Advertisement
Published: September 19th 2006
Oon taas kokenu tosi paljon sitten viime blogin. Oon myos tottunut jo jonkin verran tan maan tapoihin, mika tekee matkustelusta viela nautinnollisempaa. Tietaa millon ihmiset koittaa huijata ja mita tehda kun bussi jattaa keskelle ei mitaan (mita se tekee aika usein).
Ei tarvii aina jannittaa paaseeko perille.
Jatin siis Bangkokin taakseni, ja suuntasin aluksi koiliseen Pak Chongiin. Siella vietin kaksi yota lodgessa keskella ei mitaan. Sunnuntaina mentiin sitten patikoimaan Khao Yainin kansallispuistoon eli siis viidakkoon. Meijan opas oli ihan paras. Ajettiin aika paljon autolla ympari kansallipuistoa. Ja joka kerta kun se naki tai kuuli elaimen se laitto jarrunpohjaan, hyppas ulos autosta ja juoksi kun mielipuoli viidakkoon huutaen:" Nopeesti, juoskaa!" Niinpa juostiin pitkin viidakkoa esim. gibboneiden perassa. Mutta nahtiinkin aika paljon elaimia esim. scorppioni, onneksi viela aika pieni kuningas kobra, joku metrin pitunen lisko ja pentu gibboneita.
Vaeltaessa tuli olo, etta olis keskella jotain leffaa tai postikorttia. Maisemat oli niin hienoja. Vaelluksen alussa koitin viela suojella kenkiani kastumiselta. Mutta viimestaan siina vaiheessa kun ylitettiin joki kahlaamalla, tuntu se aika turhalta. Aina kun pysahdyttiin piti tehda iilimato tarkastus. Jaloissa meilla oli sukan nakoset kangaspussit, jotka piti laittaa housujen paalle. Niiden tarkotus oli pitaa iilimadot pois paljaalta iholta. Matoja sai nyppia kokoajan pois vaatteista.
Ikava kylla ne liikku niin nopeasti, etta osa loysi tiensa paidan alle, ennen kun huomasin ne. Nyt mulla on sitten imemisjalkia pitkin kroppaa.
Illalla mentiin viela night safarille. Tunnelma oli aivan epatodellinen. Seisoin vanhan kuorma-auton lavalla. Oli aivan pimeeta ja valonheitin valaisi puskia, joissa elaimet rapisi. Jossain kaukana oli ukkonen, joten taivaanrannassa valahteli salamia. Oikealla ja vasemmalla ei ollu mitaan muuta kun viidakkoa. ja jossain siella vaelteli norsut ja tiikerit. Sita todella tajus kuinka kiitollinen saa olla, etta on mahdollisuus kokea taman.
Pak Chongista paatiin tulla suoraan tanne Chiang Maihin. Luulin paasevani tanne katevasti junalla. Ensin tavallisella paikallisjunalla lahimmalle risteysasemalle, ja siita pikajunalla perille. Toisin kavi. Aikataulu olikin muuttunut. Joten jouduin vaaralle asemalle. Pikajuna ei pysahtynytkaan siella. Ja sen tajuamiseen meni varmaan puol tuntia, koska kukaan ei taaskaan puhunut englantia. Ja sit jouduin ottaan toisen paikallisjunan asemalle, jossa pikajuna pysahty.
Paikallisjunat oli aika kokemus. Ei ehka kaikista mukavin tapa matkustaa, mutta rakastin sita.
Juna oli vanha, meluisa, ransistynyt ja hidas (jopa hitaampi kuin bussit, vaikka tiet ei ole ihan yhta hyvia kun suomessa). Ilmastointia ei ollu, joten kaikki ikkunat oli auki. Kauppiaat kulki junan kaytavilla myyden ruokaa ja juomaa. Ihmisia oli paljon ja kaikki heitti roskansa ulos ikkunasta. Ruoka HAISI,
matka oli hikenen ja moykkynen. Mutta silti oli ylivoimaisesti paras matka tahan mennessa. Turisteista ei ollu tietoakaan. Naki tavallisia ihmisia, normaalissa elinymparistossa. Ja ihmiset oli todella kiinnostuneita musta. Toisessa junassa yksi nainen puhu vahan englantia, joten se jo kaukaa viitto mua tuleen niiden vaunuun. En voinu kun nauraa. Ihmiset ampu ritsoilla ulos ikkunasta, juoksi ymparia vaunua ja ihmisia toisista vaunuista tuli ihmettelemaan mua. Nainen oli taynna ylpeytta kun se osas kommunikoida jotenkin mun kanssa. Niinpa se esitteli mua kaikille. Piti huolta, etta jain oikeella pysakilla pois. Tuli viela asemallekin kertomaan konduktoorille mihin junaan mun pitais seuraavaksi menna, ja kaski sen pitaa huolta etta paasen oikeeseen junaan. Loppu matkan kuljin yopikajunalla, missa mulla oli oma sanky. Eli nukuin yoni junassa. Olihan se miljoona kertaa mukavampaa kun paikallisjuna, mutta en nauttinut siita yhtaan niin paljon. Juna oli taynna turisteja ja kaikki puhu englantia. Ei todellakaan mun paikka. Sita arvostaa enemman perille paasya kun joutuu nakemaan vaivaa. Ja saa nahda todellisen Thaimaan.
Nyt oon turvallisesti Chiang Maissa. Mulla on viela muutama viikko aikaa ennen kun Thaimaan viisumi menee umpeen. Ajattelin viettaa sen taalla pohjosessa ja ylittaa sitten ehka rajan Laosiin. Ja sielta jotenkin loytaa tieni Vietnamiin. Saa nyt nahda. On vaikee tietaa missa
on kahden viikon paasta kun ei tieda edes missa on huomenna. Nautin tasta niin uskomattoman paljon!
Advertisement
Tot: 0.101s; Tpl: 0.012s; cc: 7; qc: 51; dbt: 0.0748s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Heli
non-member comment
AAAIIIJJVAN mahtavan näköstä...tosiaan vaikuttaa unohtumattomalta kokemukselta otahan kaikki irti siellä ollessasi vaikka en yhtään epäile ettet ottais ;) pidähän huoli itsestäsi ja noi iilarit :(