Advertisement
Published: April 19th 2007
Edit Blog Post
näkymiä wayana pichhulta
mapilta Aamulla herätys oli siis klo 4, koska aikomus oli kävellä ylös MaPi:lle ja auringonnousu oli kuulemma ylhäällä näkemisen arvoinen. Olikin aika romanttista aloittaa päivä tietäen, että viettää vuosipäivän Machu Picchulla. Söimme aamupalan (oli vähän kurja herättää keittiössä nukkuva kokki 😉 ja ennen 5 lähdimme kävellen matkaan hollantilaisen pariskunnan kanssa. Matkalla oli kyllä tunnelmaa... Oli pimeää, vieressä pauhasi iso Urabamba-joki ja isot vuoret kajastivat mustuuttaan ajoittain pimeässä. Matkalla "mekkaan" oli muitakin ja meitä oli noin 10 hengen porukka jotka yrittivät etsiä ensin hiekkatietä pitkin oikean reitin ennenkuin reitti siirtyi poluksi Urubamba laaksoon (joka oli ihan viidakkomaista) ja lähti nousemaan ylöspäin. Ihmetystä herättivät vastaantulevat kommandomaskiset miehet, jotka ilmestyivät ja katosivat miten sattuu. Matka ylös kesti noin 1,5 h, koska ajoittain täytyi pysähtyä puuskuttamaan. Ylhäällä meitä odotti opas (meillä neljällä piti olla oma opas), joka kertoikin olevan vain meidän "mii juu transferring, yes yes", ja sujuvasti ujutti meidät isoon porukkaan. Siinä retkitoimistoa kirotessa ja näkymiä ihaillessa hukkasimme tämän uuden porukan.( - huomaa videolla kuuluvat where´s our guide-ihmetykset- ) Joku ilkeämielinen voisi heidän jopa lähteneen pakoon. No, pääsimme onneksi mukaan toiseen englanninkieliseen poppooseen kauhean väännön jälkeen. Ihme touhua...
Joka tapauksessa auringonnousun aikaan porukkaa ei kauheasti ollut ja Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Upea
inkojen kadotettu kaupunki keskellä vihreitä vuoria. Kaupunissa vietimme aikaa monta tuntia oppaan kanssa kierrellen ja maisemia ihmetellen. Evästauon jälkeen päätimme Lassen kanssa kiivetä vielä kaupungin takana olevalle Wayana Picchu vuorelle, jonne oli olemassa kuulemma hyvä tie. Lähdimmekin hieman väsyneenä, mutta innostuneena katsastamaan vuorta. Reitti oli loppua kohden kyllä jyrkkä ja piti käyttää käsiäkin apuna, ettei olisi horjahtanut. Ei täälläkään kaiteita ollut, joten ei ollut varaa kompastua taas kertaakaan. Puolivälissä sattui jopa suomalainen tyttö vastaan. Nousu kesti vajaan tunnin. Perillä pidimme evästauon ja ihailimme maisemia. Alastulo ei ollutkaan ihan helppoa, sillä se meni vähän eri reittiä alkuun ja kyllä taisi Lasseakin vähän korkeat ja kapeat reunat kylmätä. Lähes istualtaan tultiin osa matkasta alas, mutta päästiin kuitenkin turvallisesti perille 😊.
Kävelimme myös MaPicchulta takaisin hostellille, haimme vain pyyhkeet ja lähdimme kuumille lähteille. Kuumat lähteet eivät nyt ihan niin eksoottisia luontoelämyksiä olleet kuin olisi saattanut kuvitella. Paikka oli pieni "uimahalli", jossa oli viisi erilämpöistä ulkoallasta ja niissä sitten loikoilimme. Teki kyllä kipeille ja väsyneille lihaksille hyvää makoilla kuumassa vedessä. Hollantilainen pariskunta tuli myöhemmin altaille. He olivat löytäneet torin, missä myytiin paljon koruja ym. edulliseen hintaan. Lähdimme myös käymään siellä, harmi vaan kun olivat juuri sulkemassa paikkaa emmekä sitten kauaa siellä kierrelleet. Sitten
menimme syömään vuosipäiväillallista ja löysimmekin erään tunnelmallisen ravintolan. Itse söin kanafilettä, mutta Lasse päätti maistaa alpakan lihaa. Oli kuulemma hyvää, "naudan ja lampaan sekoitusta". Ruoan jälkeen kävimme vielä hollantilaisten kanssa iltadrinksuilla ja sitten väsyneinä nukkumaan... touhupäivä imi mehut täysin.
Aamulla olikin taas aikainen herätys, perurail lähti kohti Ollantaytamboa klo 5.45. Menimme juna-asemalle odottamaan ja onneksi eräs paikallinen huomautti että junat saapuvat tähän asemalle ja lähtevät aivan eri asemalta. Fleur muistikin nähneensä torin laidalla juna-aseman ja kiiruhdimme sinne. Juna oli sama paikallisille, ja turisteille. Ainoa ero oli, että paikalliset sullottiin karjavaunuhin. Vähän omaatuntoa kalvoi, mutta ei paljon 😊 Matka meni nuokkuessa, ja lopulta saavuimme perille. Otimme sieltä bussin Cuscoon. Kuski oli varmaan sukua tommi mäkiselle, tai ainakin räikkösfani. Ohitukset olivat vähintään mielenkiintoisia. Perille saavuttuamme menimme takaisin hyväksi toteamaamme hotelliin. Päivä meni suht´ nopeasti kaupungilla palloillen.
Kävimme muuten kasinollakin, ja Lasse vaihtoi tyyliin 3 dollaria pelirahoiksi. Viiden minuutin pelaamisen jälkeen kone alkoi huutamaan vimmatusti, ja oli selvää että nyt tuli rahaa. Huutamisesta päätellen olisi voinut luulla, että olisi tullut enemmänkin, mutta summa paljastui lopulta reiluksi 14:ksi dollariksi. No, kivaa sekin oli. Illalla kävimme syömässä ja lähtö alkoi jo häämöttää mielessä.
Aamulla lähdimmekin kohti Limaa aluksi ottaen taksin hotellilta. Aika
meni Cuscon lentokentällä nopeasti. Lento oli Star Perun, ja oli vähintään yhtä hyvä kuin LAN. Kävimme vahvaa keskustelua siitä, mennäkö Liman keskustaan. Odotusaikaa oli 14 tuntia, ja matka keskustaan olisi maksanut ja kestänyt tuntuvasti. Näinpä suuressa viisaudessamme päätimme kuluttaa ajan lentokentällä. Lima kun on kuitenkin miljoonakaupunki, ja ajattelimme lentokentän olevan sen mukainen. Virhe. Siellä ei ollut mitään tekemistä parin kaupan lisäksi. Ei edes mitään kunnon ravintoloita tai mitään.Pelasimme korttia ja kävimme niissä kahdessa kaupassa seitsemän kertaa. Aika lenti kuin siivilä, eli ei kauhean hyvin. No, lopulta tuli aika nousta koneeseen ja palata tuttuun Santiagoon. Peru oli siis tältä erää kansissa.
Advertisement
Tot: 0.128s; Tpl: 0.013s; cc: 14; qc: 60; dbt: 0.057s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Marika
non-member comment
Terveisiä yövuorosta! Kiva kun kirjoitit reissumme loppuun... nyt odottelenkin uusia juttuja, vaikka ei varsinaisia matkoja kai heti olekaan tiedossa.