Advertisement
Published: April 3rd 2008
Hei!
Aika kuluu kuin siivillä. Huomasimme juuri, että enää kaksi kuukautta reissua jäljellä. Tässä ollaankin mietitty kaikenlaisia, ennen kaikkea sitä, mitä ajasta Ranskassa jää käteen.
Naureskelimme, että ainakin kaikenlaiset remonttihommat sujuvat. Olemme saaneet kokea millaista on elää ilman lämmitystä, ilman sähköä, ilman pöytälamppua, ilman WC istuinta, ilman pesukonetta jne. Kaikkeen kummasti tottuu. Tällä hetkellä on menossa periodi "ilman keittiön lavuaaria". Edellispäivänä saavuimme kotiin ja keittiön lattia lainehti vettä. Pienen tarkastelun jälkeen huomasimme likavesiputkien liittimien vuotavan. Liittimiä ei saatu tarpeeksi tiukalle edes Lauran isän kaukoneuvontapalvelun avulla. Vuotaa minkä vuotaa!! Joten tiskit on tiskattu kylpyammeessa. Huoltomies lupasi tulla tänään, katsotaan tuleeko.... No, tuo jälkimmäinen kommentti on tarpeeton. Kyllä hän varmasti tulee. Tähän mennessä jokainen tilaamamme huoltomies on tullut ajallaan. Siitä pisteet Ranskalle.
Muuten täällä tapahtuu kaikkea hauskaa...ja mielenkiintoista. Varmaan kävi selväksi ensimmäisistä blogimerkinnöistämme, että uuteen maahan asettuminen on aikamoinen prosessi ja monenlaisia papereita tarvitaan. Emme kuitenkaan uskoneet että maasta lähtökin olisi yksi suuri proseduuri. 😊 Meidän poistumistamme on alettu valmistelemaan jo kolme kuukautta ennen itse h-hetkeä. Vuokrasimme asuntomme kalustamattomana, joten vuokrasopimus pitää perua kolme kuukautta ennen lähtöä. Tiina taiteili upean vuokran lopetuskirjeen (jopa ranskalaiset olivat ihmeissään sen korkealaatuisesta tasosta). Päätimme huolehtia, että kirje löytää varmasti perille, niinpä hyppäsimme keltaisten Jopojemme
selkään ja polkaisimme vuokranvälittäjän toimistolle.
Toimistolla törmäsimme taas tuttuun nuivaan assistenttiin joka mulkaisi meitä tiskinsä takaa... Ystävällisesti hymyillen ojensimme hänelle vuokrasopimuksen irtisanomiskirjeen. Nainen vilkaisi paperia ja totesi "Non!". Katsoimme toisiamme ja kysyimme että mitä "NON"?? Kävi ilmi ettei hän voinut ottaa vastaan kirjettä, koska se ei ollut tullut postissa. "Mitä ihmettä???!" Ranska on uskomattomien byrokraattisten kommervenkkien maa. Assistentin leimasimien joukosta ei löytynyt välinettä, jolla leimata kirjeemme saapuneeksi. Kuulemma lähin posti löytyy keskustasta kilometrin verran länteen toimistolta. Ei auttanut muu kuin polkaista postiin. Maksoimme neljä euroa kirjatusta kirjeestä. Toivoimme ettei Ranskan posti tunaroisi kirjeemme kanssa. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin. Vuokrasopimus on nyt peruttu. Odotamme innolla Internetin irtisanomisprosessia. Numericablella on kuulemma Ranskankin mittapuulla huono asiakaspalvelutaso. Katsotaan miten käy, olemme jo hankkineet jos jonkinmoisia dokumentteja joilla koetamme päästä irti kuukausimaksuista. No, se siitä.
Sitten viime kirjoituksen meillä on käynyt vieraita. Lauran kotijoukot poikkesivat katsastamaan vointiamme. Asuntomme varusteiden taso sai heidät hieman hämilleen...mutta heidän opiskeluajoistaan onkin aikaa. Vähemmälläkin pärjää, mutta kyllä mekin odotamme kotiin paluuta ja kunnon kalusteita. Uskomme että alkushokistaan selvittyään vanhukset ja Mikko nauttivat Grenoblen vierailustaan. Ènsi silmäyksellä kaupunki on ankea harmaudessaan, mutta kun katsoo pintaa syvemmälle, löytyy mukava pikkukaupunki monine harrastusmahdollisuuksineen.
Tähän onkin mukava lopettaa. Itse asiassa
korjausmiehet kävivät juuri. Jopa kaksin kappalein. Putket on kunnossa, suihkun letku on vaihdettu, WC-pöntön nuppi vielä kaipaa toisen visiitin. Taitaapa tämä asunto olla paremmassa kunnossa lähtömme jälkeen kuin ennen saapumistamme.
Kaikkea hyvää kevääseen ja paljon onnea uusille vanhemmille. Suomessa on monille ystävillemme syntynyt pienokaisia. Eli onnittelut Suville ja Johnnylle, Cédricille ja Karinelle sekä Katille ja Hannulle!
Terveisin, Tiina & Laura
Advertisement
Tot: 0.069s; Tpl: 0.012s; cc: 6; qc: 44; dbt: 0.0433s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
