Manauksessa

---

Toissapaivana ylitimme rajan ja saavuimme Brasilian puolelle. Passiin alkaa kertya hienoja leimoja ja ensimmaisen kerran niilla leimoilla on oikeasti jotain valia. Etenkin Venezuelan puolella ollaan tosi tarkkoja siita, etta passista loytyy tulo-ja lahtoleimat. Aiemmin passin leimaukset kun ovat olleet niita, "pistetaanpa koristeeksi yksi leima" merkintoja.

Eilisaamuna tulla tupsahdimme tanne Manaukseen, keskelle "viidakkoa". No, onhan taalla "Amazonin Pariisissa" isoja bulevardeja, Manauksen Champs Elyseita. Mutta miljoonakaupungista on turha suurta viidakkotunnelmaa etsia, joten ensi viikolla lahdemme muutamaksi paivaksi viidakkoretkelle oikeaan metsaan. Eilen kavimme katsomassa kuuluisaa suurta jokea, ja olihan se iso, ei voi kieltaa. Ihan kiva puro tuo Amazon 😊 Tykataan kovasti olla Brasiliassa, en ihmettele yhtaan miksi niin monet tata maata kehuu. Ihmiset on tosi ystavallisia ja yrittaa auttaa, vaikka emme osaakaan juuri sanaakaan portugalia. Sitkeasti yritamme puhua espanjaa ja yleensa tulemme edes jollain lailla ymmarretyksi. Kaytannon kielitaito kasvaa pikku hiljaa.

Satuimme paikalle vuoden kuumimpaan aikaan, lampotila hipoo kolmeakymmenta jo yhdeksan aikaan aamulla ja paivalampotiloja en uskalla edes ajatella. Cnn:n sivuilla povataan sellaista miellyttavaa +40 astetta... Onneksi taivas on pilvessa, sen ansiosta jonkun verran jaksaa tallustella ulkona. Ilmastointi on kylla melkoisen must. Vetta ja guarana-limpparia kuluu.

Eilisiltana oltiin ensimmaisen kerran koko reissun aikana niin sanotusti viihteella, vaikka Manaus ei varsinaisesti bilettajan taivas olekaan. Taytyy myontaa, etta oli ihan hieno tunne istua ulkona taivasalla siemailemassa cervejaa lampotilan ollessa linnunmaitoa.

---