Advertisement
Etela-Amerikkalainen grilli
Naiden suomista "kasvisvartaista" olemme saaneet nauttia kaikkialla reittimme varrella. Yllatys, yllatys matkalaiset eivat enaa olekaan Paraguayssa tai Argentiinassa vaan naapurissa pienella Uruguayn pyrahdyksella...taytyihan sita tulla tanne pitamaan huolta, etta sellutehdas alkaa Fray Bentosissa valmistumaan...emme tosin kayneet paikanpaalla, vaan hoidimme tyonjohdollisia toimia taalta Montevideosta kasin... 😊
Uruguay osoittautui varsin mielenkiintoiseksi paikaksi ja erityisesti positiiviseksi yllatykseksi - ei taalla tosin oikein mitaan tekemista ole ollut, mutta muutoin paikka on erityisesti hintatasoltaan ja matkustamisen helppoudellaan aivan omaa luokkaansa verrattaessa esim. Argentiinaan ja Brasiliaan.
Valittavasti vain tulimme tanne keskitalvella eika maa oikein nayta talloin parhaita puoliaan, koska taallakin parhaita matkakohteita ovat Atlantin rannikon biitsit, joilla ei ymmarrettavasti ole tungosta lampotilan huitoessa noin plus kymmenessa asteessa...Hannu on tosin herattanyt hilpeytta paikallisissa kulkiessaan shortseissa, T-paidassa ja suihkuslabareissaan ympariinsa - paikalliset hytisevat pipoissaan ja toppa-asuissaan, kun suomipoika viela hikoilee T-paidassaan...
Pieni valihyppy takaisin Argentiinan puolelle ja Corrienttekseen. Kun keskiviikkona kulutimme viimeisia tuntejamme Corrientteksessa niin ruokaravintolamme ovella Hannua tarttui hihasta ihka-aito suomalainen! He olivat bonganneet blondin ravintolassa ja arvuutelleet mista skandinavian maasta mahdamme olla (tosin Hannun he paattelivat paikalliseksi...). Uula ja Leena olivat tekemassa tutkimusta Argentiinassa ja olivat ensimmaiset suomalaiset, jotka matkallamme tapasimme ja oli kieltamatta ihan mukavaa jutella suomeksi jonkun muunkin kanssa kuin oman hanin nain valilla. Olimme myos onnekkkaita, koska pariskunta asui paikallisen
teatterinjohtajan kotona ja saimme privaattikierroksen Corrienteksen vasta alkuperaiseen kuntoonsa entisoidyssa, satoja vuosia vanhassa teatterisalissa. Upeita kattomaalauksia, koristuksia ja vanhan ajan loistokkuutta !
Kaksi matkustusmukavuuteen vaikuttavaa seikkaa saimme kokea matkalla kohti Uruguayta: ensin paasimme ensimmaista kertaa kokonaan makuuasentoon taipuvilla linja-auton penkeilla Posadaksesta Buenos Airesiin (tosin emme kumpikaan loytaneet nukkumattia kainaloomme vaan nukuimme torkahdellen eli liekko tuo nyt ollut niin erilainen kuin puoliksi kaatuvat penkit. Hannu sai kylla nauttia enemman aterioita ja viskia kuin aikaisemmin.) ja seuraavaksi astuimme lautalle, joka ainakin oli bussien jalkeen luksusta. Lauttaa ei voi kuvailla kuin yhdella sanalla: ruotsinlaiva...myynnissa ei tosin ollut kossua, mutta Absolutia ja Smirnoffia kylla loytyi. Alus oli kylla muutoin kuin ruotsinlaivojen kopio, vaikka olikin Brasiliassa valmistettu.
Ensimmainen stoppimme Uruguayssa oli Colonia del Sacramento, joka oli kuin pieni vanhan ajan kreikkalainen satamakaupunki (huom! kumpikaan meista ei ole kayny Kreikassa) pienine kujineen ja vanhoine raunioineen - ja kulkukoirineen (oikeasti: naita on aivan JOKA PUOLELLA, Uruguayssa ne ovat olleet valilla jopa pelottavan aanekkaita...). Miellyttava visiitta, vaikka emme tuolla vuorokautta pidempaan viitsinetkaan viettaa ennen kuin jatkoimme matkaamme paakaupunkia Montevideota kohti.
Taalla paikallisen talven keskella loysimme ihanan majapaikan: Red Hostel ja etenkin sen takkatuli, jonka edessa Hanna on viettanyt nyt yhden viikonlopun. Aaahhhh.... Olemme Hannan pyynnosta
Auringonnousua...
Kuvitelkaapa oloanne, kun aamulla pariovet avatessanne avautuu eteenne....tama ! viettaneet ensimmaisen oikein kunnon lepo viikonlopun ja katsoneet DVD:ta, lukeneet, nukkuneet pitkaan ja kierrelty kaupungilla. Hannun rentoutukseen kuului myos sunnuntai-aamun krapula, jota ei ilmeisesti yhtaan helpottanut se, etta han muisti mita Hanna oli sanonut edellisyona kun Hannu aamulla klo 4 ilmestyi sangyn viereen kaivallen tavaroitaan... Han etsi kuumeisesti avainta lokeroomme, etta saisi lisaa rahaa voidakseen jatkaa taksilla toiseen baarikohteeseen! Hannan reagointi (puolustus: uni oli karannut silla sekunnilla kun Hannu ilmoitti lahtevansa yksin juhlimaan + rahoja oli metsastetty ainakin viidesta automaatista ennen kuin saimme rahaa Montevideossa elamiseen): "ei niita rahoja ole tarkoitettu kurkusta alas vetamiseen!".... No... Ainakin Hannu tassa vaiheessa lopetti haihattelut toisesta baarikierroksesta ja kiipesi kiltisti ylapunkkaan unten maille heratakseen aamulla kertomaan Hannalle, etta meilla tulee aina ja ikuisesti olemaan eri pankkitilit.... 😊
Advertisement
Tot: 0.042s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 24; dbt: 0.0226s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
Irma Riippi
non-member comment
Irma-äiti
Tärkeintä ei ole se mistä lähdetään ja minne tullaan, vaan se mitä koetaan matkalla. Matkakertomustanne on ollut mielenkiintoista seurata ja herää vain ajatus, miten pystytte kaiken näkemänne ja kokemanne oikein sulattamaan!? Minusta tämä on upeaa, että me täällä kotimaassa voimme seurata kulkuanne siellä kaukana. Onnea matkallenne toivottavat :äiti ja isä Noormarkusta