Muisteloita Salvadorista

---

Heip, vois taas ilmoitella omasta olemassaolostaan, koitan lisata jossain vaiheessa taas jotain kuvia vahan lisaa, mutta on aina joskus hankalaa, jossain koneissa on kummallisia nettikahvilaohjelmia ja yleensa aina on joku popup-blokkeri niin ei natsaa tan sivuston galleria.
Mutta siis, tassa vaiheessa paassyt jo Nicaragua-jarven rannalle, hikisena miettien miten helvetissa taalta nyt oikein sitten taas brasiliaan paasee parin viikon sisalla.. Lento tulee suht kalliiks, mas o menos 600usd, eika oikein edes tietoa onnistuuko saamaan noinkaan halpaa lippua nain lyhyella varoitusajalla. Eli tassa vaiheessa varmaan suurin epatietoisuus siita mita tassa vaiheessa tuleman pitaa, ensin taytyy odottaa postia suomesta, etta saan pankki- ja nuorisokortin, jonka tarvitsen ennen kuin herra nicaragualainenmatkatoimistovirkailija pystyy antamaan edes tarkkaa hintaa lennolle. Eli talla hetkella tuntuu koko ajan houkuttelevammalta ja houkuttelevammalta reitti maitse kolumbian ja venezuelan halki brasiliaan.. Saapas nahda mita tassa nyt syntyy. Ja jep, aika lopettaa oma tajunnanvirtamurehtiminen, kirjoitetaanpas vahan mita taalla on tullut tehtya (jos taalla nyt mitaan tulee yleensakaan tehtya, aika chill).
San Salvadorista suunta Suchitotoon, joka oli eraan hostellin tyontekijan mukaan "keski-amerikan kaunein pikkukaupunki".. Eli toisin sanoen ihan mukava ja natti kaupunki, jossa ei kylla mitaan niin erikoista ollut. Yo Suchitotossa ja iltapaivalla lahto Santa Anaan, El Salvadorin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, jonne uskoin paasevani suoraan Aguilaresin kaupungin kautta, jottei tarvitsisi vaihtaa San Salvadorissa bussia, joka on tarpeeksi epamukavaa touhua. Kaupungissa oli kolme paabussiterminaalia, Terminal de Occidente, josta kulki liikenne lanteen, Terminal de Oriente, liikenne pohjoiseen ja itaan ja Terminal de Sur, etelaan. Ja omalla kohdalla, aina kun San Salvadorissa joutui vaihtamaan bussia, taytyi myos vaihtaa terminaalia. Tasta muodostui aina epamukava haslinki, reppu selassa tayteen paikallisbussiin ilman tarkkaa tietoa missa jaada pois, tai 20 minuutin neuvottelu taksikuskien kanssa, ennen kuin sai edes kohtuullisen hinnan matkalle terminaalista toiseen.
Mutta Santa Anaan kuitenkin paasin paivan lopuksi, yhteen epamukavimmista hotelleista jossa on tullut yo vietettya; huone ei ollut erikoisen epasiisti, sanky oli mukava ja hyvakuntoinen, tilaa oli runsaasti ja oma suihku ja wc. Mutta yolla, kun olisi tehnyt mieli nukkua hieman, v-maisin hyttysparvi hyokkasi kimppuun. Taalla on aina joskus ikkunana maara n lasilevyja jotka saa sitten vaantamalla kiinni kun tulee vilu, muuten hyva systeemi, mutta ikkunaan jaa aina pienia rakoja. Josta esim hyttyset paasevat mukavasti sisaan. Ja se tarkein asia, joka taalla taytyy aina katsoa etta loytyy huoneesta - tuuletin - puuttui ja kun hyttyskarkotekin hukkui jonnekin, ei ollut mitaan muuta puolustuskeinoa vihollista vastaan kuin kaksi kammenta. Yosta tuli aika helvettia. Muutaman tunnin molemminpuolisen henkisen ja fyysisen vakivallan jalkeen tuloksena oli lahes parikymmenta kuollutta hyttysta, toinen mokoma viela inisemassa joka nurkassa ja yksi tuhottu psyyke. Tuntui hyvalta idealta menna hyttysia piiloon vessaan; eei, vessan oli valloittanut jo reilun kymmenen torakan valloittajajoukko kymmensenttisene johtajineen. Jossain vaiheessa tajuttomuus kuitenkin iski ja kahden tunnin younien jalkeen paras idea, joka paahan tuli, oli kiiveta aktiiviselle tulivuorelle. Hyppy bussiin ja kun vihdoin paasi tulivuoren juurelle, alkoi satamaan, eika innostusta yloskapuamiseen enaa ollut, joten samalla bussilla taas takaisin. Mutta maisemat olivat hienot joten ei taysin turha reissu.
Sitten mahdollisimman nopeasti Santa Anan polyt pois jaloista ja bussilla Ahuachapaniin (mahdoton nimi muistaa, tuli huomattua). Ystavallinen tervetulotoivotus, valittomasti kun olin paassyt bussista ulos, joku nuorehko kaupustelijanainen osoitti sormella mua ja nauroi. El Salvadorissa tuli ihan liian friikki olo kavellessa minka tahansa paikan kaduilla, katseita tuli kerattya sen verran liikaa, etta rupesi jo ahdistamaan jossain paikoissa. Ja jossain vaiheessa tuli sellainen olo etta taytyypa lahtea pois, pari paivaa viela sen jalkeen rannalla, vuoristokylissa ja tsiup tsaup, 28.3 osoitteena olikin jo Nicaragua, paljon mielyttavampi paikka.

---