Huippuvuorille

---

Koko matkan aikataulu oli rakentunut sen varaan että tänään olisi lento Oslosta Huippuvuorille Longyearbyeniin klo 16 - 19.

Nukuin hyvin, vein autoon yhdessä laukussa ja repussa ne tavarat, jota en tarvitsisi loppumatkasta. Jukka lähti ajamaan kohti Suomea, ja minä lähdin hotellilta klo 11 kohti lentokenttää, ensin pari pysäkkiä ratikalla ja loppumatkan paikallisjunalla. Lentokentällä oli reilusti aikaa, otin lohisalaatin kanssa valkoviiniä. Passintarkastus meni nopeasti automaatilla. Niin passi piti tosiaan olla mukana, koska Huippuvuoret eivät kuulu Schengen-alueeseen. Odotustilassa puhuttiin paljon venäjää.

Olin ostanut keskihintaisen lipun, johon olisi kuulunut myös ruumatavara. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta olin halunnut valita hyvän ikkunapaikan. Perillä paistoi aurinko, ja saatoin hyvin ihailla maisemia. Lentokentällä oli odottamassa bussi - edestakaisen lipun saattoi ostaa 170 kruunulla. Kengät piti riisua kun asioin hotellin respassa, samoin kun kävelin ulko-ovelta omaan huoneeseeni. Oma huoneeni sijaitsi toisessa rakennuksessa kadun toisella puolella. Testasin heti pimennysverhot - aurinkohan paistaisi keskiyöllä hiukan korkeammalta kuin Suomessa keskitalvella keskipäivällä. Suomalainen turisti otti minusta kuvia pyynnöstäni. Päädyin syömään poropitsaa ja juomaan paikallista olutta. Tarjoilijat jäivät työvuoronsa jälkeen oluelle. Viereisen baarin terassilla oli väkeä, kun aurinko paistoi ja oli 8 astetta. Menin nukkumaan klo 24. Minulla ei ollut tarvetta jäädä katsomaan keskiyön aurinkoa, koska seuraavana päivänä monet paikat olivat auki klo 18:aan asti, ja halusin ehtiä käymään niissä.

---