Sadetta, sadetta ja sadetta

---

Yö teltassa meni mukavasti ja aamutoimien jälkeen matka jatkui. Vuoristo oli selvästi jäämässä taakse ja taas pystyi ajelemaan pitkiä pätkiä työntämättä. Tämä oli jo kuudes ajopäivä peräkkäin, joten tarkoitus oli myös huilata välillä. Ajoin sellaisen viiden tunnin pyrähdyksen QiongZhong:iin, mikä oli jälleen kerran yhden kadun ja kahden koiran kaupunki. Oli siellä sentäs pankki, mistä sain vähän rahapussintäytettä.

Koska ajattelin pitää välipäivän niin etsin hotellin missä oli netti. Päädyin yhden hotellin tiskille kyselemään hintoja ja heillä oli suuria vaikeuksia saada skanneri toimimaan. Lopulta neidit kertoivat, että en pysty kirjautumaan sisään, koska he eivät voi skannata passiani järjestelmään. Tämä olikin onnekas sattuma sillä seuraavassa hotellissa huoneen hinta oli 42 yuania halvempi.

Illalla menin etsimään ruokaa ja samalla tuli juteltua paikallisten ukkojen kanssa, jotka koittivat kovasti saada mua kaljalle. Kieltäytymiseen meni ainakin puoli tuntia, mutta olipahan ainakin hyvä kielikylpy...Kuinka kieltäytyä ilmaisesta kaljasta.

Yhden huilipäivän jälkeen matka jatkui kosteissa tunnelmissa. Tämä ei tarkoita sitä, että ajelin kaljapäissäni, vaan ilma oli täynnä pientä vesisumua. Ei oikein voi sanoa että satoi, vaan pikemminkin se tuntui siltä kuin olisi ajanut akvaariossa. Ennen lähtöä tarkistin vielä netistä säätietoja ja siellä luvattiin seuraavaksi viikoksi sadetta melkein koko saarelle. Niinpä menin ja ostin sadeviitan, minkä alla vietin seuraavat neljä tuntia hikoillen ja moikkaillen paikallisille, jotka ihmettelivät hullua isonenää. Tuntui siltä, että olin yksin tien päällä. Kaikki pikkumopoilijat sun muut sunnuntaiajelijat loistivat poissaolollaan ja tie oli aivan tyhjä.

Seuraava pyrähdys oli tarkoitus tehdä pikkutietä pitkin edellisestä reissusta tuttuun kaupunkiin. En ollut ihan varma minkälaisessa kunnossa tie oli ja kyselin asiaa ihmisiltä. Muutama herra vakuutti, että ihan hyvin pystyy ajamaan pyörällä ja valmistauduin matkaan luottavaisena. Matkapäivän aamuna aamupalalle sattui muutama muukin polkupyörämatkaaja, jotka olivat nähneet minut viikko sitten tien päällä. Jälleen kerran ihmetys oli suuri kun kerroin olevani yksin. He eivät myöskään ymmärtäneet pyörävalintaani.

Pikkutie osoittautui hyväksi valinnaksi, koska liikennettä ei ollut oikeastaan ollenkaan ja maisemat olivat hienot. Viiden tunnin kampien pyörityksen jälkeen olin noin kilometrin päässä hotellistani kun ketjut katkesivat. Aluksi suusta tuli pelkkiä kirosanoja, mutta pian ymmärsin kuinka onnekas olin. Jos ketjut olisivat katkenneet jossain pikkutiellä, niin työntämistä olisi voinut olla pahimmillaan kymmeniä kilometrejä. Niinpä nilkutin tyytyväisenä hotellille ja otin huoneen.

Eilen korjautin ketjut ja herra pyörämekaanikko pyysi kaksi yuania työstä ja varaosista. Ketjujen katkeamisen jälkeen aloin miettiä tuota varaosatilannetta uusiksi ja ostin samantien vielä renkaanpaikkaussarjankin jos vaikka rengasrikko yllättäisi. Viime retkellä mulla oli paikkaussarja mukana, mutta tämän reissun alkumatkan ajelin ilman. Ajattelin vain, että jos rengas puhkeaa niin tulisi ainakin vaihtelua matkantekoon.

Edelleen sataa vettä, joten taidan huilia vielä yhden päivän hotellihuoneen suojissa.

---

Photos

Matkalla.
Huoneen hinta tippui 42 yuania kun käveli oikeanpuoleisesta hotellista vasemmanpuoleiseen.

Matkalla.
Keli oli kosteahko.

Matkalla.
Yksi kuiva päivä välissä.

Matkalla.
Mummeli.

Matkalla.
Tyhjä pikkutie.