Madame Causse ja Choranche’in kalliot

---

Sunnuntaina saimme vieraaksemme Marie-Pierren, joka löysi poikansa Nicolasin kanssa meille tämän vuokra-asunnon. Kyseessä oli siis ns. tupatarkastus, koska hän ei ollut nähnyt asuntoamme vielä kalustettuna. Lounaan jälkeen suuntasimme vuorille hänen pienellä autollaan. Poikkesimme matkalla hakemaan Madame Caussen vanhainkodista mukaamme. Tämä rautarouva on jo 94-vuotias, mutta pää terävä kuin partaveitsi. Edessä olisi siis reissu naisten kesken, yli kieli- ja ikärajojen.

Matkalla vuorille Madame Causse kertoi vastarinnan ajasta (La Résistance) vuosina 1940-45. Ranskalaiset vastarinnan miehet piiloutuivat saksalaisilta vuorille. Ihmettelimme miten kukaan olisi voinut löytää ketään tuosta maastosta. Vuoren seinämät ovat jyrkkiä ja kasvusto tiheää. Ajaessamme kohti Choranche’in kallioita näimme Neron kypärän ” Le Casque de Nero”. Tämä Neron kypärä on vuori, joka näyttää kypärältä. Tällä hetkellä se näyttää itse asiassa aika karulta, koska sen puusto on palanut pois. Kypärä loistaa kaljuna toisten vehreiden vuorenrinteiden rinnalla.

Vuoristomaisema on henkeä salpaava, villit ohitukset rotkon reunalla ja kapeat tunnelit saavat pulssin nousemaan. Mietimme monta kertaa pitäisikö pitää turvavyö kiinni vai olisiko parempi jättää vyö auki… Olisi ainakin pieni mahdollisuus hypätä kyydistä, jos auto ajautuisi liian lähelle rotkon reunaa. Auton moottori ulvoi myötätuntoa anellen jyrkimmissä nousuissa, meidän olisi kai pitänyt syödä lounaalla vähemmän. 😊 No, selvisimme kuitenkin perille Choranche’in kallioille. Vielä tarkennuksena, että Choranche sijaitsee Vercors’illa, joka on meidän ikkunoistamme näkyvä vuori. Lähdimme siis tutkimusmatkalle vuorelle, jonka siluetin tunnemme jo hyvin.

Meille ei riittänyt vuoren tutkiminen vain ulkoa päin, vaan päätimme lähteä löytöretkelle sen sisuksiin. Vercors’in sisällä on valtava luola, joka oli 70 000 vuotta sitten muinaisihmisten asuttama. Choranche'in kyläläiset löysivät luolan vasta 1800-luvun lopulla. Luolan suulla oli ollut valtavia lohkareita, joiden takia sitä ei ollut löydetty aikaisemmin. Mielenkiintoiseksi vierailumme luolassa teki se, että lämpötilaero luolan ja ulkoilman välillä oli 20 astetta. Marie-Pierren ja Madame Caussen istuskellessa ulkona kolmenkymmenen asteen lämmössä, me hytisimme kosteassa kymmenasteisessa luolastossa. Se oli kuitenkin vilun arvoinen tutkimusretki.

Sisällä luolassa näkymä oli uskomaton. Keskellä luolaa oli n. 2 metriä syvä järvi, katosta roikkui pitkiä jääpuikkoja muistuttavia tikkuja ja seinät olivat kuin vaniljakastikkeen peitossa. Opas kertoi, että nämä luolan katosta roikkuvat piikit olivat stalaktiittia, joka koostuu kalsiitista eli kristallisoidusta kalsiumkarbonaatista. Putkimaiset stalaktiitit ovat kasvaneet jo tuhansia vuosia 5 cm:n nopeudella per vuosisata (pisimmät ovat yli 3m pitkiä). Vesipisarat virtaavat näitä putkia pitkin ja vasta kun ne joutuvat kosketuksiin ilman kanssa, ne kristallisoituvat ja muodostavat ohuen kalkkikivipinnan. Mielenkiintoista!

Törmäsimme luolassa myös lihansyöjäeläimeen nimeltä Olmi. Olmit ovat sammakkoeläimiä, jotka ovat asuneet luolissa jo 60 miljoonaa vuotta. Näillä isoa sisiliskoa muistuttavilla eläimillä ei ole ihopigmenttiä ja ne ovat sokeita. Juuri kun olimme ottamassa kuvaa vaaleanpunaisesta eläimestä, kuulimme takaamme: ”Mesmoiselles!” Aivan, opas oli juuri äsken kehottanut olemaan kuvaamatta eläimiä - taitaa tässä kielitaidossa sittenkin olla vielä aukkoja. Noloina laitoimme kamerat laukkuun.

Reissu oli mielenkiintoinen. Kotimatkalla tienvarsilla avautui silmänkantamattomiin maissipeltoja ja tarkassa rivissä seisovia pähkinäpuita. Täältä siis tulevat kuuluisat pähkinät ”Les Noix de Grenoble”. Pähkinöistä valmistetaan muun muassa pähkinäöljyä ja nougat’a. Ensi kerralla pitääkin tutustua tarkemmin kaupan pähkinävalikoimaan. Ehkäpä voimme opetella tekemään jonkun seudun pähkinäherkun. : )
Tiina ja Laura kuittaavat. Mukavia syyspäiviä kotisuomeen!

---

Comments

[Eva]

coucou
Heippahei tytöt, Suvi suositteli matkablogianne ja onpas mukavaa lukea teidän puuhistanne ja nähdä kuvia. Olette upean säteilevän näköisiä! terkuin / Eva