkin etäisesti ovat tuttuja. Nää hiljaiset kiiturit ovat vaarallisia kävelijän kannalta, koska niitä pyörii jalkakäytävilläkin. Hiljaisuus tosin loppuu järjettömään torven käytön määrään. Autoja Pekingissä tuntuu riittävän. Volkkareiden ja chevrolettien lisäksi suosittuja on aasialaisten omat kopiot muiden automalleista. Merkit ei siis herätä mitään mielikuvia, että niihin olisi aikaisemmin törmännyt. Ne on varmaan pari vuotta myöhemmin tulleita huyndaita ja kiaoja.
Liikenteessä mennäään ihan rohkeimman ehdoilla, vaikka liikennevalot yrittää jonkinlaista nokkimisjärjestystä osottaa. Jalankulkijan pitää olla varuillaan, mutta rohkeesti pitää kuitenkin tietä ylittäessä edetä, muuten jää kävelijöitten jalkoihin. Kääntyvien autojen pitää ikään kuin hivuttautua vastaantulevien tielle kaista kerrallaan. Sitten, kun kaikki kaistat on tukittu voi kääntyvä päästä eteenpäin. Liikenne soljuu eteenpäin kaikkien rohkeuden voimin. Tietenkin kaikki ajelee risteysalueella hiljakseen (varovasti) ja painaa torvee jatkuvasti, mutta pysähtyminen merkkaa autoillekin jalkoihin jäämistä eli liikkeessä pitää pysyä. Luonnon lait rullaa täällä liikenteessä, siis syö tai tuu syödyks.
Kierrätys ja muu luonnon kunnioittaminen on täällä vielä ihan hakoteillä. Täällä mennään rahan perässä, talous ja tuotanto edellä, mikä on sääli sillä tavaraahan
täällä tuotetaan enemmän kun Euroopassa yhteensä. Katuroskiksia on aina kaks vierekkäin, kierrätettävä ja muu. Kiinan muurilla todistettiin outoo kohtausta, kun tällänen roskan lajittelija eritteli kierrätysroskapussia ja viskas sieltä lasipullon mettään. Olihan siinä näky kans, kun katteli muurilta kaukana siintäviä mahtavia vuoria ja sitten katto muurin lähi maastoo niin puut oli keränny kaiken muovijätteen itteensä tuulen työntämänä. Siinä oli iso linnunpesä valmiina, vaikka jollekin mutanttikotkalle.
Eilen juna-asemalla todistettiin kyllä sitä oikeetakin kierrätystä, kun pummit kävi tyhjentämässä näitä roskiksia haalien ittellensä kaiken pahvin. Linda arveli, että kyseessä oli kodin rakennusmateriaalien hankintareissu, mutta hyvin siitä saa myös ainesta lämmitykseenkin. Ite roskia viedessä noihin pönttöihin oli just ei-kierrätys puolella mäkin pahvipussi päälimmäisenä. Kyllä se raja täälläkin jossain vaiheessa vastaan tulee, että on tosiaan pakko alkaa luontookin miettii. Nyt tuntuu viä siltä, että ne jotka rahan perässä täälä juoksee matkii niin kovaa länsimaailman meininkiä, että ne ei kerkee talouskasvun haalimisen alla muuhun keskittyyn. Mutta uskotaan kuitenkin vahvasti, että jossain vaiheessa sen havahtumisen on tultava.
Vietettiin tiistaina tosiaan vikaa päivää Pekingissä ja käytiin kattoon tätä 2008 vuoden olympialaisiin valmistunutta linnunpesää. Alue oli mielettömän kokonen ja oli jopa vaikee kuvitella, että se on joskus kohissu täynnä ihmisiä. Siinä linnun pesän vieressä oli myös sisäurheiluhalli ja
uimahalli (the cube). Rakennus oli hieno ja siinä sitä kiertäessä tulikin ajatus, että onko nää niitä tulevaisuuden Colosseumeja. Rakennustekniikat, kaikki mallinnos- ja suunnitteluohjelmat on tuhannen vuoden päästä niin muinaisia, että ihmiset ihmettelee kuinka näitä on tehty. Ihmetelläänhän me niitä jo ny, mutta onko niillä tulevaisuuden ihmisille samanlaista arvoo, kun meillä kiinan muureille. Entisöikö ne niitä ja niin edelleen. Linnunpesässä oli muuten käynnissä hiihtokisat. Täällä täytyy hiihtää urheilustadionilla, kun lunta ei muualla oo. Kiinalaisten kulissien pystytystaito näky myös, kun saavuttiin metrolla paikalle. Myönnetään, että linja on varmasti uusin, mutta oli siihen selvästi muita asemia enemmän rahaakin pistetty kaikkine koristelluine tolppineen ja juomakelpoisine vesiautomaatteineen.
Heikko hermoset ja kasvissyöjät voi hypätä tän kappaleen yli. Illalla tuli maistettua ruokatorilla jotain käärmettä, matoja ja skorpionia. Käärme maistu vähän kanalle ja muut oli narskuvine kuorineen aika sipsimäisiä. Huolestuneimmille tiedoks, että skorpionin myrkky eliminoituu keitettäessä. Maku ei siis oikeesti ollu karmiva ja niihin laitetut mausteet on niin vahvat, että ne tekee syömisestä ihan nautittavaa. En olis ikinä uskonu, että näin on, mutta ainoo vaihe, jossa syöminen arvelutti oli eri lajien alottaminen.
Törmättiin hauskaan kiinalaisten illan viettoon kävelyllä. Kirkon edessä olevalla aukiolla tanssi kymmeniä pareja jotain paritansseja ja meistä kauempana, lähempänä kirkon sisään käyntiä tanssi
noin sata kaveria jonkin sortin diskotanssia. Niillä oli tietty askelkuvio, jota ne tanssi joka pääilmansuuntaan aika lailla virheettömästi. Se oli meille virkistävää kattella ja tajuta, miten sympaattisella tavalla ihmiset voi pitää hauskaa yhdessä.
Junat on täällä näinä päivinä ihan täynnä eikä sen takia päästykään Xianiin morjestelee terrakotta patsaita. Eli ne itse asiassa voitti haastajansa. Ihmiset alkaa täällä liikkuu suurkaupungeista maalle koteihin uudeks vuodeks. Uuden vuoden viikko (viikko 4) on täällä kaikilla vapaata ja kun populaa on niin paljon niin siirtyminen kotikonnuille pitää alottaa hyvissä ajoin. Tän pienen vastoin käymisen jälkeen tyydyttiin vaihtoehto kakkoseen ja tultiin eilen Qufuun, Kungfutsen synnyinkaupunkiin. Ostettiin samalla tullessa menoliput Shanghaihin, jotta ei käy vanhanaikasia. Tää on mukavan lepponen kaupunki suurkaupungin hulinan jälkeen. Piristävää on myös se, että ei olla nähty länkkäreitä kun yks pariskunta. Touhuaminen täällä on aika hankalaa, mutta onneks meillä on sellanen pieni opaskirja, jossa on muutamia sanoja ja lauseita koukeroilla, joita näyttämällä voi saada jotain havainnollistettua. Olo on outo toisaalta on, kuin pikkulapsi joka ei saa sanotuks halumaansa, mutta kuitenkin jotenkin asian koittaa tyydyttävästi perille saada. Pyrkimykset ei lopu siis turhautuneeseen itkuun, vaan jonkin sortin tyytyväisyyteen.
Ollaan täälä Qufussa lauantai aamuun ja sitten suunnataan sinne Shanghaihin. Lepäillään täällä ja rentoudutaan taas
ennen ihmismassoja ja torvisoittokuntia. Käppäillään puistoissa ja paikallisten parissa toreilla. Ehkä saatetaan myös eksyä Kungfutsen suvun hautuumalle, joka kuulemma on näin talviaikaan rauhallinen paikka. Khuulemiin ja muistakaa äänestää J
Advertisement
Tot: 0.06s; Tpl: 0.011s; cc: 10; qc: 49; dbt: 0.0294s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb