Laos

---

Aamulla olin valmiina kuljetukseen rajalle ja odotellessani kyytia bussifirma tarjosi mahdollisuutta ostaa lippu heti Paksen kaupunkiin asti, ja koska sunnitelmani oli sinne paasta niin tartuin tahan helppoon vaihtoehtoon. Matka kohti rajaa aloitettiin ylittamalla Mekong veneella jonka moottori juuri ja juuri pysyi kaynnissa taristen holtittomasti kuskin jaahdyttaessa sita joesta kauhomallaan vedella. Vaikka joki levea onkin niin purkki pysyi pinnalla aina toiselle puolelle asti jossa nelja turistia jotka kyseiselle reitille olivat lahteneet, kavelivat jokitorman ylos ja ylhaalla ohjeena oli odottaa kyytia. Jonkin ajan kuluttua, pienen spekuloinnin maksetun lipun riittavyydesta mihinkaan joen rantaa kauemmaks jalkeen, auto kuitenkin tuli noutamaan ja hyvin aution nakoista tieta pitkin etenimme kunnes vastaan tuli pieni koppi paikassa jossa tie naytti loppuvan. Kyseessa siis oli Kambotzan immigration tiski jossa virkailijat odotetusti halusivat yhden dollarin maksun ennen kuin ojensivat passin takaisin. Sitten seurue takaisin autoon ja liikkeelle hyvin keskeneraista tieta pitkin. Ajouran loputtua ja oli nakyvissa Laosin passintarkastuksen suunnilleen saman kokoinen maja kuin toisellakin puolen oli ollut. Sama dollarin epavirallinen maksu perittiin tallakin puolella, ja nyt naytti silta etta rahalle sai myos vastinetta. Viranomainen leimasi jokaisen ylittajan passiin kaksi kuukautta oleskeluaikaa vaikka viisumissa vain kuukaudesta puhuttiin. Sitten taas autoon ja ajoa puolisen kilometria, jossa tie haarautui kahtia. Odottamassa oli pikkubussi Pakseen, rajan ylittaneen auton jatkaessa Voeung Khamin kylaan lahistolla. Rajan ylittaneista saksalaispariskunta jatkoi sinne, mutta minun lisakseni myos tsekkilainen matkaaja oli ostanut lipun Pakseen asti, ja bussissa luonnollisesti oli kaksi vapaata paikkaa, nailla kulmilla kun ei vajailla ajoneuvoilla ajella (vrt. Kambotzan 3 tai 4 mopon kyydissa lahes poikkeuksetta). Matkan aikana juttelin tsekkimatkaajan kanssa, joka kertoi olevansa opiskelemassa Tokiossa teknillista fysiikkaa (tms.), ja vaitoskirjan teko oli meneillaan. Tyokokemusta hanella ei ollut yhtaan mistaan vaan oli kayttanyt aikansa tehokkaasti opiskeluun ja strategia oli hankkia mahdollisimman hyva koulutus ensin. Hiukan huolissaan oli loytyyko koulutusta vastaavaa tyota, eika oikein varma ollut mista maasta tyota edes hakisi ja millaiselta tasolta olisi mahdolista tyoura aloittaa. Oli kiinnostunut suomen kielesta ja kalevalasta jonka lukemista tietenkin painavasti suosittelin.

Pakse ei mikaan valtava kaupunki ollut mutta sen kokoinen kuitenkin etta majoituksessa oli jotakin valinnanvaraa. Kaytossa oleva valuuttakurssi oli talla kertaa Lao kip, jonka kurssia mihinkaan tuntemaani valuuttaan en ollut muistanut tietenkaan tarkistaa. Nakoetaisyydella oli onneksi pankki joten kavin muutaman kymmenen dollaria kateista vaihtamassa joten kurssi selvisi siina samalla. Muistelin lukeneeni jostain aiempien laosinkavijoiden kertomuksista etta isoimmatkin setelit eivat kovin arvokkaita ole vaan rahaa aina tahtoo olla mahdottoman paksu nippu. Ilmeisesti sittemmin aavistuksen isompiakin seteleita on esitelty koska saamani pino ei aivan mahdoton ollut, joskin suhteellisen reilu. Edullinen hotelli loytyi keskelta kylaa, ja sitten olikin aika tutkia lahiseutuja. Mekong jalleen virtasi aivan vieressa ja tuossa kohtaa myos toinen joki, Se Don yhtyi Mekongiin. Kaupungin vieresta loytyi suuri tori, ilmeisesti etelaisen Laosin suurin markkinapaikka. Talla kertaa tarjolla oli kaikkea mahdollista paitsi turistirihkamaa jota oli ollut runsaasti Saigonin ja Phom Penhin toreilla. Itse kaupunki oli suhteellisen pieni joten talla kertaa ei tullut kaveltya aivan mahdottomia matkoja jotta paikka tulisi nahdyksi. Turistiorientoituneisuutta ei liikoja ollut mutta sen verran kuitenkin etta ravintoloita englannninkielisine ruokalistoineen loytyi useita. Yleinen ilmapiiri Laosissa vaikutti olevan selvasti kiireettomampi ja rennompi kuin naapurimaissaan, jopa liikenne naytti varsin sivistyneelta kun vasemmalle kaantyjat odottivat vuoroaan ennen tien ylitysta ja ryhmittyivat suunnilleen omalle kaistalleenkin. Rentouden kaantopuoli naytti olevan se etta ravintoloiden henkilokunta toisinaan unohtui tuijottamaan saippuaoopperoita televisiosta sen sijaan etta olisivat kiinnittaneet huomiota asiakkaiden tarpeisiin.

Koska liikenne naytti inhimilliselta ja kaupunki suurin piirtein nahdylta puolessatoista paivassa, paatin vuokrata ajoneuvon tehdakseni kierroksen maita ja mantuja katselemassa. Laite jonka vuokrasin, oli 110 kuutioinen mopo, tai eraanlainen skootteri jossa oli automaattikytkin, juuri samanlainen siis jolla kaikki muutkin kaakkois-aasiassa ajelivat. Ajovarustuksena shortsien ja t-paidan ohella toimi hyvin kevyt kypara joka tahtoi ajoviimaan voimasta lentaa pois paasta, varsinkin huippunopeutta 80 km/h lahestyttaessa. Tiet olivat varsin hyvassa kunnossa ja muuta liikennetta aivan olemattoman vahan. Ensimmainen kohde johon ajelin oli Tadfanen vesiputoukset. Mopon pysakoinnista pienen maksun pulitettuani kavelin katsomaan putouksia, ja lounastin paikalla olevan hotellin ravintolassa korkeita vesiputouksia katsellen. Matkalla olin huomannut mainoskyltin joka kertoi toisesta vesiputouspaikasta, Pasuam waterfalls, muutaman kilometrin paassa kaantyvaa tieta pitkin, joten ajelin katsomaan millainen paikka on kyseessa. Melko erinakoinen putous kuin edellinen, matalampi ja huomattavasti leveampi. Jalleen paikalla oli jonkinlainen resort hotelli-ravintola, ja saatavilla oli paikan historiikki jonka lukaisin. Resortin lansimainen perustaja oli loytanyt paikan n. 10 vuotta sitten ja paikallisille ylamaan heimoille tyota tarjoten muokannut sen nykyiseen asuunsa. Kertomuksen mukaan perustaja oli joskus rakennusvaiheen aikana saanut jonkin trooppisen taudin jonka seurauksena oli sokeutunut.

Pakse alkoi olla nahty joten seuraavana paivana otin bussin Savannakhetin kaupunkiin. Monenlaista ilmastoitua turistibussia oli tarjolla mutta paadyin edulliseen paikalliseen linjaan joka on hyvinkin vertailukelpoinen latinalaisen amerikan chicken bus meinikiin. Bussi oli jokin vanha Korealainen romu ja mekoisen taysi, nyt tosin lipunmyynti oli keskitetty asemalle, eivatka kaupustelijat tulleet bussin sisaan vaan tyytyivat markkinoimaan syotavaa ja juotavaa bussin ikkunoiden kautta. Savannakhet oli aavistuksen suurempi kaupunki kuin Pakse ja Mekong jalleen virtasi vieressa. Talla kertaa vastarannalta loytyikin jo Thaimaa. Paljon ranskalaista arkkitehtuuria kuten oli ollut Paksessakin, ja monet kaupungin kaduista oli kaivettu auki eli jonkinlainen remontti oli meneillaan. Pari paivaa otin rauhallisesti kuten paikallisetkin ja katselin kaupungin menoa. Alkoi kuitenkn tulla aika siirtya eteenpain ja koska tarjolla oli mahdollisuus tavata tuttuja Suomesta Hanoissa, varasin bussimatkan jalleen Vietnamin puolelle, talla kertaa melko suoraan idassa olevaan Dong Ha :n kaupunkiin.

---

Comments

[Jussi]

Morjens!
Missäs päin menet tällä hetkellä ja koska ukkoa voi odotella Helzinkiin päin?

[Serkku]

Kulttuuria
Kerroitko Kalevalan juonen Valitut Palat -versiona?

[Jartsa]

Joo, kertoilin paljonkin millaisesta tarinasta on kysymys, ja mainitsin Tolkienin ottamista vaikutteista.