Ilha Grandella

---

Paatti Ilha Grandelle lähtee vasta iltapäivällä, joten päätimme katsastaa hieman ympärille Angra Dos Reissä. Eilen kaupat olivat kiinni, joten tänään käytiin kiertelemässä. Hotlamme sijaitsi keskustassa, joka oli täynnä pieniä kauppoja puutavaraliikkeistä vesiurheiluvälineisiin. Päätettiin kuitenkin hypätä bussiin ja lähteä kohti kaupungin ”el”ostoskeskusta. Perille päästyämme huomasimme, että ei ollut ostoskeskus hääppönen. Siellä oli samankaltaisia kauppoja mitä keskustassa, mutta ne olivat vaan lähempänä toisiaan. Se oli aika pikkuruinen ostoskeskus kaiken kaikkiaan. Koska bussia ei kuulunut keskustaan, pääteltiin kävellä takaisin. Aurinko alkoi tällöin yllättäen paistaa ja hotellille päästyämme totesimme, että katkaravun värinen turistipunotus oli iskostunut ihoon. Ja tietysti silleen epätasaisesti kehon toiselle puolelle, että olisi mahdollisimman typerän näköistä.

Käveltiin satamaan, josta paatin piti lähteä. Virallinen lipunmyyntiluukku oli kiinni ja edessä pyöri vain jotain tyyppejä kauppaamassa jotain muita lippuja. Päätettiin katsastaa mitä tyypit tarjosivat ja käveltiin niiden paatille. Näköjään muutkin olivat katsastaneet tilanteen sillä paatti oli jo aika täynnä. Maksettiin lipuista hitusen enemmän kuin ”virallisesta” lautasta, mutta lähtö olisi tuntia aiemmin ja paatti menisi lujempaa, joten hypättiin kyytiin.

Ilhalle saavuttuamme käveltiin pois keskustasta ja kun kivitie loppui, kyseltiin paikkaa lähimmästä Pousadasta. Löydettiin heti vapaa huone kohtuuhintaan, joten etsiskelyt loppuivat siihen. Otettiin huone vain yhdeksi yöksi ja päätettiin katsella muuta paikkaa seuraaviksi päiviksi. Kyseltiin valehtelematta varmaan 20 Pousadasta paikkoja (Katjan toimiessa virallisena kielivastaavana), mutta vain parissa oli paikkoja. Emme kuitenkaan ottaneet niitä, koska paikat olivat liian kalliita tai liian kämäsiä. Yhdestä Pousadasta kyseltiin, että tietäisikö he mistä voisi saada paikkaa edullisesti. Sieltä meidät opastettiin toiseen paikkaan, jossa oli kuitenkin täyttä. Siellä paikassa oli kuitenkin yksi nainen joka opasti meidät kolmanteen paikkaan. Se ei ollut mikään pousada tai hotla vaan paikallisen perheen pihapiirissä oleva mökki. Mökissä oli kaikki kohdallaan varsinkin hinta, joten varattiin se yhdeksi yöksi (toinen yö optiona). Näin kaikki oli reilassa, joten lähdettiin syömisen kautta nukkumaan.

Seuraava päivä meni hujahtaen, kun vaihdettiin kamat uuteen paikkaan ja tutkailtiin paikkoja. Päätettiin lähteä seuraavana aamuna heti Lopes Mendesin rannalle n. kuuden kilsan päähän (huhut liikkuu, että on yksi parhaimmista biitseistä mitä maasta löytyy). Kartan mukaan kävely sinne kestäisi n. 2-3 tuntia, mitä Katja vähän epäili, koska ”kyllähän kuus kilsaa reilussa tunnissa kävelee helposti!” No, totuus ilmeni sitten aamulla, kun löydettiin polku, jota pitkin piti taivaltaa: mutainen, jyrkkä ja kapea polku muutamien kukkuloiden ylitse ja keskellä viidakkoa. Örkkejä ei näkynyt kuin yksi pikku käärme, jonka päälle Tomi meinas astua ja, joka viidakkoon luikerressaan ehti juuri ja juuri huutaa Lissulle terveiset 😉 Palkkioksi rankasta kiipeämisestä päästiin kuitenkin pitkälle Lopezin rannalle, jonka vesi valitettavasti oli kylmää, täynnä jotain limaklönttejä (kutua?) ja rauskuja. Ei siis päästy vieläkään uimaan vaan tyydyttiin ottamaan arskaa joka hetkeksi pilkotti pilvien lomasta. Lähdettiin sitten piakkoin sisseinä samaa reittiä takaisin, vaikka venekuljetuskin olisi ollut tarjolla. Tomin dieetti sai siis näin uusia ulottuvuuksia liikunnan muodossa.

Palattiin väsähtäneinä kotiin, missä Tomille tuli hirveen paha olo, kun ei oltu koko päivänä vielä syöty mitään (Tomin dieetin huonoja sivuoireita). Äkkiä sitten ravintolaan ja masut täyteen, jonka jälkeen taas tietysti alkoi nukuttamaan ja krooh pyyh…

---

Photos

Kaupassa
Melkein kuin Citymarketin lihatiskilla..

Katja viidakossa
¨Tie¨ Lopes Mendesille oli rankka

Limatsuja
...tai jotain muita planktoneja

Lopes Mendesilla
Tomi hakee tuntumaa Brasilian surffiskeneen