Advertisement
Published: April 17th 2007
Edit Blog Post
Matkamme Peruun oli määrä alkaa aamuyöstä klo 3.05, jolloin kimppataksi tulisi hakemaan meidät lentoasemalle. Olimme laittaneet kellon soimaan hyvissä ajoin klo 2.30. Olimme luonnollisesti pakanneet lähes kaikki tavarat valmiiksi, jotta lähtö sujuisi ongelmitta. Heräsimme kello 3.03 tunteeseen, että olimme nukkuneet pommiin. Kiire oli melkoinen, ja ei muuta kuin vaatteet päälle, reput selkään ja ulos. Osa tavaroista kuitenkin unohtui luonnollisesti kotiin. Onneksemme sekä taksi että me olimme noin 3 minuuttia myöhässä, taksin ollessa kymmenen sekuntia enemmän😊 Matka jatkui lentokentälle, jossa olikin mukavasti aikaa koneen lähtöön. Itseäni vähän (kuinkas muuten) jännitti paikallisilla koneilla matkaaminen...olisi edes ollut tuttu ja turvallinen Finnair, mutta Lan Chile yllätti iloisesti. Kone oli upouusi ja iso eikä lähdön myöhästyminen 1,5h haitannut, koska olimme koneessa katsomassa simpsoneita molemmat omalta näytöltä. Perille päästyämme lähdimme heti tarkastamaan Cuscoon lähtevät lennot ja saimmekin paikat parin tunnin päästä lähtevään koneeseen ja vielä sama tuttu LAN lentoyhtiö 😊 Saimme huokaista helpotuksesta ja matkalla terminaalille tapasimme innokkaan miehen, joka kauppasi kahta hotellia Cuscossa. Oli muuten aika huvittava tunne kun mies kulki meidän perässä lentokentällä ja meidän mennessä rullaportaita ylös mies käveli rappusia samaan tahtiin ylöspäin selittäen omien hotelliensa erinomaisuutta 😊 Jäimme kuuntelemaan miestä, koska tarjous tuntui hyvältä. Saisimme kyydin hotellille, tarkistaa molemmat hotellit (hänellä oli
kuvat ja esitteet niistä), 20-25 dollaria yö ja jos jäämme toiseen yöksi olisi taksikyyti ilmainen (muuten 5 solia, eli 1,20€) Hyväksimme miehen ehdotuksen ja hän otti nimen ylös ja kirjoitti hotellien nimet. Lento Cuscoon kesti tunnin verran ja lensimme taas hienojen maisemien yli. Cuscon kaupunki sijaitsee yli 3000m korkeudella ja vähän kyllä huimasi kun koneesta päästiin ulos. Olimme kuitenkin ottaneet "Soroche pillerit", joita ostimme Liman lentoasemalta. Cusco näytti suloiselta pieneltä punaiselta kaupungilta keskellä vuoria.
