Perille on siis päästy!

---

How is it going?

Not bad at all! Perille on siis päästy ja elämisen perusasiat laitettu kuntoon. Matkustaessa tuli taas todistettua saksalaisten antitäsmällisyys, kun Frankfurtissa vierähti muutama ylimääräinen tunti, mutta käytin tämän ajan tehokkaasti hyväksi tutustuen saksalaiseen olutkulttuuriin. Eivätkä olleet ollenkaan hassumpia! Tämä osoittautui muutenkin fiksuksi vedoksi, koska viivytyksen syyksi kerrottiin koneeseen pääsyn jälkeen moottoriongelmat ja parin rentouttavan jälkeenhän sitä ei tunnetusti paljon stressaa pienistä:D 340 pääsi kuitenkin ilmaan ja sen jälkeenhän alastulo onkin taattu! Tämä tapahtui jälleen kerran kuitenkin tylsästi suunnitelmien mukaan 9 tunnin jälkeen Torontossa.

Lennon aikana lentoemot puhuivat minulle sujuvasti saksaa, vaikka jenkkien kanssa juttelinkin englanniksi… No saipa sitä saksaksi bratwurstia, kahvia ja juomista tilattua! Saksan kielen taidot loppuivat kesken vasta, kun piti täyttää Lufthansan asiakastyytyväisyys kysely, mutta onneksi samassa kirjekuoressa oli myös lontoonkielinen versio. Siinä sitten jenkkien kanssa yhdessä keksittiin parantamisehdotuksia ja yllättäen he päätyivät vertaamaan US Airlinesiin ja eivät olleet ilmiselvästi kaikkein ilahtuneimpia, kun minä kirjoitin, että voisivat harkita hammasharjan ja silmäpeittojen jakamista mannertenvälisillä lennoilla, kuten British Airways tekee. Olisitko itse kovin ilahtunut, jos virolainen neuvoisi saksalaisia ottamaan mallia ruotsalaisista?!?

Pienen viivytyksen jälkeen pääsin siis Torontoon. Siellä selviydyin sukkelasti tullista ja maahantuloviranomaisista, kun kerroin heille silmät kiiluen tulevani opiskelemaan. Laukkujani sainkin odotella sitten hieman pitempään, mutta idänihmeet saapuivat kuitenkin viimeisessä ryppäässä. Seuraavaksi sainkin taistella paikallisten yönmustien laukkupoikien kanssa, että pystyin perisuomalaiseen tyyliin raahaamaan itse tavarani kotimaanterminaaliin, joka on jostain syystä pakollista, jos tulee muualta kuin USAsta tai Kanadasta… Kotimaanterminaalissa minua odotti perusjenkki täti, leveämpi kuin pitempi, mutta samalla niin leppoisa. Hän järjesti minun oitis seuraavalle Thunder Bayn lennolle, koska alkuperäisen suunnitelman mukainen oli lähtenyt kutakuinkin samalla hetkellä, kun minä vasta saavuin Torontoon. Seuraava jännitys olikin siinä ehtisinkö vielä saada asunnon avaimet TB:ssä, koska en ollut varma oliko toimisto auki 11pm vai 12pm. Onneksi jälkimmäinen oli totuus ja sain avaimeni, joten ei kuin nukkumaan!

Kämpillä minua odotti pelkkä kuminen patja, jonne otin seurakseni kämppiksieni tyynyn olohuoneen sohvalta. Juuri kun olin nukahtamaisillani yli 24 h kestäneen päivän jäljiltä, nämä aina niin hiljaiset kämppikseni saapuivat paikalle. He ihmettelivät suureen ääneen suomalaisten nimivalikoimaa, sillä täällä on kaksi muutakin suomalaista vaihtaria ja miespuolinen on yllättäen Janne hänkin! En jaksanut kuitenkaan tuolloin enää nousta ja suhteellisen äkkiä tuo aina niin kauniisti soljuva leveä jenkkienglanti lakkasi häiritsemästä Nukku Matin viedessä voiton. Aamulla nähtiin taas heti kättelyssä näiden poikien kohteliaisuus, kun he tokaisivat ensitöikseen, että eiköhän lähdetä ostamaan sinulle perustarpeet meidän autolla! Tunnissa tuli sitten noukittua lähimmästä shopin centeristä kaikki tarpeellinen.

Niinpä niin ”how is it going?” on jotain, jonka esiintymis frekvenssi on suoraan verrannollinen vastaantulevien heppujen määrään. Tuo on vielä helppo nakki, mutta muuten on kyllä tullut jo hieman vaihtaristatuksen elämiä käytettyä, kun naapurin tytöt ovat tulleet esimerkiksi pyytämään avaamaan heidän chilimaustepurkkiaan ja minä kun olen luullut aivan ensimmäiseksi, että he tarjoavat tyypillisestä XXXXL jenkkipakkauksestaan myös meille kastikettaan… Mutta tunnetusti pystyy hoitaan ja olempa myöhemmin pystynyt heille kummasti antamaan suorilta tyhjän roskapussin, ilman että tarjouduin ensin viemään heidän roskiaan:D

Mitä kouluhommiin tulee, niin lukujärjestykseni näyttää, että MA ja KE olisi luentoja yhteensä hurjat 5 tuntia viikosta, koska kolmas kurssi jolle olen ilmoittautunut ei vielä näy missään… Olen muutenkin yrittänyt aktiivisesti tavoittaa vaihtareiden asioita hoitavaa tätiä, mutta yhdestä vierailusta ja mailista huolimatta en ole saanut mitään kontaktia vielä toistaiseksi. Mitäpä tässä stressaamaan noilla opinnoilla, koska asunto & opiskelijakortti + niihin liittyvät pakolliset maksut ja bussikortin olen saanut paikallisten ohjeilla hoidettua ilman mitään erikoisholhoamista!

Kulttuurishokista ei noin laajemmin voi muuten paljon puhua, kun tiesi mikä täällä odottaa, minun normaalipuheen määrällä ei vielä vaan yksinkertaisesti pääse täällä mihinkään asteikkoon. Nämä ovat jotain aivan uskomattomia, 9 Kaarnista yhdessä ihmisessä:D Niin ja mitenkäkös näiden kanssa sitten pärjää? No tällä hyvin paikallisesta erottuvalla ulkoisella olemuksella pääsee jo pitkälle ja kylläpä nämä ymmärtävät vielä toistaiseksi puhuakin kenties hieman rauhallisemmin ja käyttävät slangiansa astetta vähemmän kun olen läsnä, joten no problem! ”Kaupungilla” liikkuessa olen törmännyt säännöllisesti ilmiöön, että alkavat puhua minulle ranskaa, joka ei tunnetusti paljon edistä asiointia, muuta kuin että siitä saa aina hyvät naurut aikaiseksi:D

Täällä siis viihdytään muutenkin kuin hammastapurren. Jatkossa tänne ilmestyy toivon mukaan kuvia muun muassa tästä "murjustamme", paikallisista nähtävyyksistä, jotka ovat kovin luontoaiheisia, kun kaupunkia ei käytännössä ole ja mikä ettei mustakarhustakin, jos vaan sattuu tulemaan vastaan silloin kun on kamera matkassa. Muut vaihtarit ovat jo ihmetelleet yhtä jättiläistä, kun se oli tallustellut campusalueen aidan takana heidän ollessa orientaatiopuuhissa...

Nyt kuitenkin katsastamaan mitä nämä aina niin iloiset velikullat ovat keksineet perjantai-illan riemuksi!

See you!

- Janne

---