Advertisement
vihreää ja vuoristoista!
Tämä kuva on oikeastaan Balatonilta ja aikaisemmalta reissulta. Mutta kaikki uudet fotot ovat Zollen koneella, eikä hänellä vielä ole ollut mahdollisuutta ladata niitä blogiin työkiireittensä takia... Budapestiä tutkimassa…
Viikko on jo vierähtänyt täällä Erkel Utcalla ja elämä alkaa olla jo mallissaan. Olemme saaneet kaiken toimimaan toivomallamme tavalla: On nettiyhteys ja kuukausikortit julkisiin kulkuneuvoihin. Asunnon väritys on pikku muutoksilla stailattu mieluisaksi. Keittiö toimii mukiinmenevästi ja muutenkin olo tuntuu mainiolta. Kotimaassa harmaita hiuksia aiheutuu erityisesti Zollelle, jonka pankkitilit ovat Sampossa. Pankit eivät tunnista hänen tiliään ja kaikki rahaliikenne pitää ohjata minun kautta. Aktiakin on kuitenkin kunnostautunut, sillä Mikko on jo soittanut monesti minulle ja ihmetellyt jotain Visa-laskua, joka pankin mukaan on minun, mutta palautettu Mikon tilille. Summa on kummallinen eikä se ole mennyt minunkaan tililtäni??? Toivottavasti asia selviää, sillä täältä sitä on hankala hoidella. Ja minä kun aina luotin suomalaisiin rahalaitoksiin!
Zollen tehdessä töitä päivisin, olen minä tutustunut tähän nykyiseen ympäristääni omin päin. Kuukausilippu on todella kätevä ja liikkumista helpottava juttu. Menimme läheiseen Kálvin Terellä olevaan valokuvaus liikkeeseen, jossa minusta näpsittiin melkoinen määrä kuvia. Niistä valittiin sitten yksi, jota ammattitaitoinen valokuvaaja sopivasti retusoi ja - ihme- kuvasta tuli tosi upea sekä edustava! Ihan kuin meikäläinen joskus 10 vuotta sitten. Koko työ ei maksanut kuin muutaman euron!!! Tänne vaan kuvattavaksi, suosittelen! No, kuvan kanssa metroasemalle, lippukiskalle ja siitä 20€ kortti, joka käy ratikoissa, busseissa ja metsossa koko kuukauden. Muutenkin siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja yksinkertaista. Missään ei tarvitse kauaa odotella, kun jo kyyti saapuu. Näitä miljoonakaupunkien etuja!!!
Olen ottanut joka päiväksi jonkun kohteen johon tutustun. Yhtenä päivänä kävelin Váci Utcaa St. Istvanin katetraalille, jossa näin mm. ihmeitätekevän Istvan-paran muumioituneen käden. Se oli laitettu pieneen lasitalon näköiseen arkkuun kirkon sivukappeliin. Onneksi paikka oli hämärä ja ihmisiäkin ruuhkaksi asti, joten oikeastaan en nähnyt koko hirvitystä. Tosin käytävän seinällä oli valokuva tästä reliikistä, joten tiedän siis miltä se näyttää. Harmi, kun en muistanut järkytykseltäni pyytää parannusta selkävaivaani. Pitänee mennä uudelleen! Toisaalta St Mihailin kirkossa on Vuori-Madonna, joka myöskin tekee ihmetöitä! Taidan mennäkin hänen juttusilleen. Ihan kivan näköinen patsas, muuten. .. ja luultavasti ymmärtää paremmin naisihmistä, kuin joku kädenraato!
Olen myös kävellyt Oopperalle sekä Musiikki akatemialle, joka on Ferenc List Terellä… siis se kuuluisa säveltäjä Franc List, joka oli muuten Richard Wagnerin appiukko eli Cosiman iskä Aukiolla komeilee tietenkin hänen patsaansa, siis Ferencin. Viimeksi täällä käydessämme koko Tere oli myllätty, mutta nyt se on todella hieno. Keskellä kulkee kaunis puistikko upeine istutuksineen ja tien molemmin puolin on ravintoloita terdeineen. Aurinkovarjojen alla on päydät ja tuolit sekä kaasulämmittimet, jos vaikka illalla viluttaisi. Iltaisin siellä onkin aikamoinen meno, sillä aukio on erittäin suosittu istuskelupaikka. Mm. muusikot tulevat sinne viettämään iltaa konserttiensa jälkeen päätellen siitä, että soitinkotelot ovat yleinen näky viini ja kalja-annosten ohella.
Olimmehan siellä mekin viimeksi, kun perjantaina 9.5. kävimme kuuntelemassa Akatemialla Budapest Festival -orkesterin konserttin. (Schumannin viulukonsertto ja Berliozin Fantastinen Sinfonia soivat aivan ihanasti!).
Akatemian sali on erinomainen akustiikaltaan. Talo on rakennettu joskus 1800-luvun loppupuolella ja on yksi Euroopan kuuluisista opinahjoista ja Zoltanin entinen yliopisto.
Muutama vuosi sitten Zolle vei minut tyhjään saliin ja käski seisomaan keskellä. Hän itse meni orkesterikorokkeelle ja taputti käsiään. Ääni suorastaan satoi päälleni. Myös kuiskaus kuului niin kuin hän olisi seisonut vieressäni. Ero rakkaaseen Finlandia-taloomme on huikea! Tässä salissa on todella ilo kuunnella musiikkia, varsinkin, kun asialla on yleensä aina mestareita!
Tänään oli jälleen kaunis, aurinkoinen päivä ja lounaan jälkeen ajattelin suunnata kohti Margitin saarta (Margit Sziget), joka on meistä yläjuoksuun vähän Kuninkaanlinnan ja parlamentin jälkeen keskellä Tonavaa.
Saaren nimi oli joskus aikoinaan Jänisten saari (Nyulak Szigete), mutta kuningas Béla IV tytär Margit-parka pantiin silloiseen Dominikaani-luostariin 1252 ja sai ilon viettää siellä siveätä nunnan elämää elämänsä loppuun asti. Hänet julistettiin tästä hyvästä myöhemmin pyhimykseksi! Sisko-parka!!!
Saaren päätyyn rakennettiin Tonavan ylittävä silta 1876, joka yhdistää Pestin ja Óbudan. Sillan nimi on yllätävästi Margit Hid = silta. Saarella on hieno 100 hehtaarin puisto, jossa on termaalinen kylpylä hotelleineen. Budapest muuten ”kelluu” termaalisen järven päällä ja aikoinaan jo roomalaiset rakentelivat tänne kylpylöitä, joiden raunioita voidaan edelleenkin ihastella Òbudan puolella. Kylpylöitä löytyy joka lähtöön. Kuuluisin on Gellertin kylpylä Tonavan rannalla meitä vastapäätä. Sinne aion mennä tälläkin kerralla jonain päivänä. Ehkä Dobun kanssa kuun lopulla!
No niin… minä siis kävelin Kauppahallin läpi ja sitten Ferec-józsef Híd in (entinen Vapaudensilta =Szabadsek híd) kupeesta nousin kakkosen ratikkaan (villamossal=ratikalla) ja ajelin siihen Margit Hídin luokse. Siitä siltaa pitkin sitten saarelle. Paikalla oli valtavasti koululaisia ja jokin heidän tapahtuma. Taustalla pauhasi rokkibändi… Istuskelin jonkin aikaa rantapenkereellä ja suunnittelin viikonlopun ruokalistaa, mutta meteli ja tungos olivat sitä luokkaa, että muutin suunnitelmani ja lähdin 4. ratikalla Nyugatille (Nygati Pályaudra = Läntinen Rautatieasema) ja sieltä uuteen hienoon ostariin nimeltään Westend. Kauppakeskuksen alta pääsee suoraan metroasemalle (M2) ja sillä tulin takaisin kotiTerellemme (Kálvin Tere).
**********************
Made your own pottery….
Yhtenä päivänä, kun kävelimme Vácin lähistöllä, näimme Királyi Pál utcan ja Bástya utcan kulmassa mielenkiintoisen yrityksen nimeltä ”Made by you”, paint your own pottery! Menimme sisään ja kyselimme (kas kummaa!!! Täällä puhuttiin hyvää englantia, joten minäkin saatoin ymmärtää mistä oli kyse ) Tämä on ns. työpaja, jonne voi mennä itselle sopivaan aikaan (liike on auki ympäri viikon), valita monen laisista malleista astian ja maalata sen haluamakseen. Värit kuuluvat hintaan samoin poltto.
16.5. lauantaina Zollella oli aamulla harjoitus pianistin kanssa ja iltapäivällä luokkakokous, johon en halunnut mennä mukaan. Niinpä tassuttelin tähän mainioon work shoppiin! Valitsin 2 mukia ja suunnittelin innoissani hienot mallit. Sitten vaan maalaamaan! Ehkä jossain vaiheessa saamme aikaiseksi kuvien lisäämisen tähän blogiin, niin näette tekin tekeleeni! Joka tapauksessa nyt meillä on hienot matkamuistomukit käytössämme… ja joka aamu muistuu mieleen Budapest kesällä 2008 ( pohjassa nimittäin lukee, jos sattuisi vuosien varrella unohtumaan.) Päivä meni kiitäen ja hiukan maalaaminen jäi keskenkin, joten uusi käynti on tehtävä piakkoin. Sitä paitsi innostuin niin, että saapas nähdä, millaisen pötti-kasan kanssa tulen kotiin…
Matkalla Erkelylle kuljin Nemzeti Múzeon (Kansallis M.) ohi ja huomasin, että siellä oli hirmuinen meno ja meininki. Muistin, että Zolle mainitsi tänään vietettävän Toukokuun päivää ( vähän niin kuin Wappu ). Museon puisto oli täynnä pikku kojuja, joissa esittäytyivät mm. maan museot sekä käsityöopinahjot. Kaikilla oli jonkin laisia työnäytöksiä näyttelyn ohella. Myös ihmiset saattoivat osallistua askarteluun. Suosittuja erityisesti lapsille näytti olevan keskiaikaisten aseiden tekeminen ja koristelu, mutta monet aikuisetkin leikkelivät ihan innoissaan ritarikypäröitä pahvista. Minäkin menin yhteen pöytään, jossa väritin puuväreillä unkarilaisen perinnekoristemallin pahviliuskalle. Myös keramiikkaa saattoi muovailla ja dreijata.
Tarjolla oli myös perinneruokaa, leivonnaisia ja muita nameja (jotka eivät kuulu diettiimme , joten jätin väliin syömiset - sitä paitsi aamuinen munakas piti huolen siitä, että ei vieläkään ollut nälkä, vaikka kello oli jo yli 17). Näitä kojuja oli varmaankin sata ja lisäksi sitten myyntikojut: käsitöitä, koruja, keramiikkaa, keskiaikavaatteita, luostareiden luontaistuotteita (hunajaa, viinejä, käsintehtyja saippuoita, tuoksu- oljyjä jne, jne… ). Löysin yhdestä atiikkikojusta Mari-nénin (= unkarilainen yleisnimitys vanhoille mummeleille) vanhat messinkiset kynttiläjalat, 4800Ft kpl (=38€ yhteensä). Lisäksi ostin Szárospatakilaisen keramiikkapurkin, jossa ajatteli säilyttää suolaa, vaikka siinä lukeekin ”Hunajaa” (= Méz).
Lopuksi menin istumaan museon rappusille ( jotka muuten ovat saman tyyppiset, kuin Helsingin Tuomiokirkon raput). Raput olivat täynnä porukkaa ja niiden eteen oli tehty lava, jossa esiintyi joku rokkibändi. Ilmeisesti hyvin suosittu päätellen yleisön innokkaasta osallistumisesta lauluihin ja taputuksiin. Ennen kuin bändi lopetti, esittivät he Unkarin kansallislaulun sekä muita isänmaallisia lauluja. Yleisön suuren kansallistunteen saattoi helposti aistia!
**************************
Advertisement
Tot: 0.068s; Tpl: 0.01s; cc: 9; qc: 48; dbt: 0.0372s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 2;
; mem: 1.2mb