Hyvaa ystavanpaivaa

---

Tarkoitukseni oli liittaa oheen joku oikein vaaleanpunainen (Uura, sehan on sentaan Ranskan vari 😉), sydankuva, mutta valitettavasti St Valentine ei ole Strasbourgiin juurikaan nuolia ampunut. Lahin muistutus ystavanpaivasta oli sydamenmuotoinen munkki, jota boulangerie Paul myi. Jatin ostamatta, vaikka nayttikin herkulliselta. Sen sijaan kotiin tallustellessa katselin kaiholla miesten kainalossa killuvia ruusukimppuja ja naisten kanniskelemia ruusuja. No jaa, ensi vuonna sitten vahan Valentiinuksen romantiikkaa...? Ai niin! Vaaleanpunaisesta viela! Voi, se on niin passé, kukaan ei enaa kayta vaaleanpunaisia vaatteita, iso osa vaatteistani on siis taysin out! snif. Kaupat on taynna mustaa, harmaata, ruskeaa (Uura 😉) ja valkoista. Samat varit varmaan vallalla Suomessakin. Ilopillerivareina vahan oranssia ja kirkasta keltaista.

Tasta muotikatsauksesta huolimatta taytyy todeta, etta en ole aikaani viime viikkoina juurikaan kaupoissa viettanyt, vaan lahinna netin tai kirjojen aaressa tutkimassa latinalaisen Amerikan taloutta. Kevaan kahdesta suurimmasta projektista toinen osui kohdalleni heti alkuun ja vaati kaiken vapaa-ajan, mutta nyt esitelma on onnellisesti ohi. Viime lauantaina herasin pirteana varttia vaille seitseman, laittauduin business-lookiin ja kirmasin koululle pitamaan esitelmaa. Vahan kieltamatta tuntui koomiselta viettaa lauantaipaivaa talla lailla, mutta tulipahan esitelma pidettya. 50 minuutin (kyseessa siis ryhmatyo, en sentaan yksin tuntia paasannut) puheosuuden, puolen tunnin videon ja puolen tunnin vaittelyn jalkeen olin vapaa! Tata vapautta juhlimme illalla yhdysvaltalaisvahvistuksemme Johnin synttarijuhlien merkeissa syomalla kolmisen tuntia ja kuluttamalla créme fraiche-kalorit jatkoilla tanssia hytkyttaen.

Elama on siis tasaantunut uomiinsa, olen tutustunut kanssaopiskelijoihin, vaikka alku olikin aika hankala. Oli yllattavan vaikeaa tupsahtaa paikalle kesken lukuvuotta, kun kaikki ovat jo kaverisuhteensa ja ryhmansa muodostaneet, mutta onneksi mukaan mahtuu aina yksi uusikin ja ryhmatyot auttaa paljon tutustumisessa. Opiskelut tyollistaa jonkin verran, mutta ei kohtuuttomasti, nyt kun se geopolitique de merde on ohi. Esitelmarintamalla odottaa viela englannin-esitelma, markkinoinnin iso projekti ja Britannian ulkosuhteet. Tallaisia kursseja meilla siis on: diplomaattien ja konsulien oikeudet, kansainvaliset rahoitusjarjestelmat, kommunikaation mallit ja teoriat, lehdistosuhteiden teoria ja mallit, ranskan ammattikirjoittaminen, sovellettu liikkeenjohto ja sitten se markkinointi, geopolitiikka ja Britannian ulkosuhteet. Lisaksi on kielia, mutta itse teen vain englannin ja kertailen saksaa itsekseni "kielikeskuksessa". Yleisesti ottaen kurssit on mielenkiintoisia, luennoitsijat tosi hyvia ja tykkaan istua siella, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Ranska sinallaan valilla raivostuttaa, valilla naurattaa, valilla ihastuttaa ja valilla kaipaan kovasti tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Aika paljon on ollut puhetta EUsta, taloudesta ja EUn laajentumisesta. Omat ajatukseni laajasti kiteytettyna: Suomi on parjannyt tosi hyvin, voidaan olla ylpeita itsestamme! Meilla on yllattavan kovat vaatimukset esim. tyoelamassa verrattuna vaikkapa juurikin Ranskaan, mutta toisaalta sielta se kilpailukyky taitaa sitten tulla. Kyllahan mina tiesin, etta esim. englannin taito ei taalla ole aivan loistava, mutta silti olen ollut hammastynyt siita miten huono keskivertoranskiksen englannintaito on. Mielestani on aika uskomatonta, etta niin kansainvalisessa ymparistossa kuin mekin opiskellaan, kansainvalisten suhteiden proffa ei osaa englantia. Miten siina voi hankkia objektiivisen mielipiteen ja informaatiota asioiden kaikilta puolin, jos ainoat tietolahteet on ranskalaisia? Jopa saksalaiset on olleet yllattyneita siita, etta meilla esim. tenttikirjat on englanniksi. Toisaalta, tama tekee meista aika Amerikkalaisen maan, suurin osa meidan esim. kauppatieteen opinnoistahan on yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen/oppeihin nojaavaa... Mutta on taalla toki paljon hyvaakin, yleisvaikutelma on, etta porukka on patevaa, tehokasta ja mukavaa. Samalla lailla suurin osa haluaa pysytella tunneilla hiljaa ja kommentoida vaikka sitten eilisen paivan tv-ohjelmia tai muuta tavallista, toisaalta valilla debat, eli vaittely aityy aika kiivaaksikin, kuten taman paivan kysymyksessa EUn laajenemisesta Turkin suuntaan. Sita on kieltamatta kiva seurata. Itse olen aika hiljaa naiden vaittelyiden aikana...Paljon on herannyt uusia ajatuksia ja paljon olen oppinut, klisee, itsestani ja sosiaalisista suhteista ylipaataan. Kansainvaliset suhteet opintoalueena oli aika hyva valinta noin vaihtovuotta ajatellen.

---