Lentomatkan jälkeen odottelimmekin mielenkiinnolla kyytiä. Meitä vastassa oli jopa kolme ihmistä ja lappu jossa luki isolla "LASSE ALONEN" 😊 Mua alkoi vähän jännään että mitä ihmettä nyt tapahtuu, mutta toisaalta pystyi luottamaan heihin, koska nyt alkaa olla low season Cuscossa ja hotellit tekevät lähes mitä vaan saadakseen asiakkaita. Matkalla hotellille yksi miehistä, joka puhui hyvin englantia esitteli kaupunkia ja kyseli kiinnostuneesti meidän matkasuunnitelmia. Vaikutti aika perseennuolija-tyypiltä. Hotelliin päästyä ei paikka vaikuttanut kovin hyvältä. Ihmisiä ei näkynyt missään ja muoveja oli maassa rakennustöiden takia. Mies vaikutti niin imelältä "Nyt voimme mennä alakertaan juomaan kuumat juomat..." eikä hän selvästi halunnut edes näyttää meille sitä toista hotellia "Se ei ole ollenkaan näin hyvä..." ym.... Mua alkoi vähän epäilyttämään ja kysyin onko tääällä muita asiakkaita "ouuu, this is full" ja viereinen mies sanoi espanjaksi etteihän täällä ole juuri ketään (ei tainnut tietää että Lasse ymmärsi espanjaa 😉. Lisäksi huomasin tämän hotellihuoneen avaimesta että tämä ei ollut edes hotelli, vaan hostelli ja aivan eri niminen kuin mistä oli lentokentällä sovittu. Vaadimme saada nähdä myös sen toisen hotellin, vai oliko sitä edes olemassa... Pitkin naamoin tämä kolmikko lähti meitä kuljettamaan seuraavaan paikkaan, joka oli ihan hirveä. Likainen puku päällä hikinen iso mies toivotti tervetulleeksi ja sanoi odottavansa meitä illalla paikan päälle... No thanks! Heillä oli kolmaskin vaihtoehto ihan vieressä, joka olikin ihka oikea hotelli ja näytti oikein viihtyisältä. Päätimme jäädä tähän ja viimein istuuduimme juomaan kuumat kokateet (=kokapuunlehtiteetä, yleinen juoma täällä, lievittää myös "korkeuspahoinvointia"), tosin mä en sitä juonut koska tuskin olivat keittäneet sitä 20min, joka vaaditaan siihen että vesi puhdistuu (...nimimerkillä sairaanhoitaja ammatiltaan... 😊. Nyt mies sitten alkoi suunnittelemaan meille machu picchu matkaa aikatauluineen, yhden päivän reissu jonka he järjestäisivät hintaan 150 dollaria...huh huh... Lasse moneen otteeseen selvitti, että aiomme matkan tehdä ihan omin neuvoin mutta silti hän jatkoi ja jätti yhteystiedot jos haluamme ihan millaista apua tahansa matkan aikana. Lopulta mies totesi, että tämän päivän joudutte viettämään huoneessanne tekemättä yhtään mitään korkeuserojen vuoksi. Että näin.
Ihana kun riesasta päästiin. Kävimme huoneessa viemässä tavarat ja aikapian lähdimme etsimään Perurailin juna-asemaa, mistä saisi ostaa liput Aguas Calientesiin, eli Machu Picchun kylään. Törmäsimme juna-asemalla hollantilaiseen pariskuntaan ja he kertoivat ostaneensa retken MP:lle paikalliselta matkajärjestäjältä hintaan 110 (opiskelijahinta)/130 dollaria. Hintaan sisältyi oppaat 2 päiväksi, bussilla retki Sacred Valleyhin (missä muutenkin halusimme käydä) ja Ollantaytamboon (vanha inkakaupunki myös), junalippu Aguas Calientesiin ja kaksi yötä siellä, pääsylippu MP:lle ja junalippu takaisin Ollantaytamboon. Kuulosti siis varsin hyvältä ja olisi tullut jopa halvemmaksi kuin jos olisi itsekseen lähtenyt vain MP:lle. Ostimme siis saman retken ja tyytyväisinä tallustimme takaisin hotellille kaupan ja ravintolan kautta. Huomasi kyllä korkeuseron vaikutuksen, sillä ei kovin vauhdikkaasti pystynyt kävelemään vaan heti hengästyi. Kaupassa oli kyllä maalaistunnelmaa, hedelmät olivat syömäkelvottomia, jauhoja myytiin "irtotavarana" ja mikään ei oikein näyttänyt houkuttelevalta. Ravintolassa söimme kanaa/lihaa ja ranskalaisia ruoaksi (ei mitään tuoretta uskaltanut syödä) ja nukkumaan. Yöllä oli vähän vaikeuksia nukkua, en tiedä johtuiko korkeuseroista vai marikan maanjäristyksenpelosta?
Advertisement
Tot: 0.16s; Tpl: 0.014s; cc: 10; qc: 57; dbt: 0.1268s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Sirkka
non-member comment
ei muuta kun paikallisiin piirimestaruuskilpailuihin
korkean paikan leirin jälkeen! paraniko hapenottokyky, kun tulitte takaisin